Mustavalkea iltasatu

Vesa Suomisen länsimaisen arvoyhteisön tilaa käsittelevä artikkeli Pitkät jäähyväiset julkaistaan kolmessa osassa. Tämä on artikkelin viimeinen osa. (Kuva: Cai Melakoski)

 

Teksti: VESA SUOMINEN   
Laajimmin tunnetuksi tullut versio ”kylmän sodan” onnellisesta lopusta kertovasta politiikan iltasadusta on ehkä Francis Fukuyaman ansiota. Se on satu, joka kertoo amerikkalaisesta unelmasta: ilman rationaalisia perusteluita demokratiaan (tietysti amerikkalaiseen) samaistetun pidäkkeettömän uusliberalistisen (amerikkalaisen) kapitalismin voitto ”reaalisosialismista” (lainausmerkit eivät tarkoita järjestelmän reaalisuuden kieltämistä), ja ”lännen” ylivalta ”idästä” aina Kremlin muurilta Kiinan muurille, on oleva ikuinen ja pysyvä. Fukuyaman ”historian loppu” on kuitenkin osoittautunut saduksi siinä kuin tarinat Neuvostoliitossa vallinneesta sosialismista.

Sadun teho kuulijoihin perustuu siihen, että he haluavat uskoa politiikan ja kansainvälisten suhteiden maailman jakautuvan hyvään ja pahaan, totuuteen ja valheeseen, mustaan ja valkoiseen kuin kristikansan raamatussa. Tässäkin sadussa ehdoton paha tuijottaa ehdotonta hyvää kuin piru enkeliä, ja nämä vastamulkoiset toimijat ottavat mittaa toisistaan tehden alati tyhjiksi vastustajan viekkaita juonia.

Tarinan uskottavuus kärsii, jos yleisö havaitsee, että mustavalkoinen kahtiajako ei vastaakaan todellisuutta vaan todellisessa kansainvälisen politiikan maailmassa kaikki suuret ja pienetkin toimijat pitävät kovin usein ainoana silmämääränään omaa etuaan ‒ se ei tarkoita, että noiden toimijoiden määrittämä poliittinen etu olisi aina sama kuin esimerkiksi heidän edustamansa valtion etu.

Euroopan unionin, tuon tiiviin ja harmonisen arvoyhteisön ja nuhteettomien luostarin, on kovin vaikea nähdä Yhdysvaltojen kirkkaan ydinasekilven ja hohtavan tähtilipun takaa pilkottavan alastoman valtapolitiikan pääkallokasvoja. Kun Venäjä (ennen Neuvostoliitto ja vielä eilen Kiina) on niitä pahoja, Yhdysvaltojen täytyy olla hyvä. Eihän muuten ole järkevää uskoa koko satuun?

Ei olekaan.

Tämän kuten monen muunkin politiikkaa koskevan sadun valheellisuuden testaaminen on helppoa. Testiin ei tarvitse Ulkopoliittisen instituutin asiantuntemusta eikä erään pienen pohjoisen maan sivutoimisena ulkoministerinä häärivän katolisen abortinvastustajan opettavaisia lausuntoja. Riittää kun katsoo ja kuuntelee iltauutiset, lukee päivän lehdet ja kirjoittaa itselleen muistiin muutamia havaintoja ja kysymyksiä.

Pari satunnaista esimerkkiä:

Miksi EU-maat ylläpitävät myyttiä Yhdysvalloista lännen johtavana demokratiana, vaikka se on jättänyt purkamatta Guantanamon kidutus- ja pidätyskeskuksensa ja vaikka se kohtelee niin latinoja kuin afroamerikkalaista väestönosaansa alempiarvoisena väkenä, jota kuka tahansa poliisi tai omatekoinen valkoinen vigilante voi rankaisematta ja uhria valikoimatta vainota ja teloittaa millä hyvänsä tekosyyllä tai ilman mitään syytä?

Miksi EU-maat ovat täydestä syystä tuominneet Venäjän tekemän, kansainvälistä oikeutta loukkaavan hyökkäyksen Ukrainaan ja Krimin miehittämisen ja rankaisseet sitä pakotteilla, mutta eivät näytä tuomitsevan Kiinan miehitysvaltaa Tiibetissä eivätkä liioin rankaise pakotteilla Israelin rasistista miehitysvaltaa ja apartheid-järjestelmää nujerretussa Palestiinassa? Miksi EU on jo unohtanut ja ilmeisesti hyväksynyt Venäjän armottomat hyökkäykset Tšetšeniaan?

Miksi Yhdysvaltojen tieten tahtoen valheellisin perustein (olemattomat joukkotuhoaseet) johtama länsimaiden hyökkäys entisen liittolaisensa, verisen diktaattori Saddam Husseinin kimppuun oli lukemattomista siviiliuhreista ja hajonneen valtion raunioista nousseesta Isis-terroristijärjestöstä huolimatta hyvä?

Yhdysvaltojen ja johtavien eurooppalaisten sivistysmaiden hyökkäys Libyan verentahriman diktaattorin Muammar Gaddafin kimppuun oli hyvä ‒ vuosikymmenien viivyttelyn ja päältäkatsomisen jälkeen ‒ siviiliuhreista, Libyan valtion hajoamisesta ja sekasorrosta huolimatta, mutta järjestyksen palauttamiseen vetoavan Venäjän apu Syyrian verikätiselle Bašar al-Assadille on paha?

Miksi Venäjän sekaantuminen kybersodankäynnin välinein Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin on paha, mutta Yhdysvaltojen tiedusteluelinten takavuosien tietomurrot Euroopan unionin päätöksenteon ytimeen ja esimerkiksi Saksan liittokanslerin matkapuhelimeen olivat ilmeisesti anteeksiannettavia hairahduksia?

Vastaapa kysymyksiin kuinka tahansa, huomaa nopeasti ainakin kaksi asiaa: kansainvälinen politiikka ei taida olla mustavalkoista hyvän ja pahan taistelua vaan taistelua eduista ja myönnytyksistä, hyödyistä ja tappioista. Sota on usein kaupankäynnin muoto, taistelua vaikutusvallasta, talouden ja politiikan resursseista ja markkina-alueista, ja verisessä kaupankäynnissä valuuttana käytetään ihmisiä, elävinä ja kuolleina.

Moraali on kansainvälisessä politiikassa samassa asemassa kuin onnettoman kahvilanpitäjän asiakkailleen tarjoilema pilaantunut sampi Mihail Bulgakovin romaanissa: se haiskahtaa, koska ei sitä ole priimana toimitettukaan vaan se on ”toisen luokan tuoreusasteista”.

EU:n pitäisi lakata kertomasta meille, ”kansalaisilleen”, satuja isosta valkoisesta ystävästä, joka asuu suuressa Valkoisessa talossa aavan meren takana, ja ruveta vähitellen pyrkimään täysi-ikäisyyttä kohti ottamalla itse vastuu ulkopolitiikastaan ja oman puolustuksensa järjestämisestä. Kremlin pelätty arvaamattomuus on löytänyt vertaisensa Valkoisessa talossa: Kaksi villisti potkivaa hevosta, mutta EU:n poliittiset johtajat näyttävät edelleen epäröivän, eikö olisi turvallista köyttää itsensä kiinni toiseen.

Donald Trump on yhden miehen brändi, vaarallista vihaa uhoava huumorintajuton lavakoomikko, jonka esiintymisareena on koko maailmannäyttämö ‒ miekkonen jolla on pienet kädet, ahdas mieli, suunnaton ego ja valtava ydinasearsenaali. Hän on Yhdysvaltojen hiljalleen iltapäivän varjoihin vaipuvan maailmanmahdin leiskuvan rovion taiteellisesta sommittelusta nauttiva keisari Nero.

Ja jos maailman menoa haluaa oikeasti ymmärtää, on ajanhukkaa katsoa vain esimerkiksi Donald Trumpista ja Vladimir Putinista kertovia henkilödokumentteja. On parempi perehtyä niihin yhteiskuntiin ja poliittisiin järjestelmiin, joiden tuotoksia he ovat.

Rodeo jatkuu, ja yrityksiä ohjastaa Trumpia tehdään siihen asti, että tarmokkainkin yrittäjä on pudonnut satulasta tarpeeksi monta kertaa tajutakseen, että Eurooppa ja Yhdysvallat erkanevat toisistaan vääjäämättä kuin mannerlaatat.

* * *

Sellainen on tämä uljas uusi maailma. Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina puolustavat kansainvälistä oikeutta rikkomalla sitä jatkuvasti ja räikeästi ja loukkaamalla järjestelmällisesti ihmisoikeuksia. Paavi moittii kapitalismia ja Kiinan ”kommunistinen” puolue tekee kaikkensa sen edistämiseksi.

Kukaan ei ole kiinnostunut taustakohinaksi vaimennetuista tutkijoiden hätähuudoista, jotka kertovat maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta, väestöräjähdyksestä, vesipulasta ja kansainvaelluksista – ei hamassa tulevaisuudessa vaan parast’aikaa, kaikkialla ympärillämme. Niiden ratkaisemiseksi tarvittaisiin koko ”ihmiskunnan” yhteistyötä ja yhteisiä ponnistuksia ja ihan oikeita ilmastopäätöksiä Pariisin vuonna 2015 tarjoaman hienon teatteriesityksen sijasta; mutta ”ihmiskuntaa” ei ole olemassa, se on vain sana vailla sisältöä. 

Lue artikkelin kaikki osat:

Pitkät jäähyväiset setä Samulille (1.7.2018)
EU – Euroopan sairas mies? (2.7.2018)
Mustavalkea iltasatu (Tämä artikkeli)

Lue lisää aiheesta muualla verkossa:

”Rebuilding America’s Defenses” – A Summary. Blueprint of the PNAC Plan for U.S. Global Hegemony (Bette Stockbauer, Information Clearing House 6.5.2003)
Ralph Nader Asks Former First Ladies: Why No ”Heartfelt Concern for Tens of Thousands of Children Killed or Seriously Maimed” by Their Husbands’ Wars? (Andrea Germanos, Information Clearing House, 23.6.2018)

Can You Think of Any Other Ways to Spend $716 Billion? (Matt Taibbi, Rolling Stone, 21.6.2018)
Trump’s next target: NATO. July summit risks being round 2 of a transatlantic cage fight. (Paul Taylor, Politico.eu, 14.6.2018)

Deutschland exportiert mehr Waffen nach Saudi-Arabien. (Zeit Online, 14.11.2017)
China hacked a Navy contractor and secured a trove of highly sensitive data on submarine warfare. (Ellen Nakashima, Paul Sonne, The Washington Post, 8.6.2018)
Revealed: China’s Nuclear-Capable Air-Launched Ballistic Missile (Ankit Panda, The Diplomat, 10.4.2018)

Venäjän joukkoja vedettiin Suomen lähialueilta. (Pekka Visuri, Suomen geopoliittinen seura 5.7. 2016)
Venäjä aloitti yllättäen valtavan sotaharjoituksen Barentsinmerellä (Raisa Pöllänen, YLE, 14.6.2018)

Conservatives wanted Pruitt to derail a climate report — by removing an EPA employee (Alex Guillén,  Anthony Adragna, Politico.com, 26.6.2018)
Tutkija James Hansen varoitti ilmastonmuutoksesta ensimmäisenä 30 vuotta sitten – nyt hän haukkuu monesti myönteisessä valossa esiintyneet valtionjohtajat tehottomiksi huijareiksi (Sonia El Kamel, Helsingin Sanomat, 24.6.)

 

Vesa Suomisen Vasemmassa Kaistassa julkaistuja kansainvälistä tilaa arvioivia artikkelisarjoja:

Maailmanpoliittista tilannetta historian kautta punnitseva artikkelin Uusin maailmanjärjestys − the United Hates of America? kuudessa osassa.

Osa I: Onko aika mennyt sijoiltaan tarttuu arvioon, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump pyrkii luomaan uuden maailmanjärjestyksen, ja tarkastelee jo viime vuosisadalla esitettyjä uuden maailmanjärjestyksen toimintasuunnitelmia. (11.5.2017)

Osa II: Yhdysvallat vastaan ”muu maailma” valottaa minkä tahansa suurvallan itsekeskeistä ja yksinapaista maailmankuvaa monin esimerkein. Onko Yhdysvaltain johtaman toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen korvaamassa kolminapainen järjestys, jossa tähän asti enemmän tai vähemmän vakiintuneista kansainvälisen käytöksen säännöistä ei enää juuri piitata? (12.5.2017)

Osa III “Agent Orange” kertoo mihin presidentti Donald Trumpin saama liikanimi Agent Orange liittyy, ja havaitsee, että presidentin prioriteeteissa ei loppujen lopuksi työpaikoilla olekaan suuresti väliä, etusijalla ovat ympäristönsuojelun purkaminen ja sotamäärärahojen kasvattaminen – molemmat oivallisesti Agent Orangen profiiliin sopivia prioriteetteja. (16.5.2017)

Osa IV ulkopoliittista varjonyrkkeilyä käydään niin Kiinan kuin Meksikon vastaisen rajan muurien kupeessa. Kaiken kaikkiaan kaiken maailman valtioiden lajittelu hyviksiin ja pahiksiin on uudelle presidentille haastavaa, Lähi-idän kaikista valtioista on vaikea pitää lukua, Kiinasta ei koskaan tiedä, ja arvaako venäläisten kanssa pelata shakkia? (19.5.2017)

Osa V ”Onko presidenttimme hullu?” on ollut aiheellinen kysymys jo kauan ennen Trumpin aikaa. Valkoisen talon isännän keinovalikoimaan on kuulunut myös hullun näytteleminen ja päätösvallan delegoiminen tähtikarttojen tulkitsijalle. Trump on kuitenkin onnistunut kokoamaan ainutlaatuisen gallerian vainoharhaisia salaliittoteoreetikoita avustajakuntaansa. (23.5.2017)

Osa VI Auringonlaskun maa etsii syitä presidentti Trumpin ja hänen avustajiensa ristiriitaisiin ja päivästä toiseen vaihtuviin lausuntoihin. Tärkeimmillä tukijoukoilla, kuten pankkiireilla, teekutsuliikkeen äärioikeistolaisilla ja muilla ryhmillä on ristiriitaiset edut ja odotukset. Tee siinä sitten jokaisen mielen mukaista Great Americaa, kun Yhdysvallat kaiken lisäksi on menettämässä mahtiasemansa kansainvälisen kaupan ja talouden kapitalistisena keskuksena. (27.5.2017)

Autuaita ovat yksinkertaiset? on luokkasuhteiden muutoksia kapitalismin (ja pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunnan) viimeisellä rannalla käsittelevä artikkeli, jonka Vasen Kaista julkaisi kuudessa osassa.

Osa 1: Tuhoalue leviää länsimaihin 
Ympäristötuhon ja tuhokapitalismin uhon leviämisestä globalisaation myötä myös länsi-Eurooppaan (31.10.2016)

Osa 2: Vihan hedelmät 
Ylpeän ammattilaisen tiestä kilpailukyykytetyksi silpputyöläiseksi (2.11.2016)

Osa 3: Valkoisen miehen taakka  
Ystävien ilmaantumisesta kadonneeksi luullulle työväenluokalle (5.11.2016)

Osa 4: Luokan liikkeet 
Työväenluokan putoamisesta äänestyskoppien vapaaksi riistaksi (7.11.2016)

Osa 5: Tulevaisuus onkin paluuta menneisyyteen 
Vasemmiston tulevaisuusvision loikasta viime vuosituhannelle (11.11.2016)

Osa 6: Taistelu perustulosta
Perustulon nousemisesta Elinkeinoelämän keskusliiton keskeiseksi tavoitteeksi (16.11.2016)

*

Leave a Reply