Kuolleen miehen kytkin

 

Teksti: VESA SUOMINEN   
Vetureissa turvakytkin varmistaa, ettei vahinkoja satu vaikka veturinkuljettaja kuolisi kesken matkan. Jonkinlaisen automaattisesti vahinkoja ehkäisevän ”kuolleen miehen kytkimen” tarve on usein ilmeinen myös niin kansainvälisessä kuin kotimaisessakin politiikassa.

Barack Obaman toisella presidenttikaudella kotimaan turvallisuutta koskevista asioista oikeusministeriössä vastannut John P. Carlin kirjoitti The Atlantic -lehden verkkosivuilla 29.6.2017, että Yhdysvallat tarvitsee poliittisen järjestelmänsä suojaamiseen oma-aloitteisesti kyberhyökkäyksiin reagoivan turvajärjestelyn, ”kuolleen miehen kytkimen”, varmistaakseen ettei maan kimppuun voi enää rankaisematta tunkeutua sillä tavalla kuin Venäjä teki viime vuoden presidentinvaaleissa.

Yhdysvallat kailottaa kerkeästi ja kovaa ”susia, susia” kun se on hyökkäilyn ja hakkeroinnin kohteena, mutta suurvallan kaikella häikäilemättömyydellä se on itse johtavia muiden maiden suvereniteetin loukkaajia siinä missä Venäjäkin – eikä kumpikaan ole tyytynyt vain kyberhyökkäyksiin.

Maailma on ihan oikeasti vakavia uhkia pullollaan, eikä Suomi ole turvallinen lintukoto. Olisi vastuutonta jättää suojautumatta parhaan kykynsä mukaan. Se on eri asia kuin kansalaisen oikeuksien ja vapauksien kaventaminen turvallisuuden parantamisen varjolla. Suomessa ei pidä lietsoa samanlaista turvallisuushysteriaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentin asetuksilla määrättyine mielivaltaisine matkustuskieltoineen kaikkineen.

Kansalaisen näkökulmasta on naiivia uskoa, että poliitikkojen ja viranomaisten esittämät perustelut kansallisen ja kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi tai yleensä olojen kohentamiseksi ovat aina läpinäkyviä ja yksiselitteisiä. Niillä voi olla tahattomia ja toisinaan ihan tarkoituksellisiakin sivu- ja piilovaikutuksia, joiden arvioiminen ei hosumalla parane. Ja ainakin tiedustelulain – suomeksi urkintalain – valmistelussa kiire tuntuu olevan niin kova, että laki pitäisi saada voimaan nopeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä.

Kannattaisiko uskoa sananparren viisauteen: ”Hätäinen kuin Hännilän kana. Kun  piti munia niin teki paskan”.

Soteen tai saveen

Kaikki uhkakuvat eivät ole ulkoisia eivätkä pelkisty terroriuhkaan ja vieraan vallan vihreisiin miehiin. Kansalaisten arkipäivään vahvasti vaikuttavat poliittiset päätökset esimerkiksi työttömyyden ja työllisyyden hoitamisesta ja terveydenhuollosta nakertavat toisinaan ihan kotimaisin voimin perustaa juuri siltä kansanvallalta, jota niiden väitetään suojaavan. Kansalaisille synnytetään mielikuva kovasta kiireestä ja ankarasta paineesta, ja uhkat pannaan näyttämään ratkaisuilta ongelman sijasta.

Suomessa eduskunnan perustuslakivaliokunta suojelee parlamentaarista järjestelmää tekemällä tehdyiltä kiireiltä. Onneksi. Sipilän-Orpon-Soinin hallituksen satavuotiaan itsenäisen Suomen kunnioiksi esittämä sote- ja maakuntauudistusnäytelmä olisi hallituksen käsissä kohta riistäytynyt farssista kansalliseksi murhenäytelmäksi ellei perustuslakivaliokunta olisi antanut yksimielistä lausuntoaan uudistustorson valmistelua näköjään vaivaavista pysyvistä ongelmista.

Ongelmat johtuvat keskustan ja kokoomuksen tekemästä ja Timo Soinin johtamien perussuomalaisten syksyllä 2015 siunaamasta lehmänkaupasta, jonka ainoana tarkoituksena oli korvata edellisen eduskunnan yhteinen sote-valmistelu kahden suuren porvaripuolueen saneluratkaisulla.

Keskusta saa maakuntauudistuksen – puolueen on taattava valtaperustansa liian monen maakunnan avulla kun sen tulo kaupunkeihin ei ole oikein koskaan onnistunut – ja kokoomus saa haikailemansa ”valinnanvapauden”, joka lyö jatkuvien veronalennusten vaurioittaman julkisen terveydenhoidon polvilleen ja varmistaa suurten monikansallisten yritysten vapaan pääsyn saalistamaan valtion käytännössä takaamia voittoja ja kiertämään veroja mielin määrin – peruuttamattomasti.

Kummankaan päähallituspuolueen enempää kuin politiikan markkinoilla rahansa hukanneen soinilaisen takiaisliikkeen edustajissa ei ole miestä – naisiahan tämä hallitus ei ole juuri riveihinsä kelpuuttanutkaan – sanomaan kiertelemättä, että uudistuksen tosiasiallinen tavoite on muiluttaa suomalaisten terveydenhoito Keskustan ja Kokoomuksen ideologisten linjausten mukaiseksi, herrojen huviksi ja harvojen hyödyksi.

Kansakunnan unilukkariksi ryhtynyt bloginpitäjä, ”uuninpankkopoika” Saku Timonen kommentoi perustuslakivaliokunnan lausunnon vaikutuksia tuoreeltaan 30.6.2017 kirjoituksessaan Hyvä herraonni: ”Ainakin EK:n primitiivireaktio pistää epäilemään, että joku sai pahasti nenilleen. Hallituksen sponsorit ovat nyt hyvin vihaisia, ja kaikesta päätellen hallitus jatkaa pään hakkaamista seinään.”

Tuon reaktion voi lukea Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) tunnuksin kirjoittavan Ilkka Oksalan tekstistä Yhtiöittämisvelvoite kaatui perustuslakipolitikointiin. Selvemmin ei voi todeta, että SOS-hallituksen todellinen toimeksiantaja ja ohjelmankirjoittaja EK on hyvin, hyvin vihainen, kun sen tehonyrkki – tai tehosekoitin – antoi sote-yksityistämishankkeen kompastua perustuslakivaliokunnan esiin kaivelemiin ongelmiin.

Tällainen yliolkainen käsitys kansanvallasta vaikuttaa porvarileirissä yhä yleisemmältä. Björn Wahlroos sätti muutama vuosi sitten demokratiaa ”melko tehottomaksi ja kalliiksi”. SOS-hallitus sai äskettäin oikeuskanslerilta huutia kehnosta lainvalmistelusta.

Hallitus ilmoitti ottavansa ripityksestä vaarin ja jatkoi sitten toimintaansa vanhaan malliin. Hallituksen sedät heiluivat ilmeisesti Paula Vesalan musiikin tahdissa: ”Älä tuu siihen droppaan mun tunnelmaa”… Sote- ja maakuntauudistuspaketin valmistelua jatkettiin hallituspuolueiden ideologisen linjauksen mukaisesti, ja lopuksi tekemättä jätetty lainvalmistelutyö sysättiin perustuslakivaliokunnan vaivoiksi.

Kiire oli tietysti olevinaan hirmuinen. Perustuslakivaliokunnan kannan kuultuaan valtiovarainministeri tiivisti hallituksen lainvalmistelutyön eräänlaiseksi sote-orpon valaksi: ”Kyllä tässä on tehty niin hyvää työtä kuin on osattu.”

Ja osaamistahan hallituksessa on riittänyt. Valtiovarainministerin edeltäjä ei hallinnut prosenttilaskun kaikkia kiemuroita, joten hänen luontainen työpaikkansa on kansainvälinen pankki. Hallituksen muut ministerit ovat puolestaan ymmärtäneet perustuslaista vähemmän kuin Jukolan veljekset lukkarin aapisesta, vaikka ällätikkua ohjasivat Suomen parhaat perustuslakiasiantuntijat. Olisiko sote-ongelmista pitänyt piirtää ministeristöä varten jokin havainnollinen prosessikaavio?

Mitä tulee oikeuskansleriin lainvalmistelun ja lainkäytön valvojana, Jaakko Jonkan jäätyä eläkkeelle tehtävään nimettiin lakia luovasti tulkiten väliaikainen hoitaja kunnes hallituksen valitsema virkamies joutaisi sote-valmistelukiireiltään ottamaan vastaan oikeuskanslerin tehtävät ja ryhtymään siinä toimessa muun muassa itse valmistelemansa sote-uudistuksen lainmukaisuuden valvojaksi.

Kyseinen virkamies on opposition arvostelun avittamana sittemmin päätellyt, että järjestely on sopimaton. Niinpä hän luopui sote-”valinnanvapauden” valmistelusta mutta ei suinkaan oikeuskanslerin tehtävistä.

Isänmaan asialla

Hyökkäys. Edvard Iston maalaus.

Suomalaisen porvarin muistin komeroihin ovat vapaudestaan kamppailevan Suomen symboleina – taloudellisen voiton tavoittelun, kodin, uskonnon ja isänmaan ohella – iskostuneet Eetu Iston maalaama Hyökkäys ja J.L. Runebergin Maaherra-runossa ikuistaman Olof Wibeliuksen jalo hahmo, joka vierasta valtaa uhmaten loihe ylevästi lausumaan että ”laki ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää”.

Perinteitä kunnioittavan porvarillisen Suomen näyttämörekvisiittaa on ehkä syytä hiukan päivittää. Suomalaisen porvarin syvää isiltä perittyä isänmaallisuutta ei toki tohdi kyseenalaistaa enempää kuin lammas keritsimiä. Riittää kun lukee vaikka pienistä turhista linnatuomion saaneen isänmaan ja Kehittyvien maakuntien Suomen miehen rehdin haastattelun:

”[Arto] Merisalo lohduttautuu sillä, että ei ole ensimmäinen, jota isänmaa on joskus kohdellut kaltoin. Tämä tuli mieleen Sörnäisten vankilassa. ’Vartijat kysyivät, että miltä tuntuu olla täällä. Sanoin, että tämä on etuoikeus. Täällä ovat istuneet minua paremmat, suuret isänmaanystävät Ryti, Rangell ja Linkomies. Miehet, jotka tuomittiin sotarikosoikeudenkäynneissä siitä, että he olivat isänmaan asialla’.”

Jos isänmaallisuutta riittääkin, porvarimme lakiuskon on kuitenkin – eikä ensimmäistä kertaa – korvannut lainsäädäntötyön häikäilemätön vääntäminen paljon haltijoiksi pantujen eduksi. Laki on niin kuin se luetaan. Kun yksityinen voitontavoittelu törmää lakiin, laki on tietysti väärässä.

Suomalaisen kansanvallan kehittämiseksi ja suojaamiseksi säädetyt lait ovat muuttuneet esteiksi Esko Ahon hallituksesta alkaen käynnistetylle kansallisomaisuuden isojaolle ja yksityistämiselle. Poliittisen oikeiston hiljainen vallankumous on reilussa parissa vuosikymmenessä vähän kerrallaan haudannut juhlapuheissa niin korkeasti kiitellyn yksituumaisen konsensus-Suomen ja kaikkien parhaaksi toimineen hyvinvointivaltion.

Ehkä porvarin mielen pahoittamista kaihtavan keskusta-”vasemmiston” pitäisi vihdoin oppia tästä SOS-hallituksen konsensuksen arkun päältä antamasta viimeisimmästä havaintoesityksestä jotakin? Esimerkiksi aidosti vasemmistolaisen, rohkeasti hyökkäävän oman politiikan merkitys?

*   *   *

Hallituspurren nykyinen tuhtotila on perin surullinen. Vuotava pursi seisoo tyvenessä, purjeet lepattavat, airot läiskivät, miehistö tuhtaa niitä näitä, vesi loiskuu ja pursi kiertää kehää. Perätuhdolla kykkivältä kolmikolta on pudonnut peräsin mereen. Mitäpä muuta kansalainen voi kuin lainata pääministerin kuuluisaa lausumaa: ”Toivottavasti tulppa lähtee paatista ja päästään eteenpäin.”

Turha on odottaa, että nämä meripojat reivaisivat kurssia. Sote tulee hallituksen haluamassa muodossa vaikka väkisin. Ja kun se tulee, sitä ei voi enää peruuttaa ja tuskin paljon paikatakaan. Sellaista on satavuotista itsenäisyyttään juhliva suomalainen ”kansanvalta” tänään.

Lue lisää muualta verkossa:

John P. Carlin: America Needs a Dead Man’s Switch (The Atlantic, 29.6.2017)

Oikeusasiamies ja oikeuskansleri arvostelevat tiedustelulain ehdotuksia – Supon oikeudet kasvamassa huomattavasti (Tuomo Pietiläinen, HS 21.6.2017) 

Oikeuskansleri Jonkka lainvalmistelusta: Poliittinen kiire tuo sutta ja sekundaa (Ari Mölsä, YLE 14.4.2017) 

Keskeneräinen ei tule valmiiksi teeskentelemällä valmista – Soten loputon kiire kostautuu taas (Tiina Merikanto, YLE 29.6.2017) 

Perustuslakiasiantuntijat: Historian suurin yksityistämishanke piilotettiin sote-valinnanvapauden kaapuun (Merja Niilola, YLE 29.6.2017)

Orpo sote-uudistuksesta: ”Tässä on tehty niin hyvää työtä kuin on osattu” (Matti Koivisto, YLE 29.6.2017)

Oikeuskansleriksi nousemassa loppuvuodeksi Risto Hiekkataipale (HS 15.6.2017) 

Oksala bloggaa: Yhtiöittämisvelvoite kaatui perustuslakipolitikointiin (Ilkka Oksala, Elinkeinoelämän keskusliitto 29.6.2017)

Uuninpankkopoika Saku Timonen (Blogi) 

Hyvä herraonni (Saku Timonen 30.6.2017)

Sotea rautalangasta (Saku Timonen 24.6.2017)

Wahlroos sättii demokratiaa: ”Melko tehoton ja kallis” (Aleksi Moisio, Taloussanomat 16.4.2012)

Dramaattinen käänne sote-valmistelussa – tuleva oikeuskansleri Tuomas Pöysti jättää perustuslakiin törmänneen lain valmistelun (YLE 4.7.2017)

Tuleva oikeuskansleri Pöysti jättää sote-valinnanvapauslain valmistelun (Mikko Paakkanen, HS 4.7.2017)

Hyökkäys. (Edvard Iston maalaus) 

Vankilasta vapautuneella Arto Merisalolla riittää yhä ystäviä: ”Poliitikot soittelevat” (Maria Petterson, HS Kuukausiliite. Julkaistu 7.3.2015. Päivitetty 9.3.2015. Kirjoitus näkyy vain tilaajille)

Vaalirahaskandaalien äiti Kehittyvien maakuntien Suomi nyt käräjillä (Heidi Sullström, YLE 9.6.2012)

Konsensuksen kuolema? ‒ Perinteinen kolmikanta ei enää toimi, miksi ja mitä tilalle? (Vesa Vihriälä, EVA-analyysi No 31, 21.8.2013)

Sipilä selitti tulppa-vertaustaan lapsuuden rapureissuilla (Maria Stenroos, YLE 18.3.2016)

*

2 Responses to “Kuolleen miehen kytkin”

  1. Jukka Kinos

    Yhdestä asiavirheestä huomauttaisin: kurssin reivaaminen = vauhdin vähentämistä purjealaa pienentämällä. Tässä tapauksessa juuri niin kävi. Nyt olisi hyvä miettiä suuntaa ja paluuta niihin perusasioihin joista uudistusta alettiin valmistella 1) sosiaali- ja terveyspalvelujen nitominen kunnolliseksi hoitoketjuksi 2) erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajan poistamiseksi 3) tasa-arvoisten palvelujen takaamiseksi kaikille 4) suurien verorahavirtojen demokraattiseksi kontrolloimiseksi. Joku huudahtaa palvelut kuntien päätettäviksi – muuten hyvä mutta ei toiminut. Erikoissairaanhoito eriytyi, lääkäripalvelujen saanti muuttui monissa kunnissa toivottomaksi, etäisyydet kasvoivat tolkuttomiksi jne.

    Vastaa
  2. Aarni Tuominen

    Valinnanvapauslainsäädäntö noussee uudessa valmistelussa aivan keskeiseen asemaan. Sipilähän sanoi, että aletaan alusta. Nyt vasemmiston (ml Sd) tulee pitää tarkka huoli siitä, että valinnanvapaus on nimenomaan asiakkaan, potilaan valinnanvapautta, eikä väärän valinnan poissulkevaa kerran-valittu-pysyy -vapautta. Sote-sota on vasta puolivälissä. Hupia ja mekkalaa piisaa jatkossakin!

    Vastaa

Leave a Reply