Kaikenlaiset rauhan puolestapuhujat, liittykää yhteen

Kansanedustaja Paavo Arhinmäki, rauhantutkija Anitta Kynsilehto ja rauhanaktiivi Jouni Sirén keskustelivat kansainvälisen politiikan polttavista kysymyksistä Tampereella. (Kuva: Cai Melakoski)

 

Teksti: PIRKKO SEPPI
Ylävitosessa pohdittiin viime maanantaina, mikä Suomea uhkaa. Keskustelun tulokseksi voi  summata, että ainakin yleisö näki suurimpana uhkana huonot hallitukset, joiden tolkuton haaskaus sotavarusteluun uhkaa lisätä eriarvoisuutta ja pahoinvointia maassa.

Tupa oli täynnä – mutta se kummastuttaa, ettei nuorempi polvi ole rauhan asialle syttynyt. Koko porukka oli ilmeisesti sitä suurten ikäluokkien joukkuetta, joka lähti rauhanmarsseille ensimmäisen tv-sodan, Vietnamin sodan, kammottavien taistelukuvien herättämänä.

Nuorempaa joukkuetta edusti kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan jäsen Paavo Arhinmäki, joka matkallaan Ratinaan potkupallo-otteluun piipahti valistamassa, missä mennään turvallisuusasioissa. Nuoreen polveen lukeutui myös toinen alustaja Anitta Kynsilehto, joka on Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen tutkija. Keskustelua veti Tampereen vasemmistoliiton puheenjohtaja Jouni Sirén, joka on myös rauhanaktivisti.

Venäjän pelkoa ja hävittäjäkauppoja

Keskustelua käytiin muun muassa siitä, tarvitseeko Suomi todella 64 kappaletta hävittäjiä, jos 30 kertaa meitä suurempi Kanada on hankkimassa 65.

Arhinmäki epäili, että vasemmistoliiton vastustuksesta eduskunta hyväksyy hävittäjäkaupat. Määrästä tosin voidaan vielä keskustella. Olkoonkin, että suuri osa kansasta ei voi asiaa mitenkään käsittää eikä keksi perusteluja hankinnalle. Ketä vastaan niillä sodittaisiin? Kuka meidän kimppuumme on käymässä? Sitä ihmeteltiin.

Iltapäivälehdet ovat jo pitkään yrittäneet kaikin voimin lietsoa ryssävihaa ja Venäjän-pelkoa. Ilmatilan tai aluevesien loukkauksia – vahingossa tai tarkoituksella – tekevät monien maiden alukset, mutta kun asialla on Venäjä, lehdissä on aukeamakaupalla sotakuvastoa ja pelottelua Venäjän arvaamattomilla aikeilla.

Arhinmäen mukaan koko Venäjällä pelottelu tuntuu naiivilta ja täysin järjettömältä. Venäjä ei ole meille sotilaallinen uhka. Suomen vastainen raja on Venäjän rauhallisin maaraja. Venäjällä ei ole yhtään hyvää syytä häiritä sen rauhaa. Toisin olisi, jos Suomi olisi Naton jäsen ja voitaisiin olettaa, että Suomen kautta saatettaisiin hyökätä Venäjälle. Tärkeää onkin, että vakuutetaan naapurit ja muu maailma siitä, että Suomen alueelta ei hyökkäillä ketään vastaan.

Arvailtiin myös aiheuttavatko Ukrainan ja Krimin tapahtumat ja kriisit pelkoja Suomessa. Ehkäpä joku aprikoi, että kohta Venäjä nappaa Suomenkin. Arhinmäki on sitä mieltä, että vertailu on täysin absurdia ja mahdotonta. Ukrainan ja Krimin tilanteella ei ole mitään yhteistä Suomen kanssa. Ukrainassa on vielä voimissaan sukupolvi, joka syntyi Ukrainan neuvostotasavaltaan. Ristiriidat ja toiveet maassa ovat yhtä monenlaisia kuten ratkaisumallitkin.

Suomen kansa ei halua Natoon – jäsenyyttä kannattaa vain 22 prosenttia suomalaisista – mutta Suomen ollaan erilaisten kahdenkeskisten sotilasyhteistyösopimusten kautta viemässä Nato-maiden kumppaniksi. Näitä sopimuksia tosin ei ole hyväksytty eduskunnassa, mikä kummallista.

Uusinta sopimusta Suomelle tarjosi Ranskan presidentti Emmanuel Macron täällä käydessään. Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkija Anitta Kynsilehto arveli, että Ranska hakee aloitteellaan kumppaneita – ja maksajia – operaatioilleen entisissä Afrikan siirtomaissaan.

Ilmastopakolaisuus tulevaisuuden haasteena

Tuorein ja puhutuin uhka Suomessa on tietenkin pakolaiskriisi. Vuoden 2015 yllättävä pakolaistulva sai aikaan lyhyen paniikkireaktion, jota persut erityisesti nostattivat. Nyt kuumin keskustelu asian ympäriltä on jo haalennut. Mistään kriisistä meillä tuskin edes voitiin puhua, ja nyt tilanne on kutakuinkin hallinnassa ja ongelmat ratkaistavissa, jos tahtoa löytyy. Näin arvelee Arhinmäki.

Varsinainen pakolaiskriisi ja kurimus haastaa maailmaa vasta sitten, kun ilmastonmuutos todella painaa päälle. Tutkija Kynsilehto muistutti, että jo nyt kuivuus on ajanut ihmisiä pois kodeissaan Afrikassa ja Tyynellämerellä kokonaiset saarivaltiot ovat hukkumassa, kun merenpinta nousee.

Jos tilannetta ei osata, haluta tai ehditä ehkäistä, asuinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta alkaa virrata ihmisiä etsimään uutta elintilaa. Tästä puhutaan, asia ymmärretään ja tiedostetaan. Kuitenkaan sitä ei osata pitää niin realistisena uhkakuvana, että heti ryhdyttäisiin tositoimiin. Asia tuskin näkyy kärkiteemana yhdenkään edustajan kampanjoinnissa tulevissa eduskuntavaaleissa.

Modernin sodankäynnin muutos

Tulevaisuudentutkijat ovat ennustaneet, että tulevat mahdolliset sodat eivät suinkaan ole pyssynpaukuttelua ampumahaudoista, tuskin edes pommilastissa hävittäjillä lentelyä. Ei, vaan käydään kybersotaa, tuhotaan vihollisen tietoverkot ja energialähteet. Visio on varsin mahdollinen. Silti se ei ainakaan mututuntumalla näytä vielä kauhistuttavan suomalaisia. Ehkä ollaan  sen verran linkolalaista kansakuntaa, että alitajunnassa kelluu ajatus, että eiköhän sitä jossain pirtin nurkassa uuninpankolla pystytä sitten kuitenkin värjöttelemään. Oletetaan että solidaarisuutta ja yhteishenkeäkin hätätilanteessa löytyisi.

Sotaharjoituksia eri kansakuntien sotavoimien kanssa järjestetään niin tiuhaan, ettei niiltä saa silmiään ummistettua ja tietoisuudestaan torjuttua, vaikka kuinka yrittäisi uutisia sensuroida. Kaipa niitä leikkejä on leikittävä, kun kalliit lelut on hankittu ja uusia kauppoja suunnitellaan. Ja itsekin tappovehkeitä valmistetaan niin että vientiinkin riittää. Niitä ei tosin saisi viedä sotaakäyviin maihin – noin periaatteessa. Mutta pahimmilta sotatantereilta Patriankin panssareita tietysti löytyy. Koko asebisnes, jonka oikeutusta perustellaan muun muassa työllisyydellä, tuntuu niin sekopäiseltä hommalta, ettei sitä voi täysjärkinen ihminen käsittää.

Kansakunta on kuitenkin yhä peloton ja rauhallinen. Sotaleikkien ei uskota johtavan täällä vielä ihan äkkiä tositoimiin. Silti toivoisin, että kaikki erilaiset rauhan puolesta toimivat ja taistelevat löytäisivät toisensa: aseistakieltäytyjät, sivarit ja totaalikieltäytyjät, Unite the Armies -porukat, reservinkieltäytyjät ja Rauhanpuolustajat ja keitä muita niitä on. Jos lyötäisiin hynttyyt yhteen ja kovasti meluttaisiin, niin saataisiinko muunnettua hävittäjät hammasproteeseiksi hampaattomille, kodeiksi kodittomille ja kaikkeen muuhun tarpeellisen tukeen ja hoivaan osattomille ja tarvitseville meillä ja muualla ja malliksi muille. Se on rauhaa.

Lisää aiheesta Vasemmassa Kaistassa

Mikä Suomea uhkaa (15.10.2018)
Ollaan ihmisiksi ja puolustetaan rauhaa (7.6.2018)
Tiukasti mutta sovussa rauhan puolesta (6.4.2018)
Totaalikieltäytyjät (2.3.2018)

*

One Response to “Kaikenlaiset rauhan puolestapuhujat, liittykää yhteen”

  1. Antti Maaninka

    ”Arhinmäki epäili, että vasemmistoliiton vastustuksesta eduskunta hyväksyy hävittäjäkaupat. Määrästä tosin voidaan vielä keskustella. Olkoonkin, että suuri osa kansasta ei voi asiaa mitenkään käsittää eikä keksi perusteluja hankinnalle. Ketä vastaan niillä sodittaisiin? Kuka meidän kimppuumme on käymässä? Sitä ihmeteltiin.”

    Just joo. Minä puolestani uskallan väittää, että suurin osa suomalaisista varmasti kyllä käsittää miksi Suomi ylläpitää uskottavaa ilmapuolustusta ja minkä takia. Tekö kuvittelette edustavanne suomalaisten enemmistöä ja puhutte näiden äänellä ?

    Vastaa

Leave a Reply