Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

14.5.2015 klo 07:30

Näin syntyy täyspitkä

Elokuvassa esiintyvä bändi on soittotaidoton ja kummallinen. (Vertti Luostarinen, kitara, Tommi Aalto, laulu, Pyry Lehtinen, viulu)
Elokuvassa esiintyvä bändi on soittotaidoton ja kummallinen. (Vertti Luostarinen, kitara, Tommi Aalto, laulu, Pyry Lehtinen, viulu)

 

VERTTI LUOSTARINEN
– Jonakin maanantaina menen kotiin, laitan musiikkia soimaan, istun alas ja saan idean. Sitten teen ideasta täyspitkän elokuvan, kuvaa Vertti Luostarinen elokuvan tekoaan.

Vasen Kaistan artikkelissaan Luostarinen vastaa usein toistettuun kysymykseen, miten 17-vuotias saa aikaan täyspitkän teatterielokuvan. Luostarisen elokuva Sieluttomat  esitetään ensi viikolla. Elokuva  on Tampereen yhteiskoulun lukion 120-vuotisjuhlaelokuva.

Maanantait ovat hyödyllisiä

Jonakin maanantaina menen kotiin, laitan musiikkia soimaan, istun alas ja saan idean. Sitten teen ideasta täyspitkän elokuvan. Yleensä varaan useita kuukausia käsikirjoittamiselle – vain havaitakseni, että käsikirjoitus on kuvausten alkaessa puolitiessä. Tämä tuo toisaalta oman värinsä elokuvan loppupuoliskoon, joka on helpompi kirjoittaa näyttelijöiden vahvuuksien mukaan.

Käytä ihmisiä, joihin voit luottaa

Tampereen elokuvajuhlilla vieraillut Nick Powell totesi, että jyvät erotetaan akanoista siinä vaiheessa, kun tuottaja ei enää käytä omia kavereitaan. Olen samaa mieltä, mutta usein sattuu vain olemaan, että kaverit ovat paras vaihtoehto. Kaverit lusmuilevat epätodennäköisemmin, sillä he tietävät mitä heiltä odotan. Heidän kanssaan on myös usein kehittynyt lämmin yhteistyösuhde, jota on mukava jatkaa. Tällainen on vaikkapa säveltäjäni Tommi Aallon kanssa, joka saa hämmästyttävän hyvin selvää musiikkitermejä väärinkäyttävistä mutinoistani.

Poikkeuksiakin tosin on: elokuvan tähteä Milla Länsiötä en tuntenut etukäteen juuri yhtään. Vakuutuin, kun hän kirjaimellisesti loikkasi riemusta saadessaan kuulla projektistani. Hän pääsi mukaan, koska tunnistin hänessä saman innostuksen kuin mitä itselläni on. Oli pelkkää plussaa, että hän paljastui myöhemmin myös ehkä parhaaksi näyttelijäksi, johon olen koskaan törmännyt.

Tuskalla kannattaa aloittaa

Ensimmäisenä päivänä kaikki meni liiankin hyvin. Kuvaukset menivät poikkeuksellisesti vain muutaman tunnin yliajalle. Sitten toisena päivänä kaikki kaatui niskaan: näyttelijä jätti tulematta, tekniikka petti ja kaikki palelluttivat näppinsä. Jouduimme kuvaamaan samaa kohtausta uudestaan vielä kahteen otteeseen. Kun tämä hukkareissu oli takanapäin, loppu elokuva tuntui helpolta, sillä tuota alemmas oli vaikea vajota. Tämän takia kannattaa aloittaa vaikeilla jutuilla.

Teknologia on saatanasta

Hankin tätä elokuvaa varten elokuvateatteritason kalustoa, ja voin suositella valintojani kaikille muillekin. Yksi asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä: mitä hienompaa teknologia on, sitä enemmän hiuksia sen takia joutuu repimään. Olen joutunut painimaan resoluutioiden, formaattien ja pikselikokojen kanssa enemmän kuin kenenkään tarvitsisi kestää. Upea kuva ja ääni viettelevät mukaansa noidankehään, jossa toive vielä hienommasta kuvasta ja vielä paremmasta äänestä kummittelee koko ajan mielessä. Eräs kaverini, Anton Wallendahl on kunnostanut vanhan VHS-kameran ja aikoo kuvata elokuviaan vastedes sillä. Kateeksi käy Antonia ja hänen pikseliongelmien ikeestä vapaita kasettejaan.

Fanita omaa elokuvaasi

Nietzsche on todennut, että kaikki tekomme, niin hyvät kuin pahat, palaavat meille tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Tämä pätee ainakin elokuvanteossa, jossa materiaalia joutuu pyörittelemään ja lopputulosta tapittamaan kerta toisensa jälkeen; osaan Sieluttomat ulkoa kuva kuvalta ja repliikki repliikiltä. Tämän kestämistä edesauttaa se, että on painanut täysillä kuvauksissa ja materiaali on mieleistä. Lisäksi editointi kannattaa tehdä niin äkkiä, ettei ote tekemiseen väljähdä. Olen huomannut kasvaneeni ulos monen vanhan elokuvani kielestä, ja siksi ne istuvat hyllyllä vuositolkulla editointia odottaen. En vain kärsi katsoa vanhoja virheitäni uudestaan ja uudestaan.

Kun elokuva on valmis, oikeat työt alkavat

Elokuvilla on se huono ominaisuus, että ne tarvitsevat yleisön. Yleisöä ei saa, ellei kiusaa itseään kuukausitolkulla asioilla, joilla ei lopulta ole kauhean paljon tekemistä sen kanssa, miksi alkujaan ryhtyi elokuvaa tekemään. Jotkin asiat kai on vain kärsittävä. Sain Sieluttomien näytöksen organisoitua Niagaraan ja paniikissa kyhättyä kokoon sille rahoituksenkin TYK:n opiskelijakunnan hallituksen ja naistoimikunnan kassoista. Markkinointikikkana anoin elokuvalle statusta virallisena TYK:n 120-vuotisjuhlaelokuvana. Ajattelin, että valmiiksi nostatetulla hypellä olisi helpompi ratsastaa. Loppu olikin vain markkinointia: lehtijuttuja, julisteiden laittelua ja somettamista.

Nyt ei ole mitään enää tehtävissä. Täytyy vain odottaa ja toivoa, että yli puolen vuoden urakkaani tulee katsomaan edes joku. Oloni on haikea ja pelokas. Ja toki myös ylpeä.

Sieluttomat esitetään Niagarassa 21. 5. klo 16:30.  (Esitys on – ainakin toistaiseksi – ainoa.)

Lisää aiheesta Vasemmalla Kaistalla
Luostarisen elokuvissa katsotaan arkea toisin

Lisää aiheesta muualla verkossa
Elokuvateatteri Niagaran elokuvaesitttely
Sieluttomat traileri
Verttipictures FB-sivu

 

III
Jutun kuvat ovat Vertti Luostarisen ottamia kuvakaappauksia Sieluttomat-elokuvasta. Etusivun kuvassa on elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Vertti Luostarinen, joka myös näyttelee elokuvan salaperäisesti katoavaa kapinallista Ekiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *