Köyhyys – lisäämmekö vai vähennämmekö sitä?

Vasemmassa kuvassa Mikko Aaltonen ja köyhyysohjelma (Kuva: Ulla-Leena Alppi), kuvassa oikealla ohjelma on juuri luovutettu, henkilöt vasemmalta: Köyhyysohjelmaa valmistelleen työryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja työryhmän jäsenet Raija Moilanen (kesk.), Kari-Pekka Rauhala (ps.), Hannu Soro (TaPu), Johanna Loukaskorpi (sd.), pormestari Lauri Lyly ja työryhmän jäsen Jari Heinonen (VaTa). Kuvasta puuttuvat Erkki Axen (kok.) ja Tiina Elovaara (Sin.). (Kuva: Aila Rajamäki)

 

Teksti: NIKO VALLENIUS   
Köyhyys ja eriarvoistuminen ovat ongelmia, jotka koskettavat kaikkia Suomen kaupunkeja tavalla tai toisella. Tampereen vasemmisto on jo pidempään ajanut määrätietoista toimintaa köyhyyden vähentämiseksi kaupungissa. Tällainen toiminta vaatii kuitenkin tavoitteita, joihin sitoutua. Näitä tavoitteita linjataan tämän vuoden marraskuussa ilmestyneessä Tampereen köyhyysohjelmassa.

Köyhyysohjelman taustaa voi hahmottaa vuoden 2012 pormestariohjelmaneuvotteluihin, joissa vasemmistoliitto oli mukana. Vasemmistoliitto esitti erillisen köyhyysohjelman kirjoittamista ja sen pohjalta toimimista, ja muut valtuustoryhmät tukivat esitystä. Köyhyysohjelmaa valmistelleen työryhmän puheenjohtajaksi valittiin valtuustokaudella 2013–2017 sosiaali- ja terveyspalveluista apulaispormestarina vastannut Mikko Aaltonen.

‒ Olimme ryhmäläisten kanssa perusasioista samaa mieltä. Keskustelua käytiin lähinnä siitä, mitkä kaikki asiat voidaan ottaa mukaan ohjelmaan. Esitysten määrää ja sisältöä haluttiin rajata niin, että ne olisivat realistisesti toteutettavissa tämän valtuustokauden aikana, Aaltonen kommentoi.

Köyhyys näkyy eri elämäntilanteissa eri tavoilla, ja sen takia ohjelman erityiseksi kohderyhmäksi valittiin lapset ja lapsiperheet, nuoret, työikäiset ja ikäihmiset. Ohjelman yhtenäinen viesti kaikkiin kohderyhmiin liittyen on sama.

‒ Tärkeintä on varmistaa julkisten palveluiden toimivuus ja matala kynnys sekä tarjota apua oikeaan aikaan, Aaltonen toteaa.

Usein työryhmien nimittämisellä on huono kaiku. Asioiden pohtimisesta on vielä matkaa asioiden tekemiseen. Tästä myös Aaltonen on samaa mieltä.

‒ Ohjelman toteuttaminen vaatii määrärahojen osoittamista kaupungin talousarviossa. Millään lupauksilla asiat eivät toteudu, vaan pitää olla resursseja, Aaltonen muistuttaa.

Köyhyyden kukistaminen tarvitsee tekoja

Tampereen köyhyystilanne selittyy osittain työelämään liittyvästä murroksesta ja osittain hallituksen toteuttamista sosiaaliturvan leikkauksista – kahdesta asiasta, jotka nivoutuvat tiiviisti yhteen. Kun ratkaisua lähdetään rakentamaan kummastakin päästä, voidaan köyhyydestä lopulta päästä eroon.

‒ Yhä harvemmalla on mahdollisuus sellaiseen työhön, joka elättää ja joka olisi pysyvää. Sosiaaliturvan muuttaminen perustuloksi takaisi riittävän toimeentulon ja kannustaisi ottamaan vastaan lyhytaikaisiakin töitä. Perusturvan liian alhainen taso on myös johtanut erityisesti lapsiperheiden ja vanhusten köyhtymiseen, Aaltonen toteaa.

Köyhyys ei ole pelkästään rahan puutetta. Jos ei ole mahdollisuuksia kohtuuhintaiseen asumiseen, terveydenhuoltoon ja julkiseen liikenteeseen, elämä sekä kapenee että lyhenee.

‒ Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee olla kattavia, helposti saavutettavia ja pääosin maksuttomia. Kaupunkia on vietävä suuntaan, jossa jokaisella on mahdollisuus edulliseen asumiseen hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella, Aaltonen linjaa.

Köyhyyden vähenemiseen ei päästä kuitenkaan pelkästään lisäämällä työllisyyttä ja vaikuttamalla sosiaalitukien muotoon ja tasoon. Yhteiskuntamalli, jossa ihmisten oikeus asuntoon ja terveyteen jää toiseksi voitontavoittelun rinnalla, on pystyttävä heittämään historian romukoppaan.

‒ Yhteiskunnassamme kasvanut voiton tavoittelu keinolla millä hyvänsä nostaa asumisen ja terveyspalveluiden hintaa. Meidän pitäisi päinvastoin laskea asumisen hintaa, laskea asiakasmaksuja ja kehittää pienituloisten ihmisten arkea tukevia palveluita, Aaltonen toteaa.

Köyhyyden syyt ovat moninaisia, ja niin ovat ratkaisutkin. Kun ratkaisuehdotukset on olemassa, tarvitaan vain poliittista tahtoa ja ennen kaikkea tekoja.

‒ Köyhyyttä voidaan vähentää merkittävästi poliittisilla päätöksillä. Se, etteivät jotkut ole valmiit niin tekemään, on myös poliittinen päätös, Aaltonen toteaa lopuksi.

Mikko Aaltonen on ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

|||

Köyhyysohjelma 2018‒2021 (Tampereen kaupungin verkkosivut)

Köyhyysohjelmasta 2015-2016 Vasen Kaista -verkkolehdessä:

Aktiivipassi ja sosiaalinen luotto Tampereen köyhyysohjelman hedelmiä (22.6.2016)
Tamperelaisten köyhyys vähenee hitaasti (28.5.2015)
Aktiivipassista vihdoin totta Tampereella (18.11.2014)
Tampere sai köyhyysohjelman (20.10.2014)

*

Leave a Reply