Vain ruosteen puna jää (Euroopan kommunistit, 1/3)

Euroopassa on satoja kommunistisia puolueita ja ryhmiä, mutta vain 70 osallistuu kommunistien maailman- ja Euroopan laajuisiin kokouksiin. Karttaan on merkitty, kuinka näistä puolueista löytyy kustakin maasta. Informaatio on lisätty karttaan. jonka on laatinut Orion 8. Hän on julkaissut sen Wikimedia Commons -yhteisösivustolla lisenssillä CC BY-SA 3.0.

 

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI   
1900-luvun lopulla hallitsivat kommunistiset puolueet suvereenisti sosiaalidemokraateista vasemmalla olevaa poliittista kenttää. Sittemmin ovat uudet ja uusiutuneet vasemmistopuolueet ja -liikkeet ottaneet tuon tilan. Kommunistit ovat ajautuneet marginaaliin.

Kansainvälinen kommunistinen liike ei kuitenkaan ole kadonnut Euroopasta. Useimmissa maissa on ainakin kaksi toisilleen vihamielistä kommunistista puoluetta valmistelemassa toinen toistaan oikeaoppisemmin sosialismin lopullista voittoa.

Kommunistiset puolueet olivat 40 vuotta sitten vielä suuren luokan poliittisia tekijöitä Euroopassa, myös lännessä. Niillä oli useissa maissa merkittävä rooli monien tärkeiden sosiaalisten uudistusten toteuttamisessa. Nykyään kommunistinen puolue on suurten joukossa vain Kyproksella. Kommunistit ovat kuitenkin edelleen edustettuna 13 Euroopan maan parlamenteissa.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu seurasi, luokitteli ja seurasi hyvin tarkkaan kommunististen puolueiden toimintaa. Oli olemassa todellinen vaara, että Ranskan tai Italian kommunistit valtaan noustuaan pääsisivät NATOn salaisuuksiin käsiksi. Kuva on salaiseksi leimatusta, sittemmin julkistetusta CIA:n muistiosta vuodelta 1982.

 

Vasen Kaista täydentää kirjoituksiaan eri poliittisten suuntausten nykytilanteesta Euroopassa kolmella katsauksella kommunististen puolueiden kehitykseen ja nykytilaan. Ensimmäinen artikkeli esittelee ja arvioi kansainvälisen kommunistisen liikkeen aatteellis-poliittista kuntoa, toinen kommunistien yhteisiä foorumeita Euroopassa ja kolmas kommunistien menestystä Euroopan vaalikentillä.

Uusi Internationaali tukehtui ideologisten kompromissien mahdottomuuteen

Kommunisteilla ei vuosina 1919–1943 toimineen Kommunistisen internationaalin (Komintern) jälkeen ole ollut kansainvälistä maailmanlaajuista tai edes eurooppalaista puoluetta tai yhteistyöjärjestöä. Kansainvälistä yhteistoimintaa on toteutettu kokoontumisissa ja verkostoissa.

Kansainvälinen kommunistinen seminaari ICS (The International Communist Seminar) oli Belgian työväenpuolueen (PVDA-PTB) vuosina 1992–2014 isännöimä jokavuotinen tapaaminen. ICS:n tavoitteena oli selvittää, voidaanko maailmanlaajuisia marxismi-leninismin päävirtauksia edustavat (neuvosto-, kiinalais-, albanialais- korealais- ja kuubalaismieliset) ja näistä riippumattomat kommunistiset puolueet yhdistää yhtenäiseksi liikkeeksi tai jopa uudeksi internationaaliksi. Vain trotskilaiset suljettiin ulkopuolelle.

Ajatuksen isä, Belgian työväenpuolueen ensimmäinen puheenjohtaja ja useille kielille käännettyjä, kommunistisen liikkeen kysymyksiä käsitteleviä teoksia kirjoittanut Ludo Martens myönsi jo viiden seminaarin jälkeen, vuonna 1997, että kommunistien yhdistämisen on hyvin vaikea tehtävä. Tämä johtui siitä, että aitojen kommunistien ei koskaan sovi tehdä ideologisia kompromisseja.

Martensia harmitti se, että marxismi-leninismin ainoita oikeita tulkitsijoita ja heidän seuraajiaan oli liikaa. Yksinomaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ”ainoita aitoja perillisiä” oli vuoden 1997 seminaarissa viiden eri puoluedelegaation verran.

Martens kritisoi ranskalaisen lehtimiehen ja kommunismin teoreetikon Patrick Kesselin kokoukselle laatimaa laajaa muistiota asioista, joissa teoreettisia erimielisyyksiä esiintyy ja joista pitäisi sopia ilman ideologisia kompromisseja:

‒ Toveri Kessel ehdottaa käytäväksi “tieteellistä keskustelua” kunnes saavutetaan sellainen “selvyys teorian ja historian aloilla”, joka mahdollistaisi “yhtenäisen, periaatteelle perustuvan Internationaalin perustamisen”.
‒ Jossain tekstissään Patrick Kessel saa aikaiseksi hypoteesin, että marxismi-leninismistä voi muodostua “ruosteinen ase, jota käyttää vain joukko voimattomia lahkoja”. Pelkäämme, että hänen harjoittamansa loputon “taistelu ilman kompromisseja” johtaa hänet juuri tuohon tilanteeseen, Martens sivalsi.

Hypoteesi ei olisi voinut olla osuvampi. Tänään valtaosa kommunistisen puolueen nimeä kantavista järjestöistä on pikemminkin pieniä marismi-leninismin perinneyhdistyksiä, ei yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttavia puolueita. Valtaosa kommunistipuolueista ei löydä kannatusta asettaakseen ehdokkaita maansa parlamenttivaaleihin tai saa vaaleissa alle yhden prosentin kannatusosuuden.

Opiskelijoiden perustamasta maolaisesta opintopiiristä syntyneestä Belgian työväenpuolueesta kehkeytyi 2000-luvulla hajaannuksen ja hajoamisen jälkeen puolue, joka korosti teorian sijaan yhteiskunnallista vaikuttamista. Monet ICS:n osanottajista arvistelivat puoluetta reformismista, aatteen ja työväenluokan pettämisestä.

Lopulta Belgian työväenpuolue lopetti kansainvälisen kommunistien seminaarin järjestämisen. Puolue poisti verkosta kaikki seminaariin liittyvät asiakirjat, myös koko arkiston. Siksi Kansainvälisestä kommunistien seminaarista kertovat enää ne asiakirjat, jotka muut puolueet satunnaisesti ovat tallentaneet sivuilleen. Ne ovat lähinnä puheenvuoroja seminaareissa. Lisäksi SolidNet -arkistoon on tallennettu jonkin verran aineistoja.

Lokakuun vallankumousta jatketaan päättävästi

Toinen merkittävä maailman kommunistipuolueiden tapaaminen on yhä voimissaan. Kansainvälinen kommunististen- ja työväenpuolueiden tapaaminen (International Meeting of Communist and Workers’ Parties, IMCWP) kokoontui Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) aloitteesta ensimmäisen kerran Ateenassa vuonna 1998. Kokouksen käytännön järjestelyistä vastaa aina kansainvälinen järjestelytoimikunta, jonka jäseniä vuosittain vaihdetaan.

IMCWP on kokoontunut eri maissa ja maanosissa jo 19 vuotena. Sen tavoitteena ei ole uuden internationaalin perustaminen, vaan mielipiteiden ja uutisten vaihto. Lopuksi julkistetaan julkilausumia, joita allekirjoittavat ketkä tahtovat.

Marraskuun alkupäivinä Pietarissa järjestettiin 2000-luvun suurin kommunististen ja työväenpuolueiden kokoontuminen. Kansainvälisen kommunististen ja työväenpuolueiden kokoukseen ja sen yhteydessä järjestettyihin Lokakuun sosialistisen vallankumouksen 100-vuotisjuhlallisuuksiin osallistui 103 delegaatiota 78 maasta. Euroopasta oli mukana 51 valtuuskuntaa 35 maasta, Espanjan kommunistit peräti viiden puolueen voimalla.

Lokakuun 1917 sosialistista vallankumousta 19. IMCWP:n osanottajat ylistivät nykyajan tärkeimpänä tapahtumana. Vallankumous käynnisti uuden aikakauden ihmiskunnan historiassa, kapitalismista sosialismiin ja kommunismiin johtavan vallankumouksen aikakauden, osanottajat vakuuttivat.

19. maailman kommunististen ja työväenpuolueiden tapaamisen tunnuskuva SolidNetin etusivulla.

 

Kommunistit katsovat, että sosialismin tappio Euroopassa oli tilapäinen takaisku. Usko Neuvostoliiton ja Jugoslavian jälleensyntymiseen ja kommunismin lopulliseen voittoon kaikkialla oli kokouksen osanottajien keskuudessa järkkymätön.

‒ 1980-luvulla vallan Neuvostoliitossa ottivat vannoutuneet takinkääntäjät, petturit ja lahjusten ottajat, jotka purkivat kansanvallan. On syvä vakaumuksemme, että tämä oli maailman kapitallsmille vain tilapäinen voitto. Se ainoastaan viivytti sen lopullista romahdusta, vakuutti Venäjän Federaation kommunistisen puolueen puheenjohtaja Gennadi Zjuganov avauspuheessaan.

Kokouksen osanottajien luottamus kommunismin voittoon perustuu Leninin teoriaan sosialismista uutena yhteiskunnallisena ja poliittisena järjestelmänä. Neuvostoliiton saavutukset uuden yhteiskunnan rakentamisessa ja kehittämisessä vahvistavat Lokakuun vallankumouksen historiallisen merkityksen ja Leninin teorian pätevyyden, osanottajat todistivat kokouksen päätösasiakirjassa.

Kokouksen ilmapiiriä kuvaa hyvin isäntäkaupungin nimittäminen Leningradiksi. Vaikka kokouskaupunkina virallisesti oli Pietari, kirjoittivat osanottajat osanottajat blogeissaan ja lehdissään raportteja nimenomaan Leningradista. Pietarin nimi oli Leningrad vuosina 1924–1991.

Eurooppalaiset IMCWP:n osanottajat

Yhteensä 55 Euroopan 70 kansainväliseen toimintaan osallistuvasta kommunistipuolueesta on osallistunut ainakin jossain vaiheessa IMCWP:n kokouksiin. Suurin osa puolueista, jotka ovat jättäytyneet ulkopuolelle edustavat kommunistipuolueiden vasenta laitaa.

Maantieteellisesti joukko on ollut kattava. Kokouksissa on ollut edustajia 39:sta Euroopan 50 maasta.

Näissä kokouksissa katto on korkealla ja seinät leveällä. Vaikuttaa siltä, että kaikki halukkaat ovat päässeet mukaan. Tätä todistaa sekin, että Azerbaidžanista ja Espanjasta samassa kokouksessa on ollut kaksi täysin samannimistä puoluetta. Espanjasta kokouksiin on osallistunut jopa viisi kommunistipuoluetta, Venäjältä ja Italiasta neljä. Toisaalta Ranskan neljästä kommunistisesta puolueesta näissä kokouksissa on ollut mukana vain yksi.

IMCWP:n kokoukset on dokumentoitu tunnollisesti SolidNet -verkkotietokantaan. Siellä ovat kaikki puheenvuorot ja kannanotot, myös paljon muita kokouksien osanottajien julkistamia asiakirjoja. Kokouksen oheistuotteeksi on syntynyt myös teoreettispoliittinen verkkojulkaisu International Communist Review.

Ortodoksisen kommunistipuolueen huoneentaulu

Erilaisia kommunistisia puolueita ja ryhmiä on Euroopassa joitakin satoja. Noin 70 osallistuu kansainvälisten verkostojen toimintaan. Puolueista noin 50 ilmoittaa perustavansa toimintansa marxismi-leninismille.

Marxismi-leninismin polku on kuitenkin kaita. Seuraavassa lista kysymyksistä, joihin suhtautuminen aiheuttaa kiistaa eurooppalaisten puolueiden kesken. Niiden sanotaan olevan aidon kommunistisen puolueen kriteereistä. Niistä poikkeaminen johtaa puhdasoppisuutta vaalivien puolueiden mielestä opportunismiin, revisionismiin ja lopulta reformismiin.

  • Perusta kaikki toimintasi ehtymättömän marxilais-leniniläisen teorian tutkimiseen ja luokkatietoiseen soveltamiseen.
  • Lokakuun vallankumous aloitti uuden, kapitalismista sosialismiin siirtymisen aikakauden ihmiskunnan historiassa. Puolueen kaiken toiminnan tulee olla alisteista tämän siirtymisen jouduttamiselle.
  • Puolueen tulee tehdä tunnetuksi Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden saavutuksia anti-kommunistien johtamaa, historiaa vääristelevää parjauskampanjaa vastaan. Neuvostoliiton saavutukset sellaisen yhteiskunnan rakentamisessa, joka perustuu aitoon kansanvaltaan ja kansan etujen ajamiseen ovat suurenmoiset. Imperialistit ja heidän nöyrät käskyläisensä keskeyttivät rakennustyön vain tilapäisesti.
  • Kommunistinen puolue on omassa maassaan työväenluokan etujoukko. Puolueen tehtävänä on kasvattaa työläisten vallankumouksellista tietoisuutta.
  • Puolue toimii suurituloisten verotuksen kiristämiseksi ja kansalaisten sosiaaliturvan parantamiseksi. Kansalaisliikkeissä toimiessaan kommunistien tulee osoittaa, että verotuksen kiristäminen ei kumoa kapitalistien valtaa eikä mitään yhteiskunnallista ongelmaa voida lopullisesti ratkaista ennen vallankumousta, jonka työväenluokka tekee kommunistisen puolueen johdolla.
  • Sosiaalidemokraattien tihutyö on paljastettava. Sosiaalidemokraatit pettivät työväenluokan 100 vuotta sitten ja osallistuvat kapitalistien vallan sementoimiseen tukemalla nykyistä uusliberalistista politiikkaa.
  • Niin sanotut uusvasemmistolaiset puolueet ovat vain verhottuja uus-sosiaalidemokraatteja. Niiden yritykset hämätä kansaa lupauksilla mahdollisuuksista parantaa EU:ta tai kansallisvaltiota on paljastettava.

Kuka petti työväenluokan vallankumouksen?

Yksi kommunististen puolueiden välille jakolinjoja synnyttävistä kysymyksistä on arvio siitä, missä vaiheessa Neuvostoliiton kehitys lähti hakoteille.

Monet puolueet pitävät yhä Josef Stalinia (1878‒1953) toistaiseksi suurimpana kommunistisena teoreetikkona, puoluejohtajana ja valtiomiehenä. Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) johtoon valittu Nikita Hruštšov (1894‒1971) vei useiden puolueiden mielestä NKP:n revisionismin pettävälle pohjalle.

Osa stalinistisista puolueista on sitä mieltä, että Albanian kommunistijohtaja Enver Hoxha (1908‒1985) peri kommunistisen liikkeen henkisen johtajuuden Stalinilta. Hoxhalaista anti-revisionistista perinnettä edustaa nykyään Kansainvälinen marxilais-leniniläisten puolueiden ja järjestöjen konferenssi, ICMLPO. Suomessa ei ole eikä ole ollut hoxhalaista puoluetta.

Osa kommunistisista puolueista katsoo, että kehitys joutui hakoteille vasta vuonna 1964 kun Leonid Brežnev (1906‒1982) valittiin NKP:n johtajaksi. Monen puolueen mielestä kurssi kohti kommunismia oli oikea, kunnes puolueen pääsihteeriksi vuonna 1985 valittu Mihail Gorbatšov (1931‒) johti Neuvostoliiton tilapäiseen tuhoon.

Perusteet erilaisille tulkinnoille kaikki löytävät marxilais-leniniläisestä teoriasta, erityisesti V.I. Leninin (1870‒1924) kirjoituksista.

Voiko kapitalistisen valtion hallitus ajaa sorrettujen asiaa?

Yksi kiistan aihe, joka ei vain erota kommunistisia puolueita toisistaan vaan hajottaa monia myös sisäisesti, on kysymys siitä, voivatko kommunistit osallistua kapitalistisen valtion hallitukseen, ja jos voivat, niin millä ehdoin.

Yksien mielestä kommunistit voivat osallistua kapitalistisen maan hallitukseen vain vallankumouksellisessa tilanteessa, jolloin työläisjoukot ovat jo pystyttämässä proletariaatin diktatuuria.

Toisille riittää hallitukseen osallistumisen ehdoksi merkittävä pankkien ja yritysten kansallistamisohjelma. Kolmannet ovat valmiita hallitukseen, joka parantaa koulutusta, terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa. Toisten mielestä tällainen kapitalistisen valtion puutteiden paikkailu vain loitontaa kapitalistien orjuuttamia kansanjoukkoja vallankumouksellisesta tietoisuudesta.

Jyrkintä linjaa edustavat enimmäkseen puolueet, joiden kannatus vaaleissa on alle prosentin. Harva kommunistinen puolue on nykyään sellaisessa asemassa, että joutuu hallitusasiaa käytännön tasolla pohtimaan.

Portugalissa mielenkiintoinen vasemmistohallituskokeilu

Portugalissa on jo kahden vuoden ajan ollut mielenkiintoinen tilanne. Marxilais-leniniläistä aateperustaansa korostava Portugalin kommunistinen puolue tukee yhdessä vasemmistolaisen Vasemmistoblokin ja Vihreän puolueen kanssa sosiaalidemokraattisen Sosialistisen puolueen johtamaa vähemmistöhallitusta.

Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston muodostama troikka on määrännyt Portugalille tiukkaa talouskuripolitiikkaa. Vähemmistöhallitus etsii keinoja kurjistuspolitiikan tylyimpien vaatimusten kiertämiseksi.

|||

Euroopan unionin jäsenmaiden ja jäsenehdokasmaiden kommunistipuolueet kiistelevät keskenään ja sisällään suhtautumisesta Euroopan unioniin. Onko EU vain imperialismin työkalu, josta on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, vai onko unioniin suhtauduttava samalla tavalla kuin kotivaltioihin, ja yritettävä vaikuttaa unionin kehityksen suuntaan? Tähän kysymykseen, josta kommunistisilla puolueilla on eriäviä näkemyksiä, paneudutaan tarkemmin seuraavassa artikkelissa.

Artikkelisarjan seuraava osa käsittelee kommunistipuolueiden toimintaa Euroopan parlamentissa ja Euroopan vasemmistopuolueessa, Euroopan Communist Meeting -kokouksia ja Initiative-järjestöä.

Lue kaikki artikkelin osat:
Vain ruosteen puna jää – Euroopan kommunistit
Osa 3 (1,2,2018)
Osa 2 (11.1.2018)
Osa 1 (3.1.2018)

Lue asiasta lisää muualla verkossa:

Kommunistinen internationaali (Artikkeli Wikipediassa)
Kansainvälinen kommunistinen seminaari (The International Communist Seminar, ICS) (Artikkeli englanninkielisessä Wikipediassa. ICS:n omat sivut ja arkisto internetissä on hävitetty.
Kansainvälinen kommunististen- ja työväenpuolueiden tapaaminen (International Meeting of Communist and Workers’ Parties, IMCWP) Linkki 8-kieliseen SolidNet-palveluun. (Sivusto toimii hitaasti mutta varmasti.)
International Communist Review (Teoreettinen ja poliittinen 8 kielellä ilmestyvä verkkojulkaisu)
Kansainvälinen marxilais-leniniläisten puolueiden ja järjestöjen konferenssi (International Conference of Marxist–Leninist Parties and Organizations, ICMLPO) Sivut englannin, espanjan ja turkinkielellä.

Artikkelissa mainitut puolueet:

Belgian työväenpuolue (Hollanti: Partij van de Arbeid van België, PVDA; Ranska: Parti du Travail de Belgique, PTB)
Kreikan kommunistinen puolue (Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας, ΚΚΕ) Sivut ovat 12 kielellä.
Venäjän Federaation kommunistinen puolue (Коммунистическая Партия Российской Федерации; КПРФ, KPRF) Myös englannin- ja espanjankielillä.
Portugalin kommunistinen puolue (Partido Comunista Português, PCP) PCP:n englanninkieliset sivut
(Portugalin) Vasemmistoblokki (
Bloco de Esquerda, BE)
(Portugalin sosiaalidemokraattinen) Sosialistinen puolue (Partido Socialista, PS)
(Portugalin) Ekologinen puolue “Vihreät” (Partido Ecologista ”Os Verdes”, PEV)

Vaalituloksia

Kaikkien Euroopan maiden vaalitulokset vuodesta 2016 alkaen (Vasen Kaista)

Eurooppa rakentaa ja raivoaa

Vasen Kaistan kirjoitussarja eurooppalaisista puolueista kevättalvella 2017:

1. Euroopan vaalit 2016

2. Europarlamentti: Kahden puolueen valta murenee (16.1.2017)
3. Euroopan vasemmistopuolue (20.1.2017)
4. Vasemmistopuolueet Euroopan parlamenteissa (27.1.2017)
5. Sosiaalidemokraattiset puolueet Euroopassa (3.2.2017)
6. Euromyönteiset oikeistopuolueet (10.2.2017)
7. Radikaalioikeistolla jo viidenneksen kannatus (17.2.2017)
8, ALDE, keskusta ja Liberaalidemokraatit (24.2.2017)
9. Vihreät, regionalistit ja piraatit (15.3.2017)
10. Onko Euroopasta unioniksi? (24.3.2017, sarjan viimeinen osa)

*

Leave a Reply