Perustulolla aktivoimaan

IIKKA NIKKINEN    
On hyvä asia, että maamme hallitus uskaltaa tehdä toimenpiteitä työvoimapolitiikan parantamiseksi. Enempää en sitten osaakaan kehua Sipilän hallituksen työvoimapolitiikkaa. Politiikan ja yhteiskunnan ongelmien ratkaisu vaatii rohkeita lähestymistapoja, valitettavasti nykyisen hallituksen rohkeat lähestymistavat ovat tarkoittaneet työttömien kyykyttämistä sekä tilastojen viilausta.

Vuoden alusta voimaan tulleen aktiivimallin ensimmäinen tarkastelujakso päättyi maaliskuun lopulla ja Aamulehden saamien tietojen mukaan 46 prosentilta Kelan etuuksia saavista työttömistä leikataan työttömyysetuuksia 4,65 prosentin edestä. Tämä tarkoittaa yli sataa tuhatta ihmistä.

Katsoin viime viikolla Ylen A-Studiota, jossa aktiivimallista keskustelivat SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, työtön Kari Vatanen ja sisäministeri Kai Mykkänen. Tuon ohjelman aikana esiin tuli muutama yksityiskohta, jotka jälleen kerran osoittavat, kuinka epäinhimillistä politiikkaa Sipilän hallitus harjoittaa.

Työttömät työnhakijat eivät ole ensimmäisen tarkastelujakson aikana tienneet, mitkä toimenpiteet kelpaavat osoittamaan aktiivisuuden. Kun olin itse työttömänä, niin yksi ahdistavimmista asioista oli epävarmuus. Epävarmuus siitä, riittääkö rahat koko kuukaudeksi, epävarmuus siitä, saako mitään töitä ja epävarmuus siitä, soittaako sinulle yksikään yritys, jolle olet työhakemuksia laittanut.

Oma työttömyyteni kesti reilun vuoden. Lähetin joka päivä useita työhakemuksia, urheilin päivittäin, opiskelin ja haaveilin työllistymisestä. Aktiivimalli olisi leimannut minut epäaktiiviseksi ja työttömyysetuuksiani olisi leikattu 4,65 prosenttia jokaisen 65 päivän aikana. Minulle se olisi tarkoittanut sitä, että olisin joutunut olemaan syömättä yhden päivän kuukaudessa.

Aktiivimallin soveltamisohjeet olivat tulleet Työ- ja elinkeinotoimistoihin vasta soveltamisjakson aikana. Kuvitellaan Turun telakalla työskentelevä hitsaaja. Hän on tehnyt hitsaustöitä samalla laitteella jo useamman vuoden, mutta vuoden alusta hänelle tuodaan täysin uusi hitsauslaite eikä hän saa perehdytystä laitteeseen. Sen toimintaperiaatteet on hieman erilaiset kuin aikaisemman laitteen. Hitsaaja tekee töitä reilun kuukauden ennen kuin hän saa uuden laitteen oppaan ja silti työnlaadun odotetaan pysyvän samana.

Hallitus on luvannut tehdä korjaustoimenpiteitä ja puuttuvansa epäkohtiin. Yksi epäkohta on henkilöresurssien määrä Työ- ja elinkeinotoimistoissa. Vaikka toimistojen rahoitusta lisättäisiin tänään, niin tosiasiassa se muuttuisi palveluksi työttömille vasta syksyllä tai talvella. Silloin menossa on jo kolmas tai neljäs tarkastelujakso.

Sisäministeri Kai Mykkäsen mukaan yhteiskunnan täytyy pystyä aktivoimaan kaikki. Kaikilla on oltava mahdollisuus täyttää aktiiviehdot, saada palvelua, työtä tai yrityskeikkoja. Mitä ihmettä tarkoittaa, että yhteiskunnan täytyy pystyä aktivoimaan kaikki? Avoimia työpaikkoja oli vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä 37 200. Työttömien määrä oli helmikuussa yli 200 000.

Kilpailukykysopimus ja aktiivimalli eivät mielestäni kuulu 2010-luvun yhteiskuntaan ja työvoimapolitiikkaan. Toinen lisää työaikaa, ja toinen elää sellaisessa harhaluulossa, että työttömiä potkimalla yhteiskuntaan muodostuu lisää työpaikkoja. Aktiivimallin lisää todennäköisesti työpaikkoja vain työvoimapalveluihin.

Tuskin koskaan tullaan saavuttamaan tilannetta, jossa jokainen työikäinen olisi työllistetty. Ainakaan jos mietimme työllisyyttä sen perinteisellä tarkoituksella eikä tässä mielestäni ole yhtään mitää väärää. Yhdistyneiden Kansakuntien Kansainvälisen työjärjestön mukaan työn jakaminen oli yksi isoista 2008 talouskriisiä lieventävistä toimenpiteistä. Työn jakaminen tarkoittaa sitä, että yhden täysipäiväisen työntekijän työtaakka jaetaan kahdelle työntekijälle. Oikein toteutettuna työnjakamisella on positiivisia vaikutuksia yhteiskunnalle, yrityksille, työntekijöille ja työnhakijoille. Pienemmällä työmäärällä on myös positiivisia vaikutuksia muun muassa ilmastonmuutokseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Lyhyempi työviikko ei ole vielä itsessään ratkaisu vaan se tarvitsee tanssikumppanin nimeltä perustulo. Perustulo ei ole suoraan mikään 2000-luvun keksintö, vaan siitä on keskusteltu jo satoja vuosia, ensimmäisen kerran 1700-luvun lopulla Yhdysvaltojen ja Ranskan vallankumousten aikoihin. Perustulo tukisi tulevaisuuden yhteiskunnan jokaista ihmistä elämään. Perustulo parantaa määrä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien sekä itsensätyöllistäjien toimeentuloturvaa.

Perustulo ja lyhyempi työviikko eivät ole täysin ongelmattomia ratkaisuja, mutta en usko että on olemassa minkäänlaista yhteiskunnallista järjestelmää, jossa ei olisi ongelmia tai haasteita. Lyhyempi työviikko antaisi meille kaikille mahdollisuuden viettää läheistemme kanssa enemmän aikaa ja perustulo antaisi meille kaikille myötätuntoisen ja turvallisen yhteiskunnan. Minä en näe tässä mitään väärää.

Kirjoittaja on Kangasalla asuva valtuutettu, joka tahtoo maailmaan lisää rakkautta.

Lisää aiheesta muualla verkossa

Kelan ennakkotiedot paljastavat aktiivimallin todelliset vaikutukset – Korvauksia leikataan yli puolelta työttömistä (Aamulehti 28.3.2018)

 

Tampereen TE-palvelut kuvasi Cai Melakoski.

*

One Response to “Perustulolla aktivoimaan”

  1. Sampsa Rantanen

    Hieno kirjoitus. Esittämääsi suuntaan on pakko mennä ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi robotisaatio pakottaa siihen tulevaisuudessa, jos ongelmat halutaan ratkaista tai jopa välttää.

    Työn tuottavuus paranee koko ajan mm. juuri robotisaation ansiosta. Jossain välissä meidän kaikien pitää saada nauttiakin siitä.

    Toivottavasti seuraavalla eduskunnalla on kaukonäköisyyttä rohkeasti lähteä kartoittamaan uutta tulevaisuutta. Ja päämääränä pitääkin olla jokin joka tuntuu tänä päivänä utopialta. Sillä 50-100 vuoden päästä se on todellisuutta.

    Vastaa

Leave a Reply