Tamperelaissovellus turvaa Mumbain bordelleissa

Kokemukset Artemiksen sateenvarjo -turvasovelluksen käytöstä Intiassa osoittivat sovelluksen toimivan.

 

Teksti ja kuva: RONJA NEUVONEN    
Mumbain bordellikortteleissa testattiin loppuvuodesta 2017 tamperelaisen Sosiaaliasema X:n kehittämää Artemiksen sateenvarjo –turvasovellusta. Artemiksen sateenvarjo on ensimmäinen korkeassa väkivaltariskissä eläville marginaaliryhmille suunnattu ja näiden arjesta käsin suunniteltu sovellus älypuhelimille.

Sovelluksen kautta parivaljakko työntekijä ja turvahenkilö ovat yhteydessä toisiinsa. Ongelmatilanteessa työntekijä voi lähettää hälytysviestin turvahenkilölle, joka voi ryhtyä ennalta sovittuihin toimenpiteisiin hälytysviestin saatuaan. Valitun ajan kuluttua sovellus lähettää automaattisesti hälytysviestin ja sijaintitiedot, jos sitä ei ole kuitattu pois päältä.

Mumbaissa Kamaduran bordellialueella likaisuus, saasteet ja rähjäisyys ovat silmiinpistäviä. Seksityöntekijät asuvat ja työskentelevät bordelleissa eivätkä pääasiallisesti liiku niiden ulkopuolella. Heidän keskuudessaan vallitsee kuitenkin vahva yhteisöllisyys ja he puolustavat toisiaan ongelmatilanteissa. Vierailin Kamadurassa monitoroimassa turvasovelluksen pilotointia ja tekemässä tutkimusta tekniikan käytöstä väkivaltariskiryhmien keskuudessa.

Pilottiin osallistui puolensataa seksityöntekijää, jotka kokeilivat sovellusta noin kuukauden ajan. Sovellus sai heiltä pääosin erittäin positiivista palautetta. Erityisesti sovelluksen helppokäyttöisyys ja merkitys turvallisuuden takaajana saivat kehuja. Sovellus ei ollut heidän mielestään liian monimutkainen ja vaikka useat eivät puhuneet englantia tai osanneet lukea, vertaisten opastuksella käyttö sujui.

Sovelluksen lokaatio-ominaisuutta pidettiin erityisen hyödyllisenä. Sen kuvailtiin auttavan löytämään mahdollisimman lähellä oleva kollega tilanteissa, joissa välimatka turvapariin olisi liian pitkä. Testaajat kertoivat aikovansa käyttää sovellusta myös tulevaisuudessa ja heidän on ollut helppo keksiä joku turvaamaan selusta sen avulla.

Väkivaltaa koettiin tilanteissa, joissa seksityöntekijä ei suostunut asiakkaan ehtoihin tai asiakas ei noudattanut sopimusta. Esimerkeiksi mainittiin tilanteet, joissa asiakas ei suostu maksamaan sovittua summaa tai viemään ostoksille tapaamisen jälkeen, vaikka siitä on ennalta sovittu. Myös silloin, kun asiakas ei suostu käyttämään kondomia tai vaatii suu- tai anaaliseksiä ilman kondomia tai seksityöntekijän suostumusta, saattaa väkivaltaa esiintyä. Mainittiin vielä poliisi, joka saattaa häiritä seksityöntekijöitä, minkä vuoksi kynnys kääntyä poliisin puoleen on korkea.

Sovelluksen ongelmana nähtiin hidas verkkoyhteys. Toisinaan viestit saapuivat perille kaksi, jopa kolmekin tuntia myöhässä. Lukutaidottomien avuksi sovellukseen toivottiin myös symboleita kirjoitetun tekstin ohella sekä ohjeistusta hindin kielellä.

Artemiksen sateenvarjo -sovellus on jo käytössä Suomessa, minkä lisäksi sillä on myös satunnaisia käyttäjiä muissa EU-maissa. Tänä keväänä Sosiaaliasema X on yhdessä Ellun Kanat -mainostoimiston kanssa järjestämässä joukkorahoituskampanjaa, jonka avulla sovelluksen levitykseen uskalletaan lähteä laajemmin.

Seksityö Intiassa

Intiassa on noin kaksi miljoonaa seksityöntekijää. Seksityöntekijöiden järjestöt ja Yhdistyneet Kansakunnat määrittelevät seksityön sopimuksenmukaiseksi järjestelyksi, jossa kaksi suostuvaista aikuista neuvottelevat seksuaalisista palveluista. Intiassa itse seksityö ei ole laitonta, mutta siihen liittyvät aktiviteetit, kuten bordellien pyörittäminen, parittaminen ja seksin ostaminen, ovat.

Seksityö ei ole sosiaalisten normien mukaisesti hyväksytty ammatti ja epävarma laillinen asema vaikeuttaa seksityöntekijöiden oikeuksien saavuttamista. Laillisen avun tavoittamista hankaloittavat muun muassa heikko tietämys omista oikeuksista, riippuvaisuus tuesta ja resursseista, sanktioiden uhka sekä oikeusjärjestelmän kyvyttömyys vastata naisten erityistarpeisiin. Stigma ja ”moraalinen linssi” nostavat omalta osaltaan kynnystä oikeudellisen tuen hakemiseen. On havaittu, että seksityötä tekevien naisten ja transnaisten mahdollisuus valittaa oikeuden päätöksistä on olematon.

Väkivallan uhka on seksityöntekijöillä korkea. Perhe, kumppanit ja asiakkaat käyttävät väkivaltakeinoja maineen vuoksi ja seksuaalisen kontrollin työkaluna. Koska seksityöntekijöitä pidetään rikollisina, poliisi ryhtyy harvoin toimenpiteisiin, kun väkivallasta tehdään rikosilmoitus. Sen sijaan poliisi reagoi usein toteamalla, että väkivallan uhrin tulisi lopettaa seksityö.

Seksuaalisen hyväksikäytön riski on myös korkea. Ilmiönä sitä ei sosiaalisesti tai laillisesti tunnusteta, sillä uskotaan, että seksityöntekijää ei voida käyttää seksuaalisesti hyväksi. Uskotaan, että suostumus kaupalliseen seksiin merkitsee myös luopumista oikeudesta päättää seksiin liittyvistä kumppaneista ja aktiviteeteista. Seksityöntekijöiden kuvaukset kertovat, miten poliisi pahoinpitelee, kiduttaa, pidättää laittomasti ja käyttää seksuaalisesti hyväksi seksityöntekijöitä.

Stigman vuoksi seksityöntekijöiden on vaikea päästä osaksi terveyspalveluita. Ympäri Intiaa on kuitenkin perustettu erityisesti riskiryhmille, kuten seksityöntekijöille, suunnattuja HIV- ja AIDS-klinikoita, jotka pyrkivät vähentämään seksityöhön liittyvää häpeää.

Vuonna 2008 säädettiin laki, jossa taattiin sosiaaliturva järjestäytymättömälle työvoimalle, johon seksityöntekijät kuuluvat. Järjestelmä kuitenkin edellyttää seksityöntekijöiltä seksityöstä luopumista, jotta he ovat oikeutettuja tukiin. Suurin osa  seksityöntekijöistä ei ole tähän suostunut.

 

Lisää aiheesta muualla verkossa

Artemiksen sateenvarjo –sovelluksen verkkosivut

*

Leave a Reply