Kulttuuritalo Laikussa rakennushistoriaa ja modernia sarjakuvaa

Näyttely on myös osa vanhan tavara-aseman ja Morkun puolesta käytävää kamppailua.

 

Teksti ja kuvat: OSKARI JOKINEN
Suurimmissa kaupungeissa ei Suomessakaan ole pulaa kulttuuritoiminnasta. Kaikkein parhaimmin tunnettujen ja mainostettujen museoiden rinnalla on kuitenkin helppo unohtaa matalamman profiilin näyttelytilat. Aivan Keskustorin laidalla sijaitseva Kulttuuritalo Laikku saattaa jäädä suurempien Vapriikin ja Werstaan varjoon, mutta aivan keskustassa sijaitseva kulttuurikohde on ainakin nykyisten näyttelyidensä perusteella aivan yhtä perusteltu kuin vakiintuneemmat kollegansa.

Pelastetut kaunottaret

Kulttuuritalo Laikussa esillä oleva näyttely Pelastetut kaunottaret on sivujuonne museokeskus Vapriikin keväiseen Kadonneet kaunottaret -näyttelyyn. Siinä missä Vapriikin näyttelyssä muisteltiin rakennuksia, jotka ovat joutuneet väistymään uuden ajan kaupunkikehityksen edeltä, pääsevät Laikussa esiin kohteet, jotka ovat säästyneet aktiivisen kansalaisvaikuttamisen ansiosta.

Useita näyttelyn pelastettuja kaunottaria yhdistävät samat seikat. Vanha arkkitehtonisesti tai kulttuurisesti merkittävä kohde on ajan saatossa jätetty rapistumaan. Niin mahtavan Nottbeckien suvun palatsi Näsilinna kuin nykyinen Teatteri Telakkakin ehtivät seistä lähes 100 vuotta kaupungin keskeisillä paikoilla ennen kuin niiden kuntoon alettiin kiinnittää huomiota.

Aktivismin rooli kaupunkikuvan säilyttäjänä

”Tampereen tauti” on aikojen saatossa tuhonnut useita rakennuksia, joiden katoamista on jälkikäteen harmiteltu. Vanha luterilainen rukoushuone sekä Branderin talo olisivat hyvin voineet saada seurakseen myös Tallipihan, kauppahallin rakennuksen ja Rajaportin saunan, elleivät aktiiviset kaupunkilaiset olisi työskennelleet hartiavoimin niiden varjelemiseksi. Vuonna 2018, kun Tallipiha on tyylikäs ja suosittu tapahtumien järjestämispaikka ja Tampere on valittu maailman saunapääkaupungiksi, on absurdia ajatella, että niin Tallipiha kuin Rajaportin sauna ovat molemmat olleet akuutin uhan alla aivan viime vuosikymmeninä.

Leikekirjoissa esitellään kohteiden suojelemisen historia valokuvin, tarinoin ja lehtileikkein.

Merkittävä osa näyttelyä on sen prosessin kuvaaminen, jonka myötä tärkeät rakennukset on saatu säilymään. Kun kaupunki tai rakennusliikkeet ovat olleet valmiita purkamaan ja rakentamaan uuden muodin mukaista, ovat kaupunkilaiset astuneet väliin, myös kansalaistottelemattomuuden keinoin. Niin Tallipiha kuin kauppahallin rakennus on aikanaan vallattu. Tällä työllä on todennäköisesti ollut merkittävä vaikutus sittemmin syntyneissä suojelupäätöksissä. Valtausten lisäksi rakennuksia on suojeltu sadoilla tunneilla vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi Telakan, Hirvitalon ja Näsilinnan kohdalla on osoitettu, että huonokuntoisiakin kohteita on mahdollista kunnostaa ja niissä on mahdollista järjestää toimintaa.

Työ ei ole vielä valmista

Kasvavat kaupungit eivät lakkaa kehittymästä. Näyttelyn esillepanijana on toiminut Tavara-asema & Morkku -suojelutyöryhmä, joka haluaa tuoda esille myös nykypäivän kamppailut historiallisen kaupunkikuvan säilyttämiseksi. Juuri vanha tavara-asema ja Morkku ovat esimerkki taistelusta, jolle on aikaisemmin saavutettu torjuntavoittoja, mutta joka jatkuu edelleen.

Millään kulttuurin alalla ei pitäisi tyytyä vain kopioimaan aiempien vuosikymmenten saavutuksia ja sama pätee rakennustaiteeseen. Kehityksen myllyn jauhaessa olisi kuitenkin hyvä muistaa säilyttää menneestä onnistunut ja muistamisen arvoinen. Aina vanha ja perinteinen ei ole uutta ja modernia parempaa, mutta kertaalleen purettua ei myöskään koskaan saa samanlaisena takaisin. Omaan aikaamme mahtuu jo ennestään valtavasti elementtirakentamista ja brutalismia, jota tuskin muutaman vuosikymmenen päästä muistellaan lämmöllä. Tämä on Pelastettujen kaunottarien keskeinen sanoma.

Moderni sarjakuva taipuu moneksi

Kulttuuritalo Laikussa on esillä myös kattava otos tamperelaisen nykysarjakuvan suurimmista nimistä. Kuvat puhuvat on ilmava ja esteettisesti onnistunut loikkaus sarjakuvien maailmaan.

Suurelle yleisölle sarjakuva taiteenmuotona lienee kaikkein tutuin Suomessa erityisen suosituista Aku Ankoista, Muumeista ja etenkin takavuosikymmeninä luetuista supersankarisarjakuvista. Sarjakuva on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut varteenotettava taiteenlaji. Alan Mooren ja Frank Millerin sarjakuvia on siirretty valkokankaalle 2000-luvulla ahkerasti. Fiktiivisten aiheiden ohella sarjakuvan keinoin on käsitelty myös tosimaailman teemoja ja esimerkiksi Suomen historiaa on käsitelty niin sisällissodan kuin suomalaisten kommunistienkin suhteen.

Piirtäjien työt on laitettu esille tyylikkään väljästi. Myös multimediaa on hyödynnetty.


Näyttelyssä on esillä koko sarjakuvan potentiaali pitkistä narratiiveista välähdyksenomaiseen absurdismiin. Piirtäjäveteraani
Juho Juntusen esille laitetuissa töissä näkyy niin hänen perinteinen tyylinsä kuin huolitellumpi mystiikkakin. Katkelmat J.P. Ahosen töistä tuovat esiin hänen tyylinsä, joka on tunnistettava ja huolitellun yksityiskohtainen.. Lauri Mäkimurton karu tyyli ja aiheet muistuttavat Kalervo Palsan rujoista töistä. Tiitu Takalon ruudut Suomen sisällissodasta jäävät mieleen niin tarinaltaan kuin kontrastiselta piirrostyyliltäänkin. Mikko Metsähonkalan yksityiskohtaiset ruudut osoittavat, ettei sarjakuva välttämättä vaadi tekstiä lainkaan.

Pelastetut kaunottaret on esillä Kulttuuritalo Laikussa 1.6.–30.6.2018 ja Kuvat puhuvat 28.4.–17.6.2018.

Lisää aiheesta Vasemmassa Kaistassa

Menneen ajan tunnelmaa Vapriikissa (5.3.2018)

Lisää aiheesta muualla verkossa

Kulttuuritalo Laikun verkkosivut

*

Leave a Reply