Taistelulennokit, osa 1: Nykykäytäntö ja tulevaisuudenkuvat

Miehittämätön ilma-alus MQ-1 Predator (Kuva: Everstiluutnantti Leslie Pratt/Yhdysvaltain ilmavoimat. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)
Miehittämätön ilma-alus MQ-1 Predator (Kuva: Everstiluutnantti Leslie Pratt/Yhdysvaltain ilmavoimat. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

 

HEIKKI LAKKALA   
Emme voi nähdä niitä, mutta ne näkevät meidät. Niiden elottomat, mutta aina valppaat silmät näkevät läpi yön pimeyden, seuraavat jokaista liikettä, ja ne tappavat etäältä ja yllättäen – taistelulennokit. Ne ovat sodan tulevaisuutta, mutta myös nykypäivää. Verkottuneina ultranopeiden satelliitti- ja tietoliikenneyhteyksien välityksellä ne ovat levittäneet näkymättömän verkkonsa jo kaikkialle maailmaan. Niiden valvonta- ja seurantakyky kehittyvät koko ajan uskomatonta vauhtia.

Taistelulennokkien käyttö on lisääntynyt poikkeuksellisen nopeasti ja jyrkästi. Kuolonuhreja on muutamassa vuodessa tullut tuhansia. Lennokkien tarpeisiin pystytetään maailmanlaajuista ja gigabittien tehoista maailmanlaajuista sotilaallista tietoverkkoa nimeltään Global Information Grid (GIG).

Valvojista tappajiksi

Lennokkien kehittäminen alkoi vasta 1990-luvulla tiedustelulennokeista. Ensi kertaa niitä käytettiin 1995 Bosnian sodassa serbijoukkojen valvontaan. Aseistettuja, eli taistelulennokkeja, ruvettiin testaamaan vuonna 2001. Ensimmäinen tappo tehtiin saman vuoden marraskuussa: uhri oli Mohammed Atef, joka oli egyptiläisen al-Jihad -järjestön johtaja ja korkea-arvoinen al-Qaidan jäsen. Siitä lähtien taistelulennokeilla on tapettu tuhansia ihmisiä, joista suuri osa aivan muita kuin tarkoitettuja kohteita, etupäässä Afganistanissa, Pakistanissa, Jemenissä ja Somaliassa.

Nyt julki tulleessa käsikirjassa terroriepäiltyjen sääntöjen mukaisesta etätappamisesta puhutaan paljon varmistuksista ja punninnasta, kuka joutuu tappolistalle. Koko ajan on tapettu ja tapetaan muitakin kuin identifioituja uhreja, jotka ovat listalla. Tälle tuntemattomien tappamiselle on kiertoilmaisu signature strike.

Tällaiset tuntemattomat joutuvat kohteiksi, koska he USA:n tiedusteluviranomaisten silmissä käyttäytyvät kuin terroristit. Jos esimerkiksi ajaa pakettiautoa, jolla on kuljetettu vaikkapa aseita islamisteille, ja kun arvioija Pentagonissa tunnistaa rekisterinumeron, on kuskin henki halpa. Tai jos menee taloon, jossa taistelijat ovat aiemmin kokoontuneet. Tai jos käyttää kännykkää, jota joku terroristiepäilty on aiemmin käyttänyt. Kännykän signaalia voidaan käyttää ohjaamaan ohjus kohteeseen, jolla tuo kännykkä on hallussaan. Siksi onkin vaarallista luovuttaa tiedusteluyhteistyön nimissä epäiltyjen kännykkänumeroita Yhdysvaltain viranomaisille. Siinä voi joku joutua tutkimatta teloitetuksi.

Kukaan ei ole turvassa

Tänä kesänä Yhdysvaltain hallinto julkisti väittämän, että vuosina 2009–2015 olisi yhteensä 473 lennokki-iskussa kuollut noin 2500 terroristitaistelijaa ja vain 64–116 ulkopuolista. New America Foundation ja Bureau of Investigative Journalism -järjestöjen mukaan Obaman kaudella olisi terrori-iskuissa kuollut 200–1000 siviiliä. Der Spiegelin mukaan virallisissa luvuissa ovat mukana vain sellaisissa maissa kuin Pakistanissa, Jemenissä ja Somaliassa tapetut. Sotatoimialueita, kuten Afganistania, Irakia ja Syyriaa, ei raportissa ole otettu huomioon. YK:n raportin mukaan pelkästään Pakistanissa kuoli  vuosina 2004–2013 vähintään 400 ulkopuolista.

Uutta tässä raportissa on, että ylipäänsä myönnetään siviiliuhrien olemassaolo. Niitä ei aiempi, kyynisempi tilastointi edes tuntenut. Oli vain kaksi kategoriaa. Ensinnäkin ne tapetut, jotka oikeasti olivat USA:n tappolistalla. Heitä kutsuttiin makaaberisti eli kalmoisasti jackpoteitksi eli päävoitoiksi. Toiseksi olivat ne, joiden henkilöllisyys oli tuntematon ja joita ei tarkoituksellisesti tapettu. Heidät luokiteltiin tilastossa kategoriaan enemy killed in action, taistelussa tapetut viholliset. sellaisia kategorioita kuin siviilit, ulkopuoliset tai edes satunnaisuhrit ei edes ollut olemassa.

Reprieve-ihmisoikeusjärjestön raportin mukaan al-Qaida-johtaja al-Zawahirin murhayrityksessä kuoli 76 lasta ja 29 aikuista, mutta kohde säilyi hengissä. Eikä tämä ole ainoa vastaava tapaus. Siviilien kylmäverisestä lahtaamisesta ei ole pahemmin piitattu. Palveluksesta eronnut entinen taistelulennokkipilotti Brandon Bryant kertoi todistuksessaan Saksan liittopäivien kuulemisessa, että jokainen nuori miespuolinen luokitellaan taistelijaksi. Heitä kutsutaan nimellä military aged male, taistelukykyisessä iässä olevat miehet. Ikäraja on Bryantin mukaan 12 vuotta. Bryantin pilottikaverit olivat heittäneet tästä herjaa, että lapsista tulee kuitenkin joskus terroristeja ja että ”ruoho täytyy leikata, ennen kuin se kasvaa liian pitkäksi”.

Bryant itse päätti erota hommasta, kun omat ajatukset muuttuivat ihan sairaiksi. ”Yhtenä päivänä palvelukseen tullessani ajattelin: ’yeah, tänään tapamme äidinnussijoita, maltan tuskin odottaa’. Tämä pelästytti minut, koska en aiemmin ollut tuntenut näin. Tiesin, että minun on päästävä täältä.” Monet muutkin ovat lähteneet ja lennokkipiloteista on pulaa. 2014 lähti enemmän pilotteja kuin uusia voitiin kouluttaa. ja lennokkioperaatioita on annettu myös yksityisten firmojen lennettäviksi. Tiedossa ei ole, ovatko yksityiset lentäneet taistelulentoja.

Lennokkitoiminta vaatii paljon henkilöstöä

Jo vuonna 2013 Yhdysvaltain sotavoimilla oli yli 7000 erilaista lennokkia ja lennokkipilotteja koulutettiin enemmän kuin lentokonepilotteja. Tuo luku ei vielä kerro paljoa, sillä viime vuonna päivittäisten taistelu- ja tiedustelulentojen määrä oli 61 ja se on tarkoitus nostaa viidessä vuodessa 90:een. Kesäkuussa 2015 USA:n ilmavoimat vähensi lentäjäpulan vuoksi sellaisten alueiden määrää, joita se pystyy valvomaan ja joilla operoimaan 24 tuntia vuorokaudessa, 65:stä 60:een. Jokainen tällainen alue vaatii neljä lennokkia ja niiden tarvitsemat tukitoimet.

USA:lla on ympäri maailmaa operaatiokeskuksia lennokkeja varten. Suurin osa niistä on USA:ssa (ohjaus) sekä Afrikassa ja Lähi-idässä (startit ja laskeutumiset). Tämän lennokkijärjestelmän henkilöstövaatimukset ovat valtaisat. USA:n ilmavoimien tietojen mukaan yhden lennokin käyttöön huoltoon ja ohjaamiseen sekä saatujen tiedustelutietojen arvioimiseen tarvitaan 168 henkilöä. 65:ttä aktiivista toiminta-aluetta, joissa kussakin operoi neljä taistelulennokkia (tyyppiä MQ-1 tai MQ-9), varten tarvitaan yhteensä 44 000 hengen miehistö.

Uusia lennokkityyppejä kehitetään täyttä höyryä. Seuraava ja jopa sitä seuraava lennokkisukupolvi on lähtökuopissaan. Niitä kehitellään eri toimintasäteitä ja eri tarkoituksia varten ja eri kokoisia, jopa aivan pieniä, mehiläisen kokoisia nanolennokeja. Nanolennokki voisi odotella vaikka päiväkausia räystäällä, jotta uhri tulisi ulos talosta ja hyökätä sitten pienen räjähteen kanssa.

Lennokit itsenäistyvät jopa tappamaan

Obama antoi jo vuonna 2012 puolustusministeriölle tehtäväksi suunnitella itsenäisiä ja puoli-itsenäisiä miehittämättömiä asejärjestelmiä, jotka voivat itsenäisesti käyttää ”tappavaa tai ei-tappavaa voimaa”. Suunnitteilla kuuluu olevan lennokkijärjestelmiä, jotka pystyvät itsenäisesti ennalta annettujen rajojen sisässä valitsemaan kohteensa ja taistelemaan näitä vastaan erikseen luvan saatuaan tai automaattisesti.

Tällaiset järjestelmät vaativat tehokasta informaation seulonta- ja käsittelyjärjestelmää, jos seurattavien ihmisten havaittavan toiminnan perusteella halutaan tehdä jotain ennakointeja. Informaationkäsittelyjärjestelmiä on kehitteillä ja joillakin aloilla jopa jo käytössä. USA: turvallisuusvirastolla NSA:lla on omat systeeminsä vakoilutietojen seulomiseen. Kerättyjen tietojen pohjalta tehtävään profilointiin tarkoitettuja järjestelmiä ja menetelmiä on myös sotilas- ja tiedustelumaailman ulkopuolella, aivan meidän jokapäiväisessä elämässämme. Internetissä kerätään jatkuvasti tietoa kiinnostuksen kohteistamme, kauppojen kassoilla bonuskorttia tai vastaavaa vilauttaessamme annamme tietoja ostoksistamme ja niitä kerätään ja käsitellään. Jo olemassa olevia menetelmiä vain kehitellään uusille alueille sopiviksi, ei se sen kummempaa ole – valitettavasti.

Kehitteillä verkostoituneet lennokkiparvet sekä miehittämättömät taistelukoneet

Myös asejärjestelmien itsenäisyyden seuraava vaihe on jo kehitteillä. Verkottamalla yksittäiset itsenäiset lennokit keskenään ja toisaalta komento- ja tiedusteluosien kanssa on tie auki itsenäisille ja itseohjautuville lennokkiparville, jotka voivat jatkuvasti vahtia ilmasta alueita ja ihmisiä. Tämäkään ei ole tieteiselokuvan käsikirjoituksesta vaan todellisista suunnitelmista reväisty tulevaisuudenkuva.

Toinen kehityssuunta lennokkien ohella ovat miehittämättömät taistelukoneet, jotka suorittavat taisteluhävittäjien tehtäviä. Ranska ja Britannia sopivat tällaisten kehittämisestä viime vuonne. Prototyypin pitäisi valmistua vuonna 2025 ja koneen tulla käyttöön 2030. Asialla ovat maiden keskeiset sotilaskoneiden valmistajat Dassault ja BEA. Miehittämättömät taistelukoneet pystyisivät kaikkeen siihen, mihin lennokitkin: tiedusteluun ja hyökkäyksiin maakohteita vastaan. Lisäksi ne kykenisivät ilmataisteluihin viholliskoneiden kanssa. Suurimmat ratkaistavat ongelmat liittyvät niiden vaikeaan ohjattavuuteen ja sujuvaan toimintaan samassa ilmatilassa lentävien miehitettyjen ilma-alusten kanssa.

Lue artikkelin toinen osa:

Taistelulennokit, osa 2: Eurooppa ja lennokit. Sotarikosepäilyt (Vasen Kaista 26.8.2016)

*

Leave a Reply