Oi maamme – monien vaiheiden Suomi

Itsenäisyyspäivänä on syytä muistella myös historian hämärää. (Kuvan vajoista Kymenlaakson Kotkassa on ottanut Jyrki Salmi. Hän on jakanut kuvan Flickr-kuvapalvelussa lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0)

 

Teksti: LIISA AHOLA
Sata vuotta Suomi on ollut omalla tavallaan itsenäinen maa, kansakuntana muiden kansakuntien joukossa. Itsenäisyyttä on kuitenkin leimannut halu kuulua johonkin itseä suurempaan yhteisöön. Siihen lienee syynä valloitetun maan status kirjoitetusta historiasta alkaen. Olemme sisäistäneet alamaisuuden niin syvästi, että hyväksymme totena voittajien kirjoittaman historian. Arkeologiset löydöt antaisivat aiheen kirjoittaa esihistoria uudelleen, mutta sekin esitetään sen sävyisenä, kuin lännestä tulleet voittajat sen sanelivat..

Aution maan myytti

Historian hämäriin jää, missä vaiheessa Suomen alue virallisesti liitettiin Ruotsiin. Ensimmäinen Suomen aluetta koskeva asiakirja on vuodelta 1323. Se solmittiin novgorodilaisten kanssa vähentämään kahakointia. Suomen kuulumista Ruotsille vahvistettiin legendoin ja tarinoin. Ruotsi oli valloittanut Suomen ja pääsi kertomaan, millainen se oli.

Alussa valloitettu maa oli valloittajan mukaan liki autio ja sen ihmiset olivat käsittämättömiä, kehittymättömiä ja alkeellisia. Ruotsalaiset toivat meille omasta mielestään uskonnon, hallinnon ja sivistyksen. Tässä metsäisessä maassa he eivät nähneet ihmisiä, ehkä siksi, että olivat tappaneet osan ja liikkeelle päässet pakenivat metsiin. Suomalaiset olivat ruotsalaisten mielestä taikauskoisia ja itsepäisiä pakanoita. He, jotka eivät suostuneet kastettavaksi kristinuskoon, menettivät päänsä. Ruotsalainen kuningas Eerik (pyhä) teki miekkalähetysmatkojaan lounaisen Suomen alueelle 1100-luvulla. Tätä ruotsalaiset historiantutkijat pitävät nykyään mahdollisesti myyttinä.

Lännen ja idän intressit

Suomalaisten sielut olivat sivuseikka. Katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko, länsi ja itä kamppailivat pohjoisen hegemoniasta. Rooman paavi ohjaili toivomuksillaan valloitusretkiä. Tosin varhaisimmat suomalaisten kosketukset kristinuskoon tulivat kauppiaiden mukana idästä. Novgorod oli hajanaisen Ruotsin todellinen uhka. Paavi koki vahvan ja ortodoksisen Novgorodin uhkaksi omalle vallalleen. Tästä syystä katolisen Ruotsin vaikutusvaltaa tuli lisätä ja siirtää idemmäksi, Suomeen.

Köyhäksi riistetty rajamaa

Ennen kuin Suomen kansa oli edes ehtinyt kokonaisuudessaan kääntyä katoliseen uskoon, olimme tulleet luterilaisiksi, sillä Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa ihastui uskonpuhdistuksen synnyttämään ajatukseen: kenen maa, sen usko. Hänestä tuli kirkon ylin johtaja maassaan ja tästä syystä hän pystyi takavarikoimaan kirkon omaisuuden. Kustaa Vaasalle kelpasi kaikki arvokas kirkonkelloista lähtien. Metallista oli puutetta jatkuvassa sodankäynnissä.

Suomesta tuli taistelutanner ja jatkuvien sotien köyhdyttämä rajamaa. Taisteluikäiset miehet vietiin sotiin. Työtä tekivät naiset, lapset ja vanhukset. Ja mitä kokoon saatiin, sen voudit veivät veroina. Piispan soinit (asemiehet) ottivat loput tai päin vastoin. Näin kului vuosisatoja. Suomi oli raaka-aineita tuottava rajamaa. Valtakunnan yhtenäistämisen tähden Suomea oltiin ruotsalaistamassa 1700-luvulla. Virkakieli oli aina ollut ruotsi. Suomea ei ymmärtänyt muu kuin rahvas. Itärajamme oli hyvin liikkuva elementti. Milloin se siirtyi itään, milloin länteen riippuen Venäjän tai Ruotsin vahvuudesta.

Suomi kehittyy Suomeksi

1800-luvun alkaessa Euroopassa tapahtui kummia. Napoleon pyyhki sodillaan maiden rajat ja mullisti Euroopan olot. Nyt Suomen oli aika siirtyä itäisen vallan alle, koska Ruotsi ei järjestänyt Suomen puolustusta. Vaikka Suomen sota 1808–1809 vei suuren joukon suomalaisista miehistä, historian saatossa Suomi kuitenkin voitti. Suomalaiset saivat autonomian. Se tarkoitti itsehallintoa ja oman uskonnon säilyttämistä. Se tarkoitti myös vapautusta sotapalveluksesta vierailla mailla. Siitä alkoi Suomen tie itsenäisyyteen. Suomalaiset kehittivät hallintoaan Venäjän mallin mukaan ja olivat tsaarillisempia kuin tsaari itse. Venäläisten ei tarvinnut lähettää Venäjää vastaan polemisoivia ihmisiä maanpakoon: suomalaiset karkottivat heidät itse. Tässä ohessa taide ja kulttuuri kehittyivät. Ruotsi ja suomi kielinä kamppailivat valta-asemasta keskenään. Myös eliitti ja rahvas olivat kuin kaksi eri kansaa ja kaksi eri maailmaa.

Maailma mullistuu

Itä-Suomi ja Länsi-Suomi olivat kulttuurisesti – ja nyt tiedämme, että geneettisestikin – hyvin erilaiset. Raja kulkee suurin piirtein Päijännettä myöten. Oli myös ruotsinkielinen kartanoiden Suomi ja suomenkielinen talonpoikien Suomi. Kartanoiden Suomessa työvoima oli suomenkielistä rahvasta. Sanottiin, että oli parempi olla kartanossa hevosena kuin kartanon torpparina. Tekninen kehitys ja eurooppalaiset aatteet olivat saavuttaneet maamme parantuneiden liikenneyhteyksien myötä. Kulttuuriväki kävi kirjeenvaihtoa eurooppalaisten aatetovereiden kanssa.

Venäjällä ei katsottu hyvällä enää vuosikymmenienkin kuluttua vaurastuvaa ja kehittyvää Suomea. Se haluttiin muiden reunaosien mukana venäläistää. Venäläistämistoimet olivat saaneet aikaan monenlaista vastarintaa. Aktiivisin vastarinta ilmeni jääkäriliikkeessä. Nuoret miehet pyrkivät Saksaan saamaan sotilaskoulutusta vapauttaakseen Suomen Venäjän vallasta. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua venäläisten sotilaiden määrää Suomessa lisättiin. Venäläiset pelkäsivät Saksan hyökkäystä Suomen kautta Pietariin ja täällä tehtiin massiivisia linnoitustöitä.

Suomi suuntaansa etsimässä

Vallankumouksen puhjettua Venäjällä Suomessa ryhdyttiin miettimään omaa valtiollista asemaamme. Heinäkuussa 1917 eduskuntamme julistautui ylimmän vallan käyttäjäksi. Se ei miellyttänyt Venäjällä vallassa ollutta Aleksandr Fjodorovitš Kerenskiä. Hän hajotti sosialistienemmistöisen eduskunnan ja määräsi uudet vaalit. Maata koetteli ruokapula, kehnot säät ja epäonnistunut elintarvikehuolto. Sosialidemokraateilla ei ollut resursseja kannustaa äänestäjiään uurnille ja oikeisto voitti syksyn vaalit.

Levottomuuksia esiintyi maatalouslakkoina ja yksittäisinä kahakoina. Venäjän lokakuun vallankumous rohkaisi nälkäisiä massoja ajattelemaan sosialistisen vallankumouksen mahdollisuutta meilläkin. Levottomassa ilmapiirissä eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi. Venäjällä oli käynnissä Vladimir Iljitš Leninin johtama bolsevistinen vallankumous. Meillä pelättiin tai toivottiin, luokka-asemasta riippuen, vallankumouksen tulevan Suomeenkin. Sen tähden oli kiire saada valtiollinen suvereniteetti mahdollisimman nopeasti. Muiden maiden tunnustuksia itsenäisyydelle saatiin odottaa. Sosialidemokraatit olivat vaatineet neuvotteluja itsenäisyydestä Leninin kanssa, mutta siihen eivät Suomen porvarit suostuneet. Nyt kuitenkin eurooppalaiset valtiot vaativat, että Suomen on saatava ensin Venäjän tunnustus itsenäisyydelle, sitten hekin voivat sen tunnustaa.

Sotaa ei vältetty

Leninin hyväksyttyä Suomen itsenäistymisen 31.12.1917 Suomen valtuuskunta palasi Pietarista helpottuneena Helsinkiin. Suomessa ilmapiiri kiristyi. Maassa oli noin 50 000 venäläistä sotilasta ilman johtajia. Kesän 1917 aikana olivat oikeistolaiset suojeluskunnat tehostaneet harjoitteluaan ja hankkineet aseistusta. Joukkojen kokonaisvahvuus oli tammikuussa 1918 jo 40 000 miestä. Suojeluskunta myös nimettiin Vaasaan paenneen Suomen senaatin virallisiksi joukoiksi. Sosialidemokraattinen puolue oli suhtautunut kielteisesti työväen järjestyskaarteihin, mutta kiristyneen tilanteen tähden sen asenne muuttui. Vuoden 1918 alussa punakaartiksi nimitetyssä työväen järjestyskaartissa oli arviolta 35 000 miestä, mutta likikään kaikilla ei ollut aseita, saati sotilaskoulutusta. Monet olivat nälissään ja työttömiä. Lisäksi maata kiersi agitaattoreita yllyttämässä ihmisiä sotaan. Sukupolvien ajan kestänyt sorto ja vallitseva nälkä olivat hyviä vallankumouksen kasvualustoja.

Saksalainen seikkailu

Itsenäisyysjulistuksessa oli Suomen valtiomuoto jätetty avoimeksi. Konservatiivisimmatkaan piirit eivät tuolloin pitäneet monarkiaa mahdollisena. Sisällissodan tiimellyksessä valtiomuoto jäi vahvistamatta. Sodasta pelästyneet porvarit halusivat muodostaa vahvan kuningasjohtoisen valtiovallan. Kuninkaaksi pyydettiin Hessenin prinssi Friedrich Karlia. Vaasan senaatin ja Saksan välillä allekirjoitettiin jo 7.3.1918 sopimus, että Suomi ei saanut järjestää suhteitaan muihin valtioihin ilman Saksan lupaa. Käytännössä tällä sopimuksella Suomesta tehtiin Saksan protektoraatti, vasallivaltio. Valtiollinen itsenäisyys ei siis kestänyt edes kolmea kuukautta. Saksalaiset sotilaat miehittivät eteläisen Suomen ja auttoivat valkoisia voittamaan sisällissodan.

Maailmanhistorian myllerrykset olivat niin massiiviset, että tieto valkoisten solmimasta valtioliitosta Saksan kanssa jäi arkistojen aarteeksi. Toki se haluttiin aktiivisesti unohtaa samoin kuin muukin vallalla ollut laittomuus. Oikeistolainen valtiovalta halusi palkita voittajat.

Sisällissodan jälkeen sodassa ansioituneille sotilaille myönnettiin vapauden mitaleja ja vapauden ristejä. Nykysanastolla ansiot tulivat osittain myös kansanmurhasta. Nykyään itsenäisyyspäivänä tasavallan presidentti myöntää erilaisia ansiomerkkejä. Vuonna 1940 perustetun Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan juuret ovat näissä ensimmäisissä suomalaisissa, osittain myös kansanmurhan kunniaksi myönnetyissä mitaleissa. Kansallismuseon mitalinäyttelyssä Suomi 100 osastolla ei tietenkään puhuttu kansanmurhasta mitään.

Hessenin prinssistä ei tullut kuningastamme Väinö ensimmäistä, koska Saksa meni häviämään ensimmäisen maailmansodan. Punaisten puolella taistelleita tai vain asuneita, mutta sosialistisia aatteita tunnustaviksi tiedettyjä tuomittiin maanpetoksista kuolemaan, vankilaan sekä menettämään kansalaisluottamuksensa. Voittajat kirjoittavat jokaisesta aikakaudesta haluamaansa historiaa. Mutta kuka lopulta olikaan maanpetturi?

*

Leave a Reply