Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen?

Kymmenes artikkeli päättää Vasen Kaistan Eurooppa-sarjan. Päätöspuheenvuoro annetaan Euroopan kansalaisille. Miten Euroopan unioni pelastuisi? Punnittuja ajatuksia 28 EU:n jäsenmaasta.

 

Kansalaiset pitävät köyhyyden poistamista ja syrjäytymisen estämistä, ei suuryrityksiä suosivaa talouskuripolitiikkaa EU:n tärkeimpänä tehtävänä. Kansan tahto on tutkittu, mutta piilotettu mielenkiintoisella tavalla viime syksynä tehtyyn eurobarometrin raporttiin, jonka tuloksia esitellään jäljempänä tässä artikkelissa.

Riitainen ja näköalaton joukko poliitikkoja ja virkamiehiä viettää huomenna Euroopan unionin (EU) syntyyn johtaneen Rooman sopimuksen 60-vuotispäivää. Roomaan on kokoontunut myös tuhansia kansalaisliikkeiden edustajia, jotka haluavat pelastaa EU:n luhistumiselta.

Pelastetaanko ihmiset vai pankit, toteutetaanko vai haudataanko yleismaailmalliset ihmisoikeudet, eletäänkö rauhanomaisesti rinnakkain vai palataanko toistuvien sotien aikaan, lujitetaanko demokratiaa vai luovutetaanko valta diktaattoreille? Näihin kysymyksiin peräävät vastauksia Roomaan Eurooppaa puolustamaan kokoontuneet Meidän Eurooppamme (La nostra Europa, Our Europe) mielenosoittajat. He vetoavat Euroopan unionin uudistamisen puolesta. Jos EU ei korjaa kurssiaan, ei yhteiskunnallista- ja ympäristökatastrofia eikä harvainvallan paluuta voida estää.

Miksi Eurooppa-projekti olisi pelastamisen arvoinen?

Byrokraattien valta, finanssioligarkian etujen ajaminen, taloudellisiin väärinkäytöksiin kytkettyjen poliitikkojen valinta johtaviin asemiin ja monet muut ikävät EU:n arkeen liittyvät ilmiöt vahvistavat euroskeptikkoja, erityisesti radikaalioikeistolaisia ja nationalistisia liikkeitä. Eikö myös vasemmiston olisi syytä yhtyä koko EU-hankkeen purkamista ajaviin voimiin?

Mikä olisi Eurooppa-projektin vaihtoehto? Kymmeniä keskenään nahistelevia, jopa sotivia ja suuryritystensä kilpailukykyä kansalaistensa toimeentulon kustannuksella kilvan parantavia valtioita, joiden saavutukset löytyvät vain historian sankaritarinoista?

Euroopan unioni on monine puutteineen ja virheineen myös menestystarina. Vaikka sotia on EU:n aikana käyty ja käydään edelleen, on nykyinen rauhanomainen jakso historiallinen. Ympäristötuho on ihmiskunnan suurin ongelma ja uhka eikä sitä voida torjua vain kansallisella tasolla. Vaikka EU:n olisi tässä asiassa voinut toivoa tekevän enemmän, on Eurooppa kuitenkin ympäristönsuojelun eturintamassa.

Euroopan rajat ovat perinteisesti olleet ihmisille avoimia. Eurooppaa on päässyt matkustamaan ristiin rastiin. Passeja on vaadittu vasta sata vuotta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rajat menivät kiinni. EU:n puitteissa yhä suurempi osa Euroopasta palasi kohti normaalitilaa, mutta parin viime vuoden aikana piikkilanka-aitoja on uudestaan nostettu pitkin poikin maanosaa.

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat vastaavat yli puolesta maailman kehitysyhteistyömäärärahoista. Kaikki maat, jotka ovat täyttäneet YK:ssa antamansa sitoumuksen varata 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön ovat EU:n jäseniä. Suomikin oli lähellä täyttää lupauksensa, mutta nykyisen hallituksen tekemät rajut leikkaukset ovat romahduttaneet tason.

Euroopan unionilla on kunnioitettava ansioluettelo ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden lujittamisessa Euroopassa ja muuallakin. Nämä EU:n perusarvot on nyt kyseenalaistettu useissa jäsenmaissa.

Sisämarkkinat tuovat myös mukanaan paljon etuja kansalaisille. EU on tuonut paljon muutakin hyvää miljoonille eurooppalaisille. Yhdeksän miljoonaa opiskelijaa on 30 vuoden aikana osallistunut Erasmus-opiskelijanvaihto-ohjelmaan. EU:n Media ja Luova Eurooppa -ohjelmat ovat auttaneet muun muassa eurooppalaista elokuvatuotantoa selviämään ylikansallisten mediajättien paineessa.

Suomen kaltaiset maat jarruttavat toimia veronkiertoa vastaan

Veroparatiisien sulkeminen ja veronkierron estäminen onnistuu tehokkaasti vain kun toimitaan ylikansallisesti. Euroopan unioni on pyrkinyt sulkemaan alueensa veroparatiisit. Se ei kuitenkaan ole onnistunut, koska monet hallitukset Suomen hallituksen tavoin estävät toimenpiteet monikansallisten yritysten veronkierron estämiseksi Euroopan unionin yhteisellä verotuslainsäädännöllä.

Euroopan unionin maine kansalaisten keskuudessa kärsii myös siitä, että oikeistopoliitikot syyttävät Euroopan unionia huonojen päätöstensä seurauksista. Kansan keskuudessa epäsuosituksi pelättyjä päätöksiä perustellaan sillä, että Euroopan unioni vaatii niitä.

Suomessakin oikeistoministerit ovat sumeilematta valehdelleet Euroopan unionin määräysten vaativan milloin veronkierron mahdollistavaa hallintarekisteriä, milloin terveydenhuollon valinnanvapautta tai metsien ja liikenneverkon yhtiöittämistä.

Kansalaiset tukevat jäsenyyttä EU:ssa

Valtamedian ja oikeistopoliitikkojen meuhkatessa Brexitin kehittymisestä ilmiöksi, näyttävät Euroopan unionin kansalaiset uskovan Euroopan yhdentymisen mahdollisuuksiin.

Britannian EU-jäsenyydestä järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen tehtyjen mielipidemittausten mukaan entistä suurempi enemmistö jäsenmaiden kansalaisista kannatti maansa pysymistä EU:n jäsenenä.

Tällä viikolla julkistetun Kantarin (= Kantar TNS:n, entisen Suomen Gallupin emoyhtiö) mielipidemittauksen mukaan ylivoimainen enemmistö keski-Euroopan nuorisosta kannattaa maidensa pysymistä EU:ssa.

Kansalaisilla EU:n pelastusohjelma

Euroopan parlamentti julkisti marraskuussa Kantarilta tilatun laajan, kaikissa 28 jäsenmaassa tehdyn tutkimuksen (Parlemeter 2016), jossa haastateltiin kasvotusten noin 28 000 kansalaista. Kansalaiset osoittivat vastauksissaan, että heillä on paljon selvemmät näkemykset siitä, miten Euroopan unionia viedään eteenpäin kuin Brysselin päättäjillä.

Euroopan unionilla on tulevaisuus jos se lisää demokratiaa vahvistamalla parlamentin valtaa, ottaa köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen taistelun pääprojektikseen ja puolustaa ihmisoikeuksia kruununjalokivenään.

Haastatelluista 53 prosenttia piti maansa EU-jäsenyyttä omalta kannaltaan hyvänä asiana ja vain 16 prosenttia kielteisenä. (Suomalaisista 60 prosenttia katsoi jäsenyyden olevan kannaltaan myönteinen ja 10 prosenttia kielteinen asia.)

Oman maansa katsoi 60 prosenttia hyötyneen EU-jäsenyydestä. Vain Kreikassa, Kyproksella, Itävallassa ja Bulgariassa alle puolet kansalaisista katsoi jäsenyyden olevan maalleen hyödyllinen.

EU:n kansalaisten mielestä yhteiskunnallinen kehitys on menossa huonompaan suuntaan. Vastaajista 58 prosenttia (lisäystä 14 prosenttia vuodessa) katsoi, että omassa maassa asiat menevät kohti huonompaa, 24 prosenttia katsoi, että asiat ovat paranemaan päin. Sen sijaan kehitys EU:ssa sai paremman arvion, 54 prosenttia piti kehitystä negatiivisena ja 25 prosenttia myönteisenä.

Enemmistö (53 prosenttia) on edelleen sitä mieltä, että heidän mielipiteensä otetaan huomioon päätettäessä oman maansa asioista, mutta joukko on supistunut kymmenellä prosenttiyksiköllä vuodessa. Vain 37 prosenttia uskoo, että he voivat vaikuttaa asiain kulkuun Euroopassa.

Kansalaiset tukevat EU:n arvoja  

Eurooppalaisten keskinäinen solidaarisuus on suurempaa kuin heitä erottavat asiat, sanoi 71 prosenttia haastatelluista, ja kaikissa jäsenmaissa enemmistö oli tätä mieltä.

Puolet vastaajista mainitsi demokratian ja vapauden arvot tärkeimpänä eurooppalaista identiteettiä kuvaavana tekijänä. Yhteisvaluuttaa pidettiin toiseksi tärkeimpänä (33 prosenttia) tekijänä, vaikka sen osuus on jyrkässä laskussa. Kolmanneksi tärkeimpänä (32 prosenttia) Eurooppaa yhdistävänä tekijänä pidettiin kulttuuria.

EU:n päättäjien pitäisi lukea tämä

Kansalaisten mielestä EU:n tärkeimpien tehtävien listan ykköspaikka on taistelulla köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan, puolet vastaajista oli tätä mieltä. Se askarruttaa, mikä raportin kirjoittajilla oli mielessä, kun he nostivat vastaajien toiseksi tärkeimpänä pitämän jutun, taistelun terrorismia vastaan (42 prosenttia) raportin tämän osan pääkysymykseksi, ja sijoittivat kyselyyn vastanneiden tärkeimpänä pitämän asian, köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen taistelun, sivulauseeseen samalla vähätellen sen välimatkaa kakkoskysymykseen.

Ylivoimaisesti tärkeimpänä (46 prosenttia) Euroopan kansalaisuuden tunnusmerkkinä pidetään vuodesta toiseen yhtenäistettyä eurooppalaista hyvinvointijärjestelmää, joka kattaa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut sekä eläkkeet.

Enemmistö EU-kansalaisista haluaa lisätä demokratiaa vahvistamalla Euroopan parlamentin roolia EU:n päätöksenteossa. Ihmisoikeuksien puolustamista pitää 57 prosenttia vastaajista parlamentin tärkeimpänä tehtävänä.

Normiporvarit saaneet enemmän tuhoa aikaan kuin radikaalioikeisto

Ihmisoikeuksien supistamisesta on tullut normaalia valtiollista toimintaa. Yksikään paljon kohutuista radikaalioikeistolaisista puolueista ei ole päässyt valtaan, mutta sekä kokoomuksen että perussuomalaisten veljespuolueet ovat jo toteuttaneet radikaalioikeiston ohjelmia ihmisoikeuksien ja demokratian kaventamiseksi sekä nationalismin lujittamiseksi Unkarissa, Puolassa ja Turkissa.

Ei ole hirveän suuri yllätys, että perussuomalaisten Euroopan konservatiivien ja reformistien allianssi -puolueen (Alliance of Conservatives and Reformists in Europe, ACRE) puolalainen jäsenpuolue Laki ja oikeus (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) ja turkkilainen jäsenpuolue Oikeus ja kehitys (Adalet ve Kalkinma Partisi, AKP) uudistavat lainsäädäntöä sementoidakseen valtansa, rajoittavat lehdistönvapautta ja ihmisoikeuksia.

Moni on sen sijaan ihmetellyt kokoomuksen emopuolueen, Euroopan kansanpuolueen (European People’s Party, EPP) unkarilaisen jäsenen, Fidesz – Unkarin kansalaisliitto -puolueen (Fidesz – Magyar Polgári Szövetség) demokratian vastaisia toimia ja suunnitelmia sulloa turvapaikanhakijat keskitysleireihin.

Vielä muutama vuosi sitten joukko vapaus- ja demokratiaihanteet tosissaan ottavia EPP:n jäseniä vaati Fideszin erottamista EPP:stä, mutta sittemmin kriitikot on vaiennettu. Se on toteutettu yhtä tehokkaasti kuin Suomessa on tukittu vielä ihmisoikeuksia kunnioittavien kokoomuslaisten ja keskustalaisten suut, kun puolueet ovat hallituksessa käyttäneet perusarvoja poliittisen kaupankäynnin valuuttana.

Samanlaista oikeistoradikalismin vaikutusvallan kasvua ilman parlamentaarista enemmistöä ilmenee monissa muissakin maissa. Euroopan unionin jäsenyyden kriteereiksi asetetut perusarvot, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio ovat joutuneet alennusmyyntiin, niiden rikkominen on arkipäiväistynyt.

Myöskään Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue (Party of European Socialists, PES) ei ole selviytynyt kuivin jaloin tästä ilmiöstä. Tylyä radikaalioikeistolaista politiikkaa toteuttavaa Slovakian hallitusta ei suinkaan johda Ranskan kansallisen rintaman veljespuolue, vaan Suunta ‒ sosiaalidemokratia puolue (Smer – Sociálna Demokracia, SMER-SD). Vielä kymmenen vuotta sitten SMER-SD erotettiin määräajaksi PESin jäsenyydestä, koska se teki yhteistyötä äärioikeistolaisen SNS-puolueen kanssa. Nyt SNS on SMER-SD:n vetämässä hallituksessa, ja se näkyy nykyiselle PESille sopivan.

Yksi-, kaksi- vai nelitahtinen EU?

Euroopan unionin avainhenkilöt käyvät kiivasta keskustelua siitä, tarvitseeko EU enemmän Eurooppaa, yhtä jalkaa kulkemista tai seisomista paikallaan, vai hyväksytäänkö se, että osa jäsenmaista toteuttaa keskenään yhdentymistä nopeammin kuin toiset. Käytännössähän EU on jo monen seuran yhteisö, osa käyttää euroa valuuttanaan, osa ei, ja kaikki jäsenmaat eivät kuulu Schengen-alueeseen.

Pääministeri Juha Sipilä vakuutti jälleen kerran keskiviikkona eduskunnassa, että Suomen hallituksen EU-linja on kirkas ja yhtenäinen. Kummallinen väite, kun kokoomuksen edustajat Euroopan parlamentissa äänestivät eri seurassa kuin keskustan ja perussuomalaisten mepit esimerkiksi erittäin merkittävässä äänestyksessä siitä, saavatko euro-alueen maat yhteisen budjetin.

Keskustelu Euroopan unionin suunnasta täysin hakoteillä

Valtamedia välittää kaksi EU-keskustelun ulottuvuutta, jotka kumpikin ovat kaukana Euroopan unionin varsinaisista pääkysymyksistä.

EU-teknokraatit ja johtavat poliitikot taittavat peistä hallinnollisista kysymyksistä, toimivallasta, valta-asemista ja yhdentymisen vauhdista. Tässä keskustelun ulottuvuudessa on kyse pelaamisesta, ja jos sisältökysymyksiin päästään, puhutaan kilpailukyvystä ja muista suuryritysten edunvalvontaan liittyvistä asioista.

Toisessa keskustelun ulottuvuudessa on nollasummapeli, jossa kansallisvaltiot ja EU on asetettu vastakkain. Federalistit haluavat luoda Euroopan yhdysvallat, nationalistit haluavat vähentää EU:n tehtäviä tai erota siitä, ehkä purkaa sen kokonaan.

Noissa ulottuvuuksissa ei ole toivoakaan Euroopan unionia vaivaavien ongelmien voittamisesta. Eivät EU:n ongelmat johdu siitä, missä huoneessa on raskain puheenjohtajan nuija tai valtioiden ja EU:n välisistä eturistiriidoista. Sama eturistiriita joka kulkee kunkin jäsenmaan sisällä jakaa myös Euroopan unionin. Suuryritysten ja finanssijättien etu on monissa kysymyksissä täysin vastakkainen kansan edun kanssa.

Keskustelu pitää saada Euroopan yhdentymisen tavoitteiden ja sisällön ulottuvuudelle. Euroopan Unionista on tullut yhä enemmän talouskuripiiskaa heiluttava rikkaiden edunvalvoja. Kun kurjistamispolitiikka on saattanut yhä enemmän kansalaisia ahdinkoon, on EU-eliitti erehtynyt kuvittelemaan, että se saavuttaa suosiota tekemällä myönnytyksiä nationalisteille ja rasisteille.

Tämä taktiikka ei ole toiminut eikä voi johtaa muualle kuin tuhoon. Toimintaohje EU:n pelastamiseksi löytyy edellä esitetystä Euroopan parlamentin teettämästä haastattelututkimuksesta: Vapailla vaaleilla valitun Euroopan parlamentin valtaa EU:n päätöksenteossa on lisättävä, politiikan kärkikysymykseksi on nostettava taistelu köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan, tavoitteeksi asetettava eurooppalainen hyvinvointiyhteisö, ja EU:n perusarvoista ‒ mukaan lukien ihmisoikeuksien loukkaamattomuus ‒ ei sallita poikkeuksia.

Tällä tiellä etenevä EU voisi menestyä. Vaikuttaa ehkä melko toivottomalta saada keskustelu ohjattua tuohon suuntaan. Mutta muut vaihtoehdot ovat täysin toivottomia.

|||

Faktanurkka: Onko Euroopan unioni Eurooppa?

Usein kuullaan puhuttavan Euroopasta, kun kyse itse asiassa on Euroopan unionista. Puheella on kuitenkin tiettyä katetta, niin suuri osa Euroopan maista on suoraan kytköksissä unioniin.

Eurooppaan kuuluu 50 maata historiallisin ja poliittisin kriteerein. Maantieteellisesti asia ei ole aivan näin, ovathan Kypros ja Armenia kokonaan Aasiassa, ja suurin osa Venäjästä, Kazaktstanista, Turkista, Azerbaidžanista ja Georgiasta on Aasian puolella.

Euroopan 50 maasta runsaat puolet, 28 maata kuuluu Euroopan unioniin. Euroalueeseen kuuluu lisäksi virallisesti neljä mikrovaltiota Andorra, Monaco, San Marino ja Vatikaani, joita ympäröivät EU:n jäsenvaltiot. Euroopan unionin piiriin kuuluvaksi voidaan laskea kuuluvaksi myös Euroopan talousalueeseen, ETAan kuuluvat kolme EFTA:n jäsentä, ne kuuluvat EU:n sisämarkkinoihin. Lähes kolme neljännestä, 70 prosenttia Euroopan maista kuuluu siten asiallisesti unioniin.

Euro on ilman EU:n kanssa tehtyä sopimusta käytössä myös Montenegrossa ja Kosovossa.
EU:lla on assosiaatiosopimukset Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa.

 

Euroopan unionin jäsenyyttä odottaa virallisesti seitsemän maata. Nämä mukaan laskien Euroopan unioniin samaistuvia maita olisi 42. Tästä luvusta pitänee vähentää Turkki ja Britannia, jotka ovat ehkä loittonemassa unionista.

Mainitsematta on vielä muodollisesta puolueettomuudestaan tiukasti kiinni pitävä Sveitsi, ja seitsemän Neuvostoliittoon kuulunutta maata, joista ainakin Georgia ja Ukraina pyrkivät EU:n jonotuslistalle. Moldovakin laskettiin Euroopan unionin jonotuslistalle pyrkiviin, mutta valitsi marraskuussa presidentiksi Igor Dodonin, joka suosii yhteistyötä Venäjän kanssa.

Näin laskien Euroopan unionin leiriin kuuluu noin 42 maata, ei 50, joten Euroopan unioni ei ole Eurooppa.

Euraasian talousunioni

Joukko entisiä neuvostotasavaltoja on perustanut oman talousalueensa Euraasian talousunionin. Siihen kuuluu neljä eurooppalaista maata, Armenia, Kazakstan, Valko-Venäjä ja Venäjä sekä aasialainen Kirgisia.

|||

Yhteenveto Euroopan parlamentin tilaamasta haastattelututkimuksesta, johon jutussa viitataan:
Parlemeter 2016. Analytical overview. Special Eurobarometer of the European Parliament.

<< Artikkelisarjan alkuun | < Edelliseen artikkeliin | (Tämä on artikkelisarjan viimeinen osa)

|||

Artikkelisarjassa Eurooppa rakentaa ja raivoaa täytetään valtamedian pinnallisen ja valikoivan uutisoinnin jättämiä aukkoja Euroopan poliittisessa kehityksessä. Kirjoittaja on Cai Melakoski.

Sarjan artikkelit:

1. Euroopan vaalit 2016

2. Europarlamentti: Kahden puolueen valta murenee (16.1.2017)
3. Euroopan vasemmistopuolue (20.1.2017)
4. Vasemmistopuolueet Euroopan parlamenteissa (27.1.2017)
5. Sosiaalidemokraattiset puolueet Euroopassa (3.2.2017)
6. Euromyönteiset oikeistopuolueet (10.2.2017)
7. Radikaalioikeistolla jo viidenneksen kannatus (17.2.2017)
8, ALDE, keskusta ja Liberaalidemokraatit (24.2.2017)
9. Vihreät, regionalistit ja piraatit (15.3.2017)
10. Onko Euroopasta unioniksi? (24.3.2017, sarjan viimeinen osa)

Vaalitulosten päälähde:

Parties and elections (Wolfram Nordsieckin tietokanta Euroopan puolueista ja vaalituloksista)

Kannatusmittausten päälähteet:

Treffpunkt Europa
Europe Elects (Facebook)
Europe Elects (Twitter)
Wikipedian linkkilista kannatusmittaussivuilleen

Paljon lisätietoa sarjan aiheista:
Transform! (Euroopan vasemmistopuoluetta lähellä oleva tutkimuskeskusten verkosto. Kielet: Englanti, Saksa, + 4 muuta)
Rosa Luxemburg Stiftung (Saksan Linke-puoluetta lähellä oleva tutkimuskeskus. Kielet: Saksa ja Englanti)

Artikkelisarjan tunnuskuvat:

Euroopan kartta noin vuodelta 650 on Ramsey Muirin teoksesta Muir’s Historical Atlas–Mediaeval and Modern ( Lontoo, 1911)
Kuvan lähde (Wikimedia commons)

Pieni tunnuskuva, Öisen Euroopan valot on Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n kuvagallerian kuvasta City Lights of Africa, Europe, and the Middle East leikattu yksityiskohta.
Kuvan lähde (NASA)

Artikkelisarjan taulukot on laatinut kirjoittaja.

|||

Vuoden 2017 Euroopan vaalitulokset Vasen Kaistassa:

Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.2017)
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.2017)
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.2017)
*

Leave a Reply