Kun oikeus lankesi roskapankkiin

HEIKKI LAKKALA   
Loppuvuodesta 2012 yritettiin Sloveniassa saada aikaan kansanäänestys maan hallituksen kaavailemasta roskapankkilaista. Hallituksen ajatuksena oli perustaa roskapankki, johon siirrettäisiin keskeisten pankkien kaikki ongelmaluotot, ja näin perustaa pankit valtion rahoilla. Ammattiyhdistysliikkeessä keksittiin alistaa laki kansanäänestykseen ja kaatamalla laki vastustaa hallituksen uusliberalistista talouspolitiikkaa. Kansanäänestyksen puolesta saatiin kerättyä kylliksi allekirjoituksia, jotta äänestys olisi ollut sitova.

Slovenian perustuslakituomioistuin päätti kuitenkin, ettei kansanäänestys tästä aiheesta ole perustuslain mukainen, ja kielsi sen. Näin siitä huolimatta, että kyse oli finanssi- ja talouspoliittisesta asiasta, joka oli vieläpä kovin kiistanalainen, kaikkea muuta kuin laajasti hyväksytty. Vastaavanlaisessa tilanteessa edellisenä vuonna ei edes paniikkiin joutunut EU rohjennut ehdottaa Kreikan säästötoimia koskevan kansanäänestyksen kieltämistä.

Slovenian perustuslakituomioistuimen mielestä kansanäänestyksellä olisi ollut perustuslain vastaisia seurauksia. Oikeus toki myönsi, että kansanäänestys on perustuslaillinen oikeus, mutta sen toteuttaminen vaarantaisi muita perustuslaillisia arvoja, joille talouskriisin oloissa pitäisi antaa etusija: valtiokoneiston tehokas toiminta – erityisesti sen mahdollisuudet luoda edellytyksiä taloudelliselle kasvulle – ihmisoikeuksien turvaaminen – erityisesti oikeus sosiaaliseen turvallisuuteen ja oikeus yrittäjyyteen. Perustuslakituomioistuimen arvio kansanäänestyksen seurauksista noudatteli Sloveniaa painostaneiden kansainvälisten finanssi-instituutioiden ajattelutapaa. Eli jos näiden saneluun ei suostuta, seuraa poliittinen ja taloudellinen kriisi, joka on perustuslain vastainen. Tuomioistuinten mukaan näiden uhkavaatimusten totteleminen siis ohitti perustuslain ja siinä sivussa myös valtiollisen itsemääräämisoikeuden.

Tuomioistuimen päätös noudatti tietyllä tavalla samaa logiikkaa kuin Nicolae Ceauşescu viimeisessä haastattelussaan, kun häneltä kysyttiin, miksei perustuslain turvaama oikeus matkustaa vapaasti toteudu. Hänen mukaansa perustuslaki kyllä takaa liikkumisen vapauden, mutta se takaa ihmisille myös oikeuden turvalliseen ja kukoistavaan kotimaahan, ja näiden oikeuksien välillä on potentiaalinen ristiriita. Näistä oikeuksista jälkimmäinen on kuitenkin selvästi ensisijainen.

Puolassa kansallismielinen oikeisto on yrittänyt alistaa oikeuslaitosta poliittiseen ohjaukseen. Sloveniassa oikeuslaitos puolestaan alisti itse itsenä poliittisten ja taloudellisten intressien ajajaksi. Varsin varoittava esimerkki, joka päälle päätteeksi tapahtui demokraattisessa maassa.

|||

Historian roskatynnyristä on Vasen Kaista -verkkolehden kirjoitussarja, jonka artikkelit tuovat päivänvaloon unohdukseen vaipuneita tai kätkettyjä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tapahtumia.
Artikkelisarjan toimittaa idean isä, Heikki Lakkala.

Sarjassa ilmestynyt:

Clintonin ohjusiskua seurasi kymmeniä tuhansia kuolonuhreja (16.9.2016)

Pariisi 1961: algerialaisten joukkomurha (8.9.2016)

Saksan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyö maailmansotien välillä (3.9.2016)

Artikkelisarjan tunnuskuvien kuvamanipulaation on tehnyt Päivi Tyni, alkuperäiset kuvat on ottanut Cai Melakoski

*

Leave a Reply