Kangasalan Ramppi-teatterissa vääryys voittaa

Kuva: Ramppi-teatteri

 

Teksti: JORMA MÄNTYLÄ   
Minna Canthin näytelmä Työmiehen vaimo kantaesitettiin Helsingissä 1885. Naisen alistettua asemaa kuvaava teos herätti suurta pahennusta, mutta se edisti osaltaan tasa-arvoisempaa lainsäädäntöä. Kangasalan Ramppi-kesäteatteri on tuonut klassikon taas näyttämölle. Tapani Kalliomäen ohjaus kysyy, mitä tehdä maailmassa, jossa vääryys voi voittaa?

Canthin Työmiehen vaimoa voi tulkita kahdella tavalla. Historiallisena dokumenttina se kuvaa, miten naiset olivat alistetussa asemassa 1800-luvun Suomessa. Lain mukaan mies oli perheen pää ja nainen alamainen, jolla ei ollut edes äänioikeutta. Rahaa ja omaisuutta käytti mies. Ihmisoikeudet määräytyivät tulojen mukaan. Jos ei ollut tuloja ja varallisuutta, ei ollut äänioikeutta. Koska miehet kävivät töissä, häviäjiä olivat kotona elävät naiset. Lait ja uskonto vahvistivat miehen vallan. Näytelmä dokumentoi, mitä tästä epätasa-arvosta seurasi. Canth kuitenkin kääntää nurin 1800-luvun roolit: työmies Risto on renttu ja lurjus, työtön vapaamatkustaja. Vaimo Johanna tekee ompelutyötä, mutta Risto vie hänenkin rahansa. Risto tuhoaa kahden naisen elämän. Rangaistuksen saavat naiset.

Naisten tasa-arvo toteutui vähitellen. Äänioikeus tuli 1905, mutta avioliittolain edusmiehisyys poistettiin vasta 1930. Suomalaisille tämä on historiaa, mutta Saudi-Arabiassa ja Bangladeshissä toistuu sama kehitys sata vuotta myöhemmin.

Työmiehen vaimon tekee ajattomaksi käsikirjoituksen perusrakenne: mitä voi tehdä, kun laki ja oikeus suojelevat väärintekijöitä? Tätä huutaa näytelmän hahmo Homsantuu, kun häntä viedään vankilaan: lakia ja oikeutta halusin ampua! Meillä on edelleen vääryyttä suojelevia lakeja. Miksi esimerkiksi pääomatuloja verotetaan kevyemmin kuin palkkatuloja? Työttömyysturvan aktiivimallissa katsotaan, että työttömyys on itse aiheutettua ja siksi siitä voidaan rangaista. Ylen kolumnisti Jari Ehrnrooth uhoaa, että ”…toisten kustannuksella eläminen, vastuuttomuus ja vapaamatkustus poistetaan.” Miksi lait ja oikeuslaitos suojelevat ensisijaisesti omistavaa luokkaa? Onko omistavan luokan moraali korkeampaa kuin työväestön? Canth kuvaa viiltävästi porvarisperhettä, jolle työmiehen vaimo tekee ompelutyötä.

Suomalaisten kesäteattereiden taso on kirjava. Tapani Kalliomäen ohjaus nostaa Ramppi-teatterin varmasti kesäteattereiden kärkeen. Timo Saaren Risto on uskottava, samoin Karoliina Hultin Johanna. Lila Lähde selviää aivan erinomaisesti vaikeasta Homsantuun roolista. Naisyhdistys on erinomaisen oivaltavasti ja hauskasti toteutettu Heikki Mäenpään musiikin kera.

Maailma ei ole valmis. Kannattaa pohtia, miksi lait suojelevat eniten niitä, joilla menee muutenkin hyvin. Naisasia on myös työväenliikkeen historiaa. Siksi kannattaa varata yksi kesäilta Längelmäveden rannan Ramppi-teatterille.

|||
Kangasalan Ramppi-teatteri: Työmiehen vaimo.
Käsikirjoitus: Minna Canth.
Ohjaus: Tapani Kalliomäki.
Rooleissa: Timo Saari, Karoliina Hult, Lila Lähde.
Musiikki: Heikki Mäenpää.
Näytökset (Kustaa Kolmannentie 75, 36270 Kangasala): 27.6.—22.7.2018.
Ramppi-teatteri (Facebookissa)

(Korjaus 4.7: Viimeiseksi esityspäiväksi korjattu 22.7.)

*

Leave a Reply