Vuoden 1918 tapahtumat kiinnostivat Ylöjärvellä

Vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien Ylöjärven kunnallisjärjestöt järjestivät yhteisen vuoden 1918 muistotapahtuman viime sunnuntaina. Tapahtuma alkoi kunniakäynnillä punaisten muistomerkillä. Sosialidemokraattien puheenjohtaja, Leena Joensivu, piti pienen puheen laskiessaan kukkia muistomerkille yhdessä Vasemmiston Sami Vastamäen kanssa. Tämän jälkeen järjestettiin luentotilaisuus täpötäydessä  Ylöjärvi-salissa, josta kuva.

 

Teksti: TERHI HAUKKA, kuvat: AKI LEPPÄNEN   
Väitteet, että historia ei kiinnostaisi ihmisiä, eivät näytä pitävän paikkaansa. Historioitsija Teemu Keskisarjan luento Mitä Ylöjärvellä tapahtui 1918 veti kaupungintalon Ylöjärvisalin ääriään myöten täyteen. Keskisarja esiintyi tyylilleen uskollisesti räväkästi ja vuoroin enemmän tai vähemmän provokatiivisesti.

Ylöjärvellä vuosi 1918 sujui suhteellisen rauhallisesti, vaikka mahdollisuuksia isoihinkin kahakoihin olisi ollut – olihan Ylöjärvi valkoisten reitillä matkalla kohti Tampereen taisteluita. Ylöjärvellä ainoa isompi kahakka käytiin Soppeenharjun maastossa 25.3.1918, ja siinä kaatui 10 taistelijaa. Kaikkiaan ylöjärveläisiä menehtyi sisällissodan tuoksinassa vajaat sata henkeä, joista kolme neljäsosaa kuoli vankileireillä. Ylöjärven väkiluku oli tuolloin hieman yli 3000.

Ylöjärven vuosi 1918 saattoi olla rauhallinen siksi, että paikkakunnan talollisilla, torppareilla ja palkollisilla oli suhteellisen hyvät välit.

Vuoden 1918 dramaattisin tapahtuma Ylöjärvellä oli agronomi Antti Penjami Mäkikylän murha. Mäkikylä oli suomalaisuusmies. Mäkikylä oli perustamassa muun muassa säästöpankkia ja raittiusseuraa. Hän suhtautui myötämielisesti työväestöön ja työväenliikkeeseen ja otti Ylöjärvellä ensimmäisenä käyttöön kahdeksantuntisen työpäivän palkollisilleen. Rauhan miehenä hän ei osallistunut sisällissodan taisteluihin, mutta ilmeisesti hänellä oli vihamiehiä.

Punaisten vetäydyttyä Ylöjärveltä, Mäkikylä haettiin kuulusteluihin paikalliseen sotaoikeuteen, mutta hänet vapautettiin kunnes hänet haettiin uudestaan sotaoikeuteen 7.4. Seuraavana päivänä häntä lähdettiin kuljettamaan Tampereelle jatkokuulusteluihin. Hänet löydettiin 8.4. Tohlopin rannan metsiköstä tapettuna. Syyllisistä ei ole tähän päivään mennessä saatu selvyyttä. Koska Per Erik Svinhufvud julisti Keskisarjan mukaan yleisen armahduksen valtiorikoksista joulukuussa 1918, niin Mäkikylän eikä monen muunkaan epäilyttävää kuolemaa tutkittu.

Tilaisuuteen odotettiin noin sataa kuulijaa, mutta Teemu Keskisarjan luento houkutteli paikalle yli 200 paikkakunnan vuoden 1918 tapahtumista kiinnostunutta. Yleisön joukossa oli paljon muitakin kuin puolueaktiiveja eri puolueista.

 

Keskisarja kumosi väitteen, että vuosi 1918 oli vaiettu. Päinvastoin sisällissota on hänen mukaansa Suomen historian tutkituin aihe viimeisten 30–40 vuoden aikana. Luennossaan Keskisarja esitti myös useaan otteeseen, että kapinaan ei ryhdytty nälän tai muuten huonojen olojen takia, vaan siksi että sekä valkoisten että punaisten puolella oli henkilöitä, jotka janosivat sotaa. Hän vertasi vuoden 1917 tilannetta nuijasotaan sekä vuoden 1867 nälänhätään ja oli sitä mieltä, että vuonna 1917 työväestöllä asiat olivat suhteellisen hyvin ja monia työväestön oloja parantaneita uudistuksia oli saatu läpi.

Samoin vaikka tsaarin kukistumisen myötä venäläiset virkamiehet olivat lähteneet, niin Suomessa oli Keskisarjan mukaan kuitenkin parempi virkakoneisto nimismiehineen ja vouteineen kuin esimerkiksi kehitysmaissa nykyään. Työväestön kannalta ongelma oli se, että virkamiehet olivat porvareita. Työtön 50-vuotias entinen tsaarin armeijan upseeri, C. G. E. Mannerheim ja Saksassa jääkärikoulutuksen saaneet nuoret opiskelijat olivat Keskisarjan mukaan valmiimpia sotimaan kuin tekemään virastotyötä tai jatkamaan opiskelua.

Punaisten joukot puolestaan syntyivät sellaisten henkilöiden ympärille, jotka olivat vakuuttuneita vallankumouksen mahdollisuudesta. Olihan vallankumous  onnistunut Venäjälläkin. Erona Venäjään oli kuitenkin se, että Venäjällä vallankumoukseen osallistui runsaasti sotilaskoulutuksen saaneita, kun taas Suomessa punaisten puolella ainoa sotilaskoulutuksen saanut oli Ali Aaltonen.

Keskisarja puhui vankileireistä etnisenä puhdistuksena. Ylöjärveläisistäkin suurin osa kuoli vankileireillä. Historioitsija näkee vankileirien ensisijaisena motiivina vankien tapattamisen, omaiset eivät saaneet toimittaa vangeille ruokaa eikä vettä saanut juotavaksi, vaikka niistä ei olisi ollut pulaa. Vangit kuolivat nälkään sekä tauteihin, jotka aiheutuivat likaisen, ulosteita sisältävän kuraveden juomisesta.

Keskisarjan mukaan vuoden 1918 koston kevään ongelma ei ollut pahuuden paljous, vaan hyvyyden vähyys. Suuri osa Suomen kolmesta miljoonasta asukkaasta oli puolueettomia, mutta juuri kukaan ei mennyt väliin estämään hirmutekoja.

Yhtenä syyllisenä tapahtumiin Keskisarja näkee papiston. Koko maassa vain muutama kymmenen pappia yritti säästää punaisten henkiä, kun suuri osa papistosta oli valkoisten puolella. Papit pitivät punaisia Jumalaa ja esivaltaa vastaan asettuneina ali-ihmisinä. Keskisarja esitti, että itse asiassa luterilaisen kirkon pitäisi pyytää anteeksi toimiaan tai toimettomuuttaan sisällissodan aikaan ja sen jälkimainingeissa.

Keskisarja haluaa käyttää termiä vapaussota. Hän perusteli näkemystään sillä, että kyseessä oli punaisillekin vapaussota, koska 1920–1930-luvuilla elinolosuhteet paranivat huomattavasti aiempaan verrattuna. Keskisarja sanoi, että ehkä suurin suomalainen on Väinö Tanner, sillä ilman häntä ei voisi ajatella työväenliikettä eikä rauhan aikaa vuoteen 1939 asti. Keskisarjan mielestä Suomi eheytyi sodan jälkeen hyvin sen vuoksi, että suomalaiset ovat periaatteessa rauhallista kansaa.

Luento viritti aktiivisen keskustelun, jonka aikana kuultiin ylöjärveläisten sukujen tarinoita ja historiaa. Rauno Kesseli (kuvassa oikealla) juonsi tilaisuuden ja jakoi puheenvuorot.

 

Yleisö sai esittää kysymyksiä ja kommentteja luennon lopuksi. Yleisön joukosta kuultiin myös sukujen tarinoita ja historiaa. Keskisarja totesi että tähän, että tällainen perimätieto on tärkeää ja arvokasta, koska vain murto-osa historiasta löytyy arkistoista.

Yleisöä puhuttivat myös Jämsän teloitukset. Jämsässä ei ollut punakaartia, mutta siellä teloitettiin noin 70 ihmistä. Keskisarja piti teloituksista osaltaan vastanneita Johannes Fromia eli Rummin Jussia ja Jalmari Saarta paremminkin sarjamurhaajina kuin valkokaartilaisina.

Yleisökeskusteluissa nousi esiin Antti Penjami Mäkikylän vaikutus Ylöjärvellä. Eräs kommentoija esitti, että Mäkikylän sovitteleva tyyli on voinut vaikuttaa siihen, ettei Ylöjärvellä ollut yhtä vahvaa vastakkainasettelua kuin esimerkiksi Tampereella.

Teemu Keskisarjan luento antoi aihetta moniin keskusteluihin ja pohdintoihin luennon jälkeisessä kahvitilaisuudessa. Varsinkin moni vanhempi kuulija oli joistakin tulkinnoista eri mieltä. Hieman provokatiivinen luento antoi hyvän pohjan jatkokeskusteluille erilaisista sukutaustoista tuleville ihmisille. Tilaisuus päättyi hyvässä hengessä. Olisiko nyt sata vuotta sisällissodan jälkeen saavutettu jokin virstanpylväs, että asioista voidaan keskustella puolin ja toisin toisiaan kunnioittaen?

Lue lisää muualla verkossa:

Tapahtumasta Ylöjärven Vasemmiston Facebook-sivulla 

Antti Penjami Mäkikylä (Wikipedia) 

*

One Response to “Vuoden 1918 tapahtumat kiinnostivat Ylöjärvellä”

  1. Jaakko P. Mäkikylä

    Isoisäni A.P. Mäkikylän murhasta on parikin uutista. Uutiset vastaavat Mäkikylän suvun käsitystä tapahtumista.
    Suomen Sosialidemokraatti 2.11.1918
    Suomen Sosialidemokraatti 10.7.1920

    Vastaa

Leave a Reply