Mitä Itävallassa tapahtuu?

Itävallan vaalitulokset on nyt vahvistettu. Vasen Kaista esittää vaaliraportissaan tarkat vaalitulokset. Itävallassa on 8 800 000 asukasta, jotka asuvat maan yhdeksässä osavaltiossa. Kuva on etelä-kaakkoisen, Sloveniaan rajoittuvan osavaltion Steiermarkin pääkaupungista, Grazista. Linnavuori nousee kaupungin keskustasta. (Kuva: Cai Melakoski)

 

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI   
Maahanmuutto- ja pakolaiskysymys on lähes yhdeksän miljoonan asukkaan Itävallassa mittasuhteiltaan aivan eri luokan kysymys kuin runsaan viiden miljoonan asukkaan Suomessa. Vuonna 2015 Itävalta otti vastaan 166 300 maahanmuuttajaa, Suomi 28 700. EU-maista Itävaltaan muutti 94 000 ihmistä, Suomeen 7 300.

Itävallassa on korkeammat palkat ja elintaso kuin sen naapureina olevilla uusilla EU:n jäsenmailla, ja sen vuoksi tulijoita on paljon. Konservatiivisen Itävallan kansanpuolueen (Österreichische Volkspartei, ÖVP) uusi puheenjohtaja Sebastian Kurz kävi voittoisan vaalikampanjan jossa hän muun muassa lupasi lopettaa tykkänään kaikkien maahanmuttajien sosiaaliedut, tai ainakin leikata niitä. Tämä koskisi kaikkia, myös EU:n jäsenmaista tulevia maahanmuttajia viiden ensimmäisen maassaolovuoden aikana.

Ulkoministeri Sebastian Kurz ehdotti myös kaikkien Euroopasta turvapaikkaa hakevien sijoittamista Välimeren saarille. Ehdotuksen toteuttaminen rikkoisi Itävallassakin lainvoimaiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset. 

Itävallan vaalien keskeiseksi kysymykseksi maahanmuutto nousi siis luontevasti. Kuvaan kuuluu myös Itävallassa sama ilmiö kuin muuallakin Euroopassa: muukalaiskammolla keinottelevien puolueiden kannatus on suurinta alueilla, joissa maahanmuuttajia ei ole lainkaan tai hyvin vähän.

Oikeisto on voittanut useimmat Itävallan kansallisneuvoston vaalit vuodesta 1990 lähtien, joten viime sunnuntainen vaalitulos ei siinä mielessä ollut ainutlaatuinen, vaikka sensaatiohakuinen vaalijournalismi näin esitti. Ainutlaatuista ei myöskään olisi puhdas oikeistohallitus, sellainen johti maata jo vuosina 2000‒2007.

Uutta sen sijaan oli se, että ennen keskustaoikeistolaisena esiintynyt porvarillinen puolue ajoi vaalipuheissaan oikealta ohi natsien toisen maailmansodan jälkeen perustaman radikaalioikeistolaisen puolueen.

Itävallan Vapauspuolue (Freiheitliche Partei Österreichs, FPÖ) johti kannatusmittauksia ylivoimaisesti elokuusta 2016 tämän vuoden toukokuuhun. Suurimmillaan FPÖ:n kannatus oli viime joulukuussa, 35 prosenttia. Itävallan kansanpuolue ÖVP sai 20 ja Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue (Sozialdemokratische Partei Österreichs, SPÖ) 25 prosenttia kannatusmittaukseen osallistuneiden kansalaisten äänistä.

Toukokuun puolivälissä asetelmat muuttuivat. ÖVP valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Sebastian Kurzin, jolle annettiin vapaat kädet muotoilla puolueen linja. Kurz julisti tavoitteenaan olevan maahanmuuttopolitiikan kiristäminen ja islaminuskoa tunnustavien oikeuksien kaventaminen. Kaksi päivää Kurzin valinnan jälkeen Itävallassa määrättiin kansallisneuvoston uudet vaalit.

Jo Kurzin kiinnostus kansanpuolueen johtajuudesta käänsi gallupit, ÖVP:n kannatus nousi 35 prosentin tuntumaan, FPÖ:n kannatus laski 25 prosenttiin. ÖVP johti kannatusmittauksia ylivoimaisesti vaaleihin asti, FPÖ ja SPÖ vuorottelivat kakkossijalla 25 prosentin kannatuksen tuntumassa.

Gallupit ennustivat vaalitulosta erinomaisesti. Demarien SPÖ tosin menestyi yllättävän hyvin siihen nähden, että puolueen vaalikampanja näytti onnettomalta. Puolueen käyttämä israelilainen vaalikonsultti kärähti Kurzille kielteisen huijauskampanjan masinoimisesta sosiaaliseen mediaan, ja monille äänestäjille jäi epäselväksi onko puolue jatkossa valmis hallitusyhteistyöhön radikaalioikeiston kanssa vai ei.

FPÖ käytti demarien sekoilun hyväkseen, ja esiintyi ainoana puolueena, jota köyhien ja työläisten asiat kiinnostavat.

Vaalien suurimman sensaation aiheuttivat Vihreät ‒ Vihreä vaihtoehto (Die Grünen – Die Grüne Alternative, GRÜNE). Vuoden 2013 vaaleissa historiansa suurimman kannatuksen, 12,4 prosenttia saanut puolue putosi kokonaan kansallisneuvostosta. Vihreät osallistuivat vaaleihin kolmessa osassa. Puolueen entisen puheenjohtajan kokoama lista PILZ ylitti neljän prosentin äänikynnyksen. Sen sijaan kommunistisen puolueen ja vihreiden nuorisojärjestön vaaliliitto sai alle prosentin kannatuksen.

Kahden oikeistopuolueen enemmistö ei ainutlaatuista

Itävallan sunnuntaista vaalitulosta on uutisissa kommentoitu jollakin tavalla ainutlaatuisena oikean laidan etenemisenä. Itävallassa oikeistopuolueiden enemmistö ei ole ainutlaatuista. Siitä lähtien, kun ÖVP ensimmäisen kerran ylitti 10 prosentin kannatuksen vaaleissa vuonna 1990 on pidetty yhdeksät vaalit, kuusissa vaaleissa johtavat oikeistopuolueet ovat saaneet enemmistön taakseen.

Hallitus on useimmiten ollut ÖVP:n ja SPÖ:n yhteishallitus. Vuoden 2000 helmikuusta vuoden 2003 helmikuuhun hallitusta johtivat ÖVP ja FPÖ. Tämä herätti suurta huolta Euroopassa. Seuraavaan hallitukseen osallistui myös FPÖ:stä lohjennut Itävallan tulevaisuuden liitto (Bündnis Zukunft Österreich, BZÖ).

Äänestysaktiivisuus ja äänestäjien liikkuminen ennätysmäistä

Kaupungeissa äänestettiin sosiaalidemokraatteja ja maaseudulla kahta oikeistopuoluetta, kuten tapana on ollut. Maaseudulla ÖVP:n kannatus oli liki 40 ja FPÖ:n lähes 30 prosenttia. Taajamissa kolmen suurimman puntit olivat suurin piirtein tasan, kaupunkien keskusta-alueilla SPÖ:n kannatus oli 33,3 prosenttia.

Äänestysaktiivisuus oli liki 80 prosenttia, ja suuri osa äänestäjistä vaihtoi puoluetta vuoden 2013 vaaleista.

Konservatiivinen ÖVP lisäsi kannatustaan kaikissa väestöryhmissä. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden keskuudessa kannatusosuuden lisäys oli suurinta, 21 prosenttia.

Sosiaalidemokraattinen SPÖ lisäsi kannatustaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskuudessa 22 prosentilla, mutta menetti 6 prosenttia työläisäänestäjistään.

Radikaalioikeistolainen FPÖ sai eniten kannatuslisäystä työväen keskuudessa, työläisäänten kasvu oli 26 prosenttia. Peruskoulupohjalla olevien äänestäjien osuus kasvoi 18 prosenttia, mutta ylioppilaista 9 prosenttia siirtyi muiden puolueiden, lähinnä ÖVP:n kannattajiksi.

Vihreät menettivät kannatustaan kaikissa väestöryhmissä. Korkeakoulututkinnon suorittaneista, vuonna 2013 vihreitä äänestäneistä kaksi kolmasosaa äänesti nyt muita puolueita, suurin osa demareita.

Puolueiden välisessä kannattajien vaihdossa vihreät menettivät kaikille muille puolueille, mutta eivät saaneet keltään. Suurimman potin vihreiden äänistä saivat demarit. Vuonna 2013 vihreitä äänestäneistä demarit saivat enemmän ääniä kuin vihreät itse.

Radikaalioikeisto ei tehnyt vallankumousta, mutta valtasi konservatiivipoliitikkojen kädet

Itävallan poliittiset asetelmat muistuttavat jossain määrin suomalaisia. Perinteiset porvaripuolueet ovat vastanneet muukalaisvihan nousuun tekemällä siitä salonkikelpoista sen sijaan, että olisivat vastustaneet sitä. Molemmissa maissa ovat monet länsimaisten arvojen nimeen vannovat porvaripoliitikot päätöksillään käytännössä kyseenalaistaneet näiden arvojen kulmakiviä, kuten oikeusvaltion ja ihmisoikeudet.

Sekä Itävallassa että Suomessa ovat EU-vastaisuudella ratsastaneet oikeistopopulistit vuorostaan pehmentäneet kantojansa Euroopan Unionista noustakseen poliittiseen eliittiin.

Valtalehdistö nimesi tämän vuoden Euroopan supervaalivuodeksi, jonka aikana radikaalioikeistolaiset puolueet voivat tehdä vallankumouksen monissa maissa.

Alankomaissa Vapauspuolue sai 13 prosenttia äänistä ja toiseksi parhaan vaalituloksensa. Ranskassa Kansallinen rintama sai 13,2 prosenttia, hävisi ääniosuuttaan 0,2 prosenttia edellisiin vaaleihin verraten.

Saksassa juuri ennen vuoden 2013 vaaleja perustettu ja silloin 4,7 prosentin kannatuksella vaalikynnyksen alle jäänyt Vaihtoehto Saksalle sai todellisen vaalivoiton myötä 12,6 prosenttia äänistä. Tulos oli kuitenkin kaukana parhaista kannatusmittaus- ja osavaltiovaalituloksista.

Itävallan Vapauspuolueen kannatusluvut ovat olleet omaa luokkaansa jo pitkään. FPÖ ei suinkaan saanut kaikkien aikojen parasta tulostaan vaikka monet vuosikvartaalin muistilla varustetut valtamedian reportterit niin kertoivat. FPÖ sai parhaan vaalituloksensa, 26,9 prosenttia vuonna 1999.

Oikean laidan puolueiden voima riittää horjuttamaan oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia sosialismia kokeilleissa maissa kuten perussuomalaisten veljespuolueen johtamassa Puolassa, kokoomuksen veljespuolueen johtamassa Unkarissa ja sosiaalidemokraattien johtamassa Slovakiassa.

Läntisessä Euroopassa ei pahin uhka länsimaisille arvoille näytä tulevan näitä arvoja kyseenalaistavien radikaalioikeistolaisten taholta. Länsimaisten arvojen pahimpia uhkaajia ovat ne vanhat valtapuolueet, jotka juhlapuheissa vannovat niiden nimiin, mutta käytännössä toteuttavat radikaalioikeistolaisten ohjelmia.

Euroopan parlamenttivaalivuosi jatkuu ensi viikonvaihteessa Tšekissä. Näillä näkymin vuoden 2017 viimeiset parlamenttivaalit pidetään Islannissa 28 lokakuuta.

Lue lisää aiheesta muualla verkossa:

Itävallan vaalitulos (Itävallan sisäasiainministeriö)
Äänestäjien liikkeet (Der Standard 16.10.2017)

Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:

Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)

Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:

Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Ranska:
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.)
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)

*

 

Leave a Reply