Tampere, kauan eläneiden kaupunki

Tampereen yliopiston geriatrian professori Jaakko Valvanne puhui Tampereen vasemmiston lokakuun lopulla järjestämässä keskustelutilaisuudessa "Risuja ja ruusuja Tampereen vanhuspalveluille". (Kuva: Antti Yrjönen)
Tampereen yliopiston geriatrian professori Jaakko Valvanne puhui Tampereen vasemmiston lokakuun lopulla järjestämässä keskustelutilaisuudessa ”Risuja ja ruusuja Tampereen vanhuspalveluille”. (Kuva: Antti Yrjönen)

 

Teksti: LIISA AHOLA
On parasta varautua ajoissa, jos aikoo elää vanhaksi. Näin voi kiteyttää geriatrian professori Jaakko Valvanteen ilosanoman Tampereen ikääntyvälle väestölle.

Julkisuudessa on jo pitkään ollut paljon huolestuttavaa puhetta tamperelaisten vanhojen ihmisten hoidosta tai lähinnä sen puutteesta, laadusta ja riittämättömyydestä. Lisäksi on tulossa sosiaali- ja terveysuudistus, joka todennäköisesti vielä muuttaa palettia, ja hämmentää mieliä jo nyt, vaikka kaikki toistaiseksi toimii ihan niin kuin ennenkin. Vai toimiiko?

Meillä oli pitkään tapana laitostaa iäkkäät ihmiset, elleivät he tulleet toimeen kodeissaan riittävän hyvin. Myös läheiset ja perhe saattoivat olla huolissaan iäkkään selviytymisestä. Vanhainkodit koettiin hyväksi ratkaisuksi. Viime vuosituhannen puolella kaupungin kotipalvelussa oli töissä lukuisia ihmisiä kotiavustaja-nimikkeellä. He käyttivät vanhaa ihmistä lääkärissä, siivosivat, pesivät pyykkiä ja kävivät kaupassa. Kotiavustajalla oli aikaa olla samassa osoitteessa useampi tunti kerralla. Heillä oli myös oma piirinsä, joten he oppivat tuntemaan alueensa asukkaat. Tätä palvelua arvostettiin.

Pitääkö kaikesta säästää?

Taloudella on tapana toimia konsulttina, ja kamreeri kertoo, ketä hoidetaan ja minkä verran. Ehkä tämä on provosoivasti kirjoitettu, mutta käytännössä nykyisin vanhojen ihmisten hoidossa on kyse tehokkuudesta ja säästämisestä. Kaikesta pitää säästää, jopa hygieniasta. Vai pitääkö?

Niin kauan kuin muistan (minulla on hyvä muisti), on Tampereella puhuttu vanhusten hoidon epäkohdista. Koukkuniemi oli pahamaineinen makuutuspaikka, jossa iltalääkkeet jaettiin jo kuudelta, sänkyjen laidat nostettiin eikä vessaan päässyt, vaikka pyysi. Iltapalan ja aamiaisen väli venyi 14–15 tuntia pitkäksi ja makuuhaavoja särkeväksi ajaksi.

Sitten tuli äkkikäännös aivan yllättäen. Virkamiehet päättivät, että kaikki haluavatkin  asua kotona! Koti on ihmisen paras paikka. Näin Tampereen ikäihmisille ja heidän läheisilleen markkinoitiin muutosta.

Koti onkin varmaan monille rakkain paikka, mutta ikä haurastuttaa ihmistä. Rakkaasta paikasta tuleekin turvaton ja pelottava paikka, jopa vankila. Riippuvaisuus hoivasta lisääntyy. Iäkäs kansalainen joutuu odottamaan epävarmana välillä ilman ruokaa, eikä kukaan käy katsomassa. Enää laitospaikkoja ei ole riittävästi edes muistisairaille. Iäkkäät puolisot hoitavat toisiaan ja yrittävät selviytyä arjestaan kuinka parhaiten taitavat.

Monet kamppailevat saadakseen edes jonkinlaisia taloudellisia tukia. Kaikki eivät saa omaishoitajan statusta, koska he ovat niin huonokuntoisia, ettei heidän katsota edes kykenevän omaishoitajaksi. Siitä huolimatta he ovat oman iäkkään puolisonsa ainoat hoitajat.

Tampereen vasemmiston järjestämässä keskustelutilaisuudessa Werstaalla apulaispormestari Mikko Aaltonen ja geriatrian professori Jaakko Valvanne kertoivat Tampereen kaupungin järjestämistä ja suunnitelmissa olevista vanhuspalveluista. Kaupunki tekee yhteistyötä yksityisten palveluntuottajien kanssa. Kotipalvelun asiakkaalle palvelut tuodaan kotiin palvelusopimuksen mukaisesti, ja asiakas maksaa niistä maksukykynsä perusteella. Kotiin annetaan kaikki asiakkaan tarvitsema hoiva.

Tosin kotipalvelun asiakkaat valittavat siitä, että näillä hoivan antajilla on niin kiire, etteivät he ennätä takkiaan riisumaan. Joku käy tuomassa aamulääkkeet ja nostaa sängystä. Joku käy tuomassa lounaan. Joku kurkistaa ovesta iltapäivällä ja kysyy, onko kaikki hyvin. Joku tulee illalla ja auttaa sänkyyn. Kaikki tulevat iäkkään ihmisen kotiin avaimella. Asiakas ei tiedä,  kuka milloinkin tulee ja saattaa jopa unohtaa, minkä takia. Kenelläkään ei ole aikaa jutella.

Ainainen kiire

Kotipalvelun työntekijä haluaa olla tehokas ja aikaansaava. Asiakas kokee, että häntä määräillään omassa kodissaan. (Hupaisa tapaus tältä vuodelta. Sairaalasta kotiutunut kotipalvelun uusi asiakas saa apua ruuan ja lääkkeiden lisäksi pari kertaa viikossa omiin toimiinsa. Työntekijä tulee ja ilmoittaa heti ovelta: Nyt mennään suihkuun! Asiakas: Kuule. Minä menen suihkuun silloin, kun itse haluan. Sinä voit lähteä. Tämän kertoi asiakas itse.)

Tampereen kaupunki rakentaa lisää tehostetun palvelun asumisyksiköitä ympäri kaupunkia. Niissä asiakkaalla on mahdollisuus saada tarvitsemansa hoiva. Asiakas asuu vuokrasuhteessa, maksaa vetensä ja sähkönsä ja ostaa tarvitsemansa asiat oman päätöksensä mukaan. Maksut mukautetaan asiakkaan tulotasoon. Asukkaan tulojen ollessa pienet, saattaa toimeentulotuellekin olla tarvetta.

Nyt tänä vuonna on Tampereella on täydennetty lähitorien verkostoa. Lähitoreilta asiakkaat ja heidän läheisensä saavat neuvoa, apua ja opastusta erilaisiin ikäkansalaisten palveluihin. Lähitorit sijaitsevat Peurankalliolla, Lielahtikeskuksessa, Pohjolankadulla, Kuuselassa, Koilliskeskuksessa ja Pappilanpuistossa. Osa näistä on toiminut jo aiemminkin, mutta nyt verkosto on valmis. Lisäksi ikäkansalaisia  on Keskustorin kupeella palvellut jo vuosia Kotitori, josta saa apua ja neuvoja avustusten hakemisessa, kaavakkeiden täytössä ja opastusta tarvittavien kotipalveluiden piiriin. Uutuutena on Kotitorin vieressä apuvälinenäyttely. Siellä on esillä kaikenlaisia apuvälineitä kotona selviämisen tueksi.

Oletko vai elätkö?

Professori Valvanteen ikääntymisen ilosanoma on itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus. Hän kysyy: Oletko vai elätkö? Valvanne kannustaa kaikkia kertomaan hoitotahtonsa kirjallisena. Jos pitää jostakin, vaikka tummasta suklaasta, se kannattaa kirjata muistiin. Myös ne asiat kannattaa kirjata, joita inhoaa. Ellei halua seurata televisiosta Kauniita ja rohkeita, sitä ei ole pakko tehdä, ja hoitohenkilökunnan pitää noudattaa toiveita myös silloin, kun lähimuisti on kadonnut. Iäkäs ihminen on edelleen yksilö, muisti hän sitten tai ei. Hänellä on lempiruokansa ja inhokkinsa ja  hänellä on oikeus saada toiveidensa mukaista kohtelua.

Geriatrian professori Jaakko Valvanne korosti elämänlaadun merkitystä terveyden lähteenä myös ikäkansalaisilla. Vartalolle sopiva liikunta, monipuolinen ja valkuaisainepainotteinen ruokavalio ovat perustana. Yhdessäolo, yhteisöllisyys, harrastukset ja niistä erityisesti musiikki ovat elähdyttäviä. Valvanteen mukaan on suositeltavaa käydä säännöllisesti kampaajalla ja hierojalla. Allasjumppa on nivelille ystävällistä ja kirkossa käymisen on todettu edistävän myös hyvinvointia. Tärkeänä elementtinä siellä on musiikki. Vaikka muistisairas ihminen ei olisi puhunut kuukausiin, hän saattaa laulaa, jos saa siihen mahdollisuuden. Valitettavan monet elämänlaatua ylläpitävät aktiviteetit ovat maksullisia ja siten pienituloisen ihmisen ulottumattomissa.

Tällä hetkellä ikäkansalaisten hoivassa ongelmana on ikuinen kiire. Laitospaikat purettiin ajattelematta, mihin se johtaa. Nyt Tampereen kaupunki lisää rivakasti tehostetun palvelun asumista. Asukkaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä. Valitettavasti myös ongelmia on ollut. Kaupunki on joutunut purkamaan muutaman yksityistä palvelua tarjoavan hoivayrityksen sopimuksen.

Werstaan keskustelutilaisuudessa apulaispormestari Aaltonen ja professori Valvanne kertoivat, kuinka hyvin vanhojen ihmisten asiat Tampereella tulevat olemaan. Keskustelutilaisuudessa olleilla iäkkäillä ihmisillä oli valitettavia esimerkkejä niistä tilanteista, joissa  hoitoketju oli pettänyt ja vanha ihminen oli solahtanut turvaverkon läpi yksinäisyyteen ja kurjuuteen. Ongelmaksi nähtiin kotipalvelutyöntekijöiden piiloutuminen vaitiolovelvollisuutensa taakse. He ottavat sen niin kirjaimellisesti, etteivät kerro vanhan ihmisen olosuhteista edes omalle esimiehelleen. Ihmisten arkikokemus ei vastaa sitä virkamiesten näkemystä, että puutteet hoidossa ovat vain yksittäistapauksia.

Keskustelutilaisuudessa aktiiviset ikäkansalaiset vertasivat tamperelaisvanhusten oloja vankeihin. Vangit pääsevät kerran päivässä ulos, hauraaksi käynyt ikäkansalainen ei välttämättä pääse sinne koskaan. Yksin hän ei pysty menemään, eikä kukaan tule häntä ulkoiluttamaan. Vangit pääsevät lomalle, kotiinsa sidottu vanha ihminen ei pysty lomailemaan. Hänen rahansa eivät riitä eikä ole voimia matkustaa yksin.

Jotkut iäkkäät ihmiset pääsevät palvelukeskusasiakkaiksi. Heidät haetaan kerran viikossa viettämään virkistyspäivää palvelukeskuksessa, jossa saa myös saunoa. Vaatehuolto kuuluu asiakkaalle itselleen. Asiakasmaksuilla on tapana nousta kustannusten noustessa. Eläkkeet eivät nouse, eikä ole viidessä vuodessa muuttunut tehostetun palveluasumisasiakkaan käteen jäävä käyttörahakaan.  

Vanhuuden asumiseen kannattaa varautua hyvissä ajoin. Voimat vähenevät iän mukana vähitellen. Ne voivat vähentyä myös yllättäen sairauden tai onnettomuuden johdosta. Kotona selviytymiseen saa Tampereella apua ja tukea. Kotiin voidaan asentaa tukikaiteita, korottaa vessanpyttyä tai poistaa kynnyksiä. Kaikkein tärkeintä ihmiselle kuitenkin on säilyttää ystävänsä ja harrastuksensa. On hyödyllistä muistella oman sukunsa vanhoja ihmisiä. Todennäköisesti itsellä on edessä samantyyppisiä ongelmia kuin heilläkin oli.

Juttua korjattu 15.11. klo 19.35: Kohta ”Tässä tehostetun palvelun asumisessa asiakkaalle jää käyttörahaa kuukaudessa 235 euroa.” korvattu tekstillä:” Asukkaan tulojen ollessa pienet, saattaa toimeentulotuellekin olla tarvetta.”

Lisää aiheesta Vasen Kaistalla:

Käärinliinan taskut (15.11.2016)

*

Leave a Reply