Saneeraajan päiväkirja

MAANANTAI: Tänään minut valittiin johtajaksi. Jo oli aikakin. Olen riittävän kauan seurannut sivusta epäpätevien, vastuuttomien ja munattomien humanistien ja sosialistien puuhastelua. Toimintaan on saatava vastuullisuutta ja tuottavuutta, ja minulla on tieto, taito ja uskallus tarttua epäkohtiin. Enää eivät vääränlaiset pyrkimykset saa ohjata tätä laivaa. Nyt panen tuulemaan.

TIISTAI: Tänään oli raskas päivä. Aamusta asti jouduin vääntämään johtoportaan kanssa. Kaikki eivät näköjään ymmärrä, että maailma on muuttunut. Yritetään etsiä syiden ja seurausten yhteyksiä, vaikka tarvittaisiin ennustettavuutta ja luotettavuutta. Poukkoilevat käänteet ovat aina saaneet karvani pystyyn. Nyt olen piirtänyt linjan ja sen mukaan odotan kaikkien toimivan. Puolenpäivän aikaan ratkaisin ongelman. Erotin johtoryhmän ja keräsin uuden. Nyt meillä on tiimi, joka on kriisitietoinen ja fokusoitunut. Olen pomo.

KESKIVIIKKO: Olen alkanut epäillä, että joillakin ihmisillä muutosvastarinta on synnynnäistä. Tietysti tämä on seurausta siitä, että kautta maailmanhistorian heikkolahjaisimmat ovat saaneet lisääntyä rajoituksitta. Ei 2000-luvulla enää voi toimia niin, että kaikki vetävät eri suuntiin. Tämänpäiväiset irtisanomiset onnistuivat kuitenkin hyvin. Kyllähän ne keskustelua aiheuttivat, mutta pienellä taloustietoiskulla perustelin kovien toimien välttämättömyyden. Sen jälkeen suljin ikkunan. Vastalauseita ei enää kuulunut.

TORSTAI: Tänään oli erilainen päivä. Jalkauduin ruohonjuuritasolle. Kuljeskelin, katselin ja mietiskelin. Kuljettajan ruokatunnin aikana raotin ikkunaa. Nautin auringosta ja tuulenvireestä. Se oli hyvin avartavaa. Tajusin, että vaihtamalla kuljettajan työehtosopimusta, pääsemme eroon ruokatunnista. Sen jälkeen aloin myydä. Myin kaiken tarpeettoman omaisuuden. Yllätyin, miten paljon kiinteistöjä ja kalustoa seisoo vajaakäytöllä. Etenkin öisin. Sen jälkeen myin kaiken tarpeellisen omaisuuden. Nyt on varaa vuokrata se takaisin. Ja iltapäivään mennessä serkkuni nimissä olevan leasing-yhtiömme osake oli noussut kolmekymmentäviisi prosenttia. Perhe on paras, heh heh. P.S. Tase näyttää hyvältä.

PERJANTAI: Hyvä päivä. Perjantai on aina helpoin päivä. Silloin kaikki osaavat ajatella suoraviivaisemmin. Tai ainakin minä. Kirjoitin päivän mittaan paljon uusia sopimuksia. Tai ei aivan uusia. Uudensisältöisiä, joilla korvataan vanhat vaativat ja epäedulliset sopimukset. Kustannussäästö on merkittävä. Konsultit ja lakimiehet saivat yhdessä päivässä aikaan säästöjä oman kuukausipalkkansa verran. Tätä voi kutsua hyväksi johtajuudeksi.

LAUANTAI: Olen tyytyväinen. Toiminta on virtaviivaista ja kulut pysyvät kurissa. Vastuut ovat ulkoistetut ja selkeät. Tulos kasvaa, vaikka liikevaihto pienenee. Kokonaisuus alkaa olla myyntikunnossa. Serkku muutti Espanjaan.

SUNNUNTAI: Näin yöllä painajaista. Olin jollain luodolla, missä ei kasvanut mitään. Pelkkää kylmää kalliota. Luodon ympärillä ei ollut edes vettä, vaan pelkkää tyhjää. Ja siltikin, kaikesta huolimatta, tunsin oloni… huonoksi. Aloin tuntea epävarmuutta. Onneksi heräsin. Hetken aikaa yritin rauhoittua. Istuessani sängyn reunalla hiestä märkänä tajusin karmean asian: Kuntaa ei voi myydä. Ei olisi pitänyt ruveta kunnanjohtajaksi.

|||

Etusivun kuva:

Näin paljon myös suuri johtaja arvostaa aiempia rakenteita. (Kuva Legolandista, kuvaaja Kaistapää)

*

Leave a Reply