Eila Rimmi 80 vuotta, ihmisten edessä, yksi joukosta

Joulutunnelmaa leipomossa 1980-luvulla, Eila Rimmi letittää pitkoa oikealla. (Kuva on Työväenmuseo Werstaan kokoelmista)

 

Teksti: ULLA-LEENA ALPPI   
On vuosi 1971 ja alkamassa Tampereen elintarviketyöläisten ammattiosaston kokous. Työväentalon sali on tupaten täynnä. Olen kokouksessa ensimmäistä kertaa ja minuun tekee vaikutuksen puheenjohtajana toimiva nuorehko nainen, joka puhuu kuuluvalla äänellä, jämptisti, ja paukuttaa puheenjohtajan nuijaa tottuneesti. Olen parikymppinen ja sitä mieltä, että noinhan sen olla pitää; rohkeasti ja avoimesti ihmisten edessä ja samalla yksi joukosta. 

Eila Rimmi on rakastettu lausuja, kuvassa Sorin järjestötalon jäähyväisjuhlassa keväällä 2015. (Kuva: Cai Melakoski)

Meillä alkoi jo piankin olla yhteisiä rientoja tämän naisen kanssa ja nyt, yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin, haastattelen häntä, Eila Rimmiä. Hän on juuri ehtinyt kahdeksankymmenen vuoden ikään.

Eila Rimmi syntyi Lempäälässä 18.1.1938 kuusilapsisen maanviljelijäperheen esikoiseksi. Isä oli monitaitoinen ja antoi usein kyläläisillekin apuaan missä tarvittiin. Palkaksi riittivät elintarvikkeet: elintarvikekorteilla saatu ruoka ei aina riittänyt ison perheen tarpeisiin.

Vanhempien kasvatusperiaatteista kaksi oli ylitse muiden. Rehellinen on oltava ja ehdottoman oikeudenmukainen. Nämä periaatteet ovat kantaneet Lempäälän tytärtä aina eduskuntaan asti. Sitä ennen on kuitenkin tapahtunut paljon.

Eila Rimmi kertoo olleensa utelias ja kiinnostunut jo pienenä tyttönä kuulemaan yhteiskunnallisista asioista. Erityisen kiinnostava henkilö oli isän eno, joka oli ollut mukana vuoden 1918 sisällissodassa punaisten puolella. Hän oli kertonut myös Suomen kommunistisen puolueen maanalaisesta toiminnasta ja se oli kovasti askarruttanut pientä koululaista. Hän oli miettinyt, että ne puolueihmiset joutuivat sitten olemaan jossakin perunakuopassa.

Leipää ja työehtosopimuksia

Työelämässä Eila Rimmi aloitti kuusitoistavuotiaana, jolloin hän sai paikan puutarhaharjoittelijana Tampereella. Puutarhakoulu kiinnosti, mutta sen sijaan hän löysikin itsensä jonkin ajan kuluttua Osuusliike Voiman leipomoharjoittelijana. Taito ja halu oppia uutta teki vaikutuksen työnjohtoonkin, eikä aikaakaan kun työnjohtaja tokaisi nuorelle naiselle, että ”menkääs tuonne viineriin. Ette ole koskaan mutkuttanut, vaan olette tehnyt mitä on sanottu.”

Voimassa Rimmi kertoo saaneensa täyden ammattiopin leipurin ammattiin, jossa hän toimi sittemmin myös Branderin ja Jussilan leipomoissa. Pääluottamushenkilöksi hänet valittiin kaikissa kolmessa leipomossa.

Vuosina 1962‒1963 Eila Rimmi kävi Sirola-opiston ja sen jälkeen on ammattiyhdistystoiminta ollut hänen korkeakoulunsa. Ensin tulivat sihteerin tehtävissä leipurien ammattiosastossa ja elintarvikealan eri osastojen yhdistyessä yhdeksi suurosastoksi 1970-luvun alkupuolella hänestä tuli sen puheenjohtaja. Suomen Elintarviketyöläisten Liiton (SEL) liittokokousedustajuuksien myötä tulivat myös valtakunnalliset luottamustehtävät, SEL:n liittotoimikunnan sekä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) valtuuston jäsenyydet. Eila Rimmi rikkoi myös yhden lasikaton. Hän oli ensimmäinen nainen SAK:n valtuuston 1. varapuheenjohtajana.

Monitoiminainen oli seitsemällä eri kierroksella myös työehtosopimusneuvottelijana. Valtakunnansovittelijan toimisto Helsingin Bulevardilla tuli tutuksi. Valtakunnansovittelija Matti Pekkanen otti kerran Rimmin kahdenkeskiseen neuvotteluun ja yritti saada tomeraa neuvottelijaa luopumaan leipurien vaatimuksesta saada sama yleiskorotus kuin muutkin elintarvikealalla. Neuvottelu päättyi siihen, että Pekkanen kopautti nuijan pöytään sanoen, että sama korotus tulee. Nyt oli kannattanut mutkuttaa.

Työtä valtuustossa ja eduskunnassa

Vuoden 1972 kunnallisvaaleissa Eila Rimmi oli ensimmäistä kertaa Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ehdokkaana ja tuli valituiksi. Tamperelaiset ovat luottaneet ahkeraan valtuutettuun niin, että hänen tehtävänsä valtuustossa jatkuivat yhtäjaksoisesti yhdeksän kautta. Tampereen Veden johtokunnan puheenjohtajana hän vaikutti usean vuoden ajan ja vaikuttui itse siitä, miten arvokas asia puhdas vesi on.

Ulla-Leena Alppi ja Eila Rimmi kuvattuna eilen Merja Kyllösen vaalikopilla Tampereen Keskustorilla. (Kuva: Markku Böök)

Eduskuntavaaleissa 1991 tarvittiin jo muidenkin kuin tamperelaisten luottamusta ja sitä riitti niin, että Eila Rimmi valittiin eduskuntaan vasemmistoliiton ehdokaslistalta. Hänelle sopi hyvin jäsenyys työasiain valiokunnassa, jossa hän muistaa muun muassa vuorotteluvapaakysymyksen olleen yksi tärkeistä uudistuksista. Myös puolustusvaliokunta osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi. Toisella kaudellaan hän oli asunto- ja ympäristövaliokunnan sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen.

Kolmannelle eduskuntakaudelle Eila Rimmi ei pyrkinyt. Iäkäs äiti alkoi sairastaa ja aviopuoliso Reino oli jäänyt eläkkeelle. Hän halusi enemmän aikaa myös puolisolle sekä pojan perheelle.

Eila Rimmi ei kahdeksankymppisenäkään lepää laakereillaan, vaan on tähän vuoteen asti toiminut urheiluseura Sisun veteraanijaoston Sisukkaiden puheenjohtajana ja jatkaa varapuheenjohtajana. Rakasta runoharrastustaan hän toteuttaa myös yhteisöllisesti vetämällä Sisukkaiden runokerhoa ja teatterielämykset ovat yhä tärkeitä Tampereen Työväen Teatterin hallituksen pitkäaikaiselle jäsenelle.

Entä mikä on pitkän ja arvokkaan poliittisen tien kulkeneen sosiaalineuvoksen mielestä tämän hetken merkittävin tavoite? Työttömyyden nujertaminen, työttömien ihmisten nöyryyttämisen lopettaminen, kuuluu napakka vastaus.

 

*

2 Responses to “Eila Rimmi 80 vuotta, ihmisten edessä, yksi joukosta”

  1. Kristiina Rapio

    Onnea Eila!

    Vastaa
  2. sirpa ilola

    Onnea naiset. Eilamme tosiaan ns. rikkoi lasikaton. Sen eteen tehtiin töitä. Kerttu Vainio, SKDL:n loistava esitaistelija monessa sai kuin saikin päänsä , ja näin erään toisen naisehdokkaan , joka oli tekstiili- ja vaatustyöväen liiton ehdokas meni toiseen kertaan, mutta näin minäkin sain olla palaverissa, jossa asia päätettiin. Perusteluosassa vainnottiin, että liitto ratkaisi, eli se , että Eila oli nykyisen SEL ry:n jäsen. Puheenjohtajistossa ei ollut toisten ehdokkaiden joukossa vasemmistoenemmistöistä liittoa, ja näin sekin oli ratkaiseva asiamme. Koska liitto oli myös minun ja Kertun, eli olimme olleet siellä töissä halusimme, että SAK:n johtoon saadaan ko. liiton, joka edusti naisalaa, ja vaikeita asioita, kuten matalapalkkaisten naisten ns. ylöslyöntiä. Tämän halusin tuoda esiin, että koska työväen naisilla on valintamahdollisuus, kuten liitossakin on vieläkin kaksi ryhmää, jotka tekevät maalia naisten eteen. Myös Ulla-Leena on liiton naisia, ja samoin me olemme häntäkin tukeneet.

    Vastaa

Leave a Reply