Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (1/3)

Ranskan presidentin- ja kansalliskokousvaalien tuloksia analysoiva artikkelisarja purkaa viisi presidentti Macroniin ja hänen puolueeseensa liittyvää myyttiä.
Kuva: merkittävä osa ranskalaisista vertasi valintaa Macronin ja Le Penin välillä pakkoon valita ruton ja koleran välillä. Kuvan Ni Peste Ni Cholera on ottanut Jacques-Billaudel, ja hän on julkaissut sen lisenssillä CC BY-NC-ND 2.0

 

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI   
Yhä useammat Ranskan vaalien tuloksia raportoivissa jutuissa esitetyt tarinat Emmanuel Macronin erinomaisista kyvyistä ja saavutuksista ovat osoittautuneet myyteiksi. Macron kyllä valittiin presidentiksi ja hänen puolueensa Tasavalta liikkeellä (La République En Marche!, LREM) sai selvän enemmistön kansalliskokouksen paikoista.

Sen sijaan ainakin seuraavat Macronin ja hänen mainostiiminsä väitteet, jotka valtalehdistön kirjoittajat ovat enimmiltään kritiikittä omaksuneet, ovat osoittautuneet humpuukiksi:

  1. Macronin LREM-puolueen kansanedustajista ja ministereistä puolet ei ole tullut politiikan ulkopuolelta, vaan enemmistö on taustaltaan oikeistososiaalidemokraatteja ja porvaripoliitikkoja.
  2. Macron tai hänen puolueensa eivät ole ennennäkemättömän suosittuja, vaalitulosten markkinoinnissa on vain ollut poikkeuksellisen paljon taitoa, juonikkuutta ja tuuria.
  3. Feministiksi julistautunut Macron ei toteuta sukupuolten tasa-arvoa, hänen sisäpiiriinsä pääsevät vain miehet.
  4. Macronin ohjelma ei ole uusi ja raikas, vaan tuunattu kopio tutuista oikeistoliberaalien toimintasuunnitelmista.
  5. Macronin tiimi ei ole rötösepäilyjen yläpuolella, vaan jo viisi hänen ensimmäisen hallituksensa 17 varsinaisesta ministeristä oli epäiltynä erilaisista väärinkäytöksistä toimikauden ensimmäisten viikkojen aikana.

Artikkelin ensimmäisessä osassa puretaan ensimmäinen valtalehdistönkin hellimä väite, että Macron olisi perustanut kansanliikkeen, jonka jäsenistö koostuu etupäässä puoluepolitiikan yläpuolelta tulleista asiantuntijoista ja muutosta haluavista kansanjoukoista.

Yritysjohtajat ja päälliköt valtasivat enemmistön kansalliskokouksessa

Yhteensä 424 edustajaa 577-paikkaisessa kansalliskokouksessa on ensikertalaisia. Ei siis ole myytti, että kansalliskokous uudistui perin pohjin. Kaikki vasemmistopuolue Taipumaton (suomennetaan myös lannistumaton) Ranskan (La France insoumise, FI) ryhmän jäsenet ovat uusia, ja LREMin kansanedustajista uusia on valtaosa, 91 prosenttia.

Myös kansalliskokouksen koostumuksessa tapahtui monenlaisia muutoksia. Naisjäsenten osuuden kasvu 27:stä 38 prosenttiin on saanut ansaittua huomiota (LREMin edustajista 47 ja FIn 41 prosenttia on naisia). Sen sijaan yksityisen sektorin johtoportaan osuuden suhteellisesti paljon suurempi kasvu on jäänyt noteeraamatta.

Yritysjohtajia parlamentissa on nyt 42, edellisessä kokoonpanossa 19. Johtavassa asemassa ‒ valtaosin yksityisellä sektorilla ‒ olevia henkilöitä on nykyisessä kansalliskokouksessa enemmistö, 59 prosenttia. Myös vuonna 2012 valitussa parlamentissa heidän osuutensa oli huomattava, 39 prosenttia.

Puolueryhmät ovat taulukossa ensimmäisen kierroksen ääniosuuden mukaisessa järjestyksessä. Tämä kertoo puolueiden todellisen kannatuksen. Toiselle kierrokselle pääsevät vain 12,5 prosenttia äänioikeutettujen määrästä saaneet ehdokkaat. (Taulukossa puolueet on ryhmitelty, jotta kokonaisuus olisi helpompi hahmottaa. Kaikkien 16 paikkoja saaneen vaalilittojen ja puollueiden yksityiskohtaiset tulokset esitellään ensi viikolla ilmestyvässä jutussa.)

 

Valtalehdistö epäonnistui monella tapaa Ranskan(kin) vaalien uutisoinnissa. Helsingin Sanomat kertoi, että kansalliskokouksen vaalien häviäjiin kuului Jean-Luc Mélenchonin Lannistumaton Ranska. Vasemmisto ei kuitenkaan hävinnyt, vaan tuplasi kannatuksensa ja liki kolminkertaisti paikkansa, vaikka vaalijärjestelmä onkin luotu suosimaan suuria puolueita. Vasemmisto sai 13,8 prosentin kannatusosuudella 4,7 prosenttia kansalliskokouksen paikoista.

LREMin ryhmä kansalliskokouksessa on demari- ja porvaripoliitikkojen liitto

Vaikka uusia kansanedustajia valittiinkin ennätysmäärä, ei Macron sen enempää kuin hänen parlamenttiryhmänsäkään edusta minkäänlaista uutta, vanhasta puoluejaosta erillään olevaa uudistusvoimaa.

Ranskalainen sanomalehti Le Monde tutki LREMin kaikkien kansanedustajien taustat. Vain runsas sata ryhmän 308 jäsenestä on tullut mukaan puoluepolitiikan ulkopuolelta. Yli sata uuden ryhmän jäsenistä on sosialistipuolueen ja sen liittolaisten poliitikkoja ja kannattajia, ja oikeistopuolueiden aktiiveja on useita kymmeniä.

Kun ryhmitellään uuden kansalliskokouksen jäsenet poliittisen taustan mukaan, muodostavat oikeistolaiset suurimman ryhmän 173 paikallaan. Oikeistososiaalidemokraatit liittolaisineen eivät suinkaan ole kadonneet kuvasta, kuten väitetään, vaan heillä on 156 edustajaa. Ilman aikaisempaa puoluepoliittista taustaa olevat kansanedustajat ovat vasta kolmanneksi suurin ryhmä.

Taulukon vasen puoli esittää eri ryhmien osuudet paikoista ja paikkaluvun. Oikea puolisko esittää valitut kansanedustajat puoluetaustan mukaan. Macronin LREM-puolueen kansanedustajista puolet ei suinkaan ole politiikan ulkopuolelta, vaan demari- ja porvaripoliitikoilla on vankka enemmistö.

 

Entisen demariministeri Macronin uusi puolue onkin tullut suureen tarpeeseen skandaalien ryvettämien entisten valtapuolueiden poliitikoille. He toivovat LREMin puhdistavan heidät vanhoihin puolueisiin liitetyistä synneistä, ja nyt he uskovat voivansa yhdessä ajaa talouskuripolitiikkaa ilman tarvetta näennäisesti vastustaa toistensa esityksiä. Yhteinen arvopohja löytyi jo 1980-luvulla, nyt löytyi yhteinen hallituspohja.

Sosialistit ovat hallituksen suurin ryhmä

Journalistien valtavirta on niellyt purematta myytin, että Macronin nimittämät, pääministeri Édouard Philippen johtamat hallitukset olisivat ainakin puoliksi puoluepolitiikan ulkopuolelta tulevien asiantuntijoiden miehittämiä.

Hallitus muodostuu 17 varsinaisesta ministeristä, kolmesta apulaisministeristä ja kymmenestä ministerin valtiosihteeristä. Kuusi sitoutumatonta hallituksen jäsentä on aidosti oman alansa asiantuntijoita, jotka eivät ole osallistuneet puoluepolitiikkaan. Sen sijaan Macronin LREM-puolueen ministerit eivät suhteellisen nuoresta iästään huolimatta ole puoluepolitiikan neitsyeitä, vaan useimmat Macronin läheisiä tovereita Sosialistisen puolueen (Parti socialiste, PS) jäsenyyden ajoilta.

 

Taulukon demariryhmään kuuluu PS ja sen yhteistyökumppanit, Radikaalinen vasemmistopuolue (Parti radical de gauche, PRG) ja sitoutumattomien vasemmistolaisten ryhmä (Divers gauche, DVG). Hallituksen jäsenistä kahdeksan edustaa avoimesti sosialistipuoluetta tai sen liittolaisia, mutta lisäksi viisi ministeriä on aikaisemmin toiminut niin sanotuissa keskustavasemmistolaisissa puolueissa, joten demaritaustaisten vahvuus on 13 ministeriä.  

Oikeistoryhmään kuuluvat edustavat Tasavaltalaiset-puoluetta (Les Républicains, LR), yksi oikeistoryhmää (Divers droite, DVD). Hallituksen jäsenluettelossa heitä on viisi, mutta tosiasiassa kuusi.

Sitouttumattomaksi ekologistiksi hallituksen jäsenluettelossa esitelty jäsen on pyrkinyt Eurooppa ekologia ‒ vihreät -puolueen (Europe Écologie Les Verts EÉLV) presidenttiehdokkaaksi, joten ei häntäkään erityisen riippumattomana politiikan untuvikkona voi pitää. Ranskan vihreät ovat etupäässä toimineet sosialistipuolueen liittolaisina.

Puoluepolitiikan ulkopuolelta tulee siten loppujen lopuksi vain kaksi LREMin ja kuusi sitoutumatonta ministeriä.

|||

Ranskan kevään vaalitulokset Vasen Kaistassa kolmessa osassa:
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (tulossa)
Ranskan vaalitulokset, osa 3: uusia yllätyksiä ryhmien järjestäytymisessa ja luottamusäänestyksessä (tulossa)

|||

Vasen Kaista purkaa Macroniin liitettyjä myyttejä:
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (1/3) (10.7.2017)
Macronin LREM-puolueen kansanedustajista ja ministereistä puolet ei ole tullut politiikan ulkopuolelta, vaan enemmistö on taustaltaan oikeistososiaalidemokraatteja ja porvaripoliitikkoja.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (2/3) (12.7.2017)
Macron tai hänen puolueensa eivät ole ennennäkemättömän suosittuja, vaalitulosten markkinoinnissa on vain ollut poikkeuksellisen paljon taitoa, juonikkuutta ja tuuria.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (3/3) (14.7.2017)
Macronin ohjelma ei ole uusi ja raikas, vaan tuunattu kopio tutuista oikeistoliberaalien toimintasuunnitelmista.

Ranskan vaaleista aikaisemmin Vasen Kaistassa:

Mustana vai sokerilla? (24.5.2017)
Macron, Marine ja Marianne (6.5.2017)

Vuonna 2017 Euroopassa järjestettyjen vaalien tuloksia Vasen Kaistassa:

Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.2017)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.2017)
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.2017)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.2017)
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.2017)
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.2017)
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.2017)

*

Leave a Reply