Mettä mentaaliminälle

 

Teksti ja kuva: SAANA HEINÄNEN

Mikäli halajat häkellyttävää, haastavaa, ennakoimatonta, avartavaa ja jännittävää lukukokemusta, kannattaa kulkea Mehiläistietä. Loppuun asti.

Heikki Kännön esikoisromaani on kaikkea tätä ja jotain muutakin.

Tarina alkaa 1944-vuoden Berliinistä. Gestapon kuulustelijaksi pestattu Celina Müller, joka on lahjakas analysoimaan ihmisten ajatuksia näiden ilmeiden ja eleiden kautta, saa tehtäväkseen kuulustella SS-upseeri Alfred Riemannia. Itse führer on antanut Riemannille luvan salaperäiseen projektiin, jota varten upseeri seuloo vankileireiltä poikkeuksellisia kykyjä omaavia juutalaisia. Riemannin avatessa projektinsa päämäärää alkaa selvitä, että kaiken keskiössä on lentokoneellaan Krimin vuoristoon pudonnut Saksan ilmavoimien pilotti Joseph Beuys.

Mehiläistien juonikudelmaan sisältyy okkultistisia, shamanistisia, metafyysisiä ja sen sellaisia hämäriä elementtejä. Näiden lisäksi jännitystä, yllätyksiä, lukuisia päähenkilöitä, taidehistoriaa ja myös parodista huumoria. Keskeisin henkilö, saksalainen käsitetaiteilija Joseph Beuys, näyttäytyy kirjassa lähes ylimaallisena hahmona joka jääkin lopulta varsin etäiseksi mysteerihepuksi. Ja näin sen täytynee mennäkin.

Jo kirjan alkuvaiheilla koin lukiessani häilyväni kahden maailman rajalla. Aluksi minua häiritsi kerronnan ajoittainen kurssinmuutos historialliseen luennointiin, ikäänkuin olisin silmänräpäyksessä vaihtanut dekkarin tietokirjaan. Edetessä tuo tietynlainen fragmentaarisuus kuitenkin lakkasi rasittamasta ja totesin sen oikeastaan vain istuvan tarinan omalaatuiseen sommitelmaan. Kun lopetin turhauttavan rationaalisuuden haikailun ja antauduin kertomukselle, nautin siitä suunnattomasti. Mikä on faktaa, mikä fiktiota, sillä ei ole niinkään merkitystä Mehiläistiessä. Parhaassa tapauksessa näet itsesi sosiaalisen veistoksen osasena tämän luettuasi. Ainakin minä näen.

Kieli on erittäin hyvää ja teksti sujuvaa kuin tanssi.

Kirjailija kertoi saaneensa teokseen idean Dan Brownin DaVinci-koodista, mutta mitään sen kaltaista mainstream-lukukokemusta ei kannata odottaa. Mehiläistie ei todellakaan kohtele lukijaansa silkkihansikkain, vaan se haastaa pohdintaan ja älylliseen pinnistelyyn. Ja kappas, tähän teoksen keskeisin henkilö Beuyskin pyrki taiteellaan.

Huopahatunnosto kirjailijalle.

|||

Kirjan esittely kustantajan kotisivulla:
Heikki Kännö: Mehiläistie

Aiheesta lisää Vasen Kaistassa:

Taide kohtaa dekkarin- ei kuitenkaan siellä, missä aita on matalin (19.5.2017)

Leave a Reply