Artikkeli: Kangasala, Pälkäne, Pirkanmaa, Ylöjärvi

7.1.2019 klo 16:00

Pirkanmaan vesihuolto ja tekopohjavesi I

Vehoniemi on mielentila. Avoin, alati elävä. Kuva Tavase Oy:n imseytykokeesta 2010, Heikki Mäljä..

Teksti: JORMA MÄNTYLÄ
Pitäisikö Pirkanmaan vesihuolto toteuttaa tekopohjavesitekniikan avulla? Elokuussa 2018 korkein hallinto-oikeus antoi 15 vuotta odotetun ratkaisun Tavase Oy:n suunnitelmasta. Se yli kaksinkertaisti kyseenalaisen tekopohjavesihankkeen kustannukset. Järkevintä olisi lopettaa tarpeeton yhtiö, koska Pirkanmaalla ei ole vesipulaa.

Tavase Oy on kuntien omistama vesiyhtiö, jonka tavoitteena on saada sadan vuoden monopoli Pirkanmaan vesihuoltoon. Yhtiön osakkeista Tampereen kaupunki omistaa 79 prosenttia ja sillä on täten täydellinen määräysvalta. Tavasen tavoitteena on toteuttaa Pirkanmaan vesihuolto kokonaan tekopohjaveden avulla. Osakaskunnat ostaisivat veden yhtiöltä. Talousvesi tuotettaisiin Kangasalan ja Pälkäneen rajalle sekä Ylöjärven Pinsiönkankaalle rakennettavien tekopohjavesilaitosten avulla. Raakavesi olisi järvivettä. Nykyiset kuntien pinta- ja pohjavesilaitokset jäisivät tarpeettomiksi tai varalaitoksiksi. Kriitikot ovat 20 vuotta huomauttaneet, että Pirkanmaalla ei ole vesipulaa, joka pakottaisi tekopohjavesitekniikan käyttöön. Vedenkulutus on väestönkasvusta huolimatta laskenut Pirkanmaalla 40 vuotta. Talousvettä saadaan edullisemmin ja ympäristöystävällisemmin kehittämällä nykyisiä pinta- ja pohjavesilaitoksia.

Tavase Oy

Moni nuori kuntapäättäjä on kysynyt mikä Tavase Oy oikein on? Yli 20-vuotisesta vesiprojektista onkin vaikea saada kokonaiskuvaa. Sitä on tahallisesti hämärretty ja pilkottu osiin, jotta kokonaiskuvan hahmottaminen rahoituksesta ja ympäristöluvista päättäville olisi mahdollisimman vaikeaa. Hanketta on 1990-luvulta alkaen toteutettu pilkkomis- eli salamitaktiikan avulla. Iso projekti pilkotaan osiin ja toteuttaminen aloitetaan helpoimmasta päästä, kuten osakeyhtiön perustamisesta ja osakkeiden myynnistä. Vaikeimmat osat, eli rahoitus ja ympäristöluvat, jätetään loppuun. Rahoituksesta ja luvista päättäville sanotaan, että ”hanke on niin pitkällä, ettei sitä voi pysäyttää – myöntäkää rahat ja luvat”. Päättäjät ajetaan seinää vasten. Yhtiö on lisäksi kritiikin takia muuttanut suunnitelmiaan moneen kertaan aivan toisenlaisiksi, mikä hämärtää entisestään kokonaiskuvaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden elokuisen ratkaisun jälkeen Tavase Oy:n toimitusjohtaja Petri Jokela ilmoitti, että hanke pilkotaan vielä pienempiin osiin. Kangasalan ja Pälkäneen hankkeet erotetaan toisistaan (Sydän-Hämeen Lehti 7.11.18).

Miksi tekopohjavesi ja Tavase Oy herättävät niin kiivasta vastarintaa? Pälkänettä ei alun perin saatu mukaan yhtiöön ja Valkeakoski erosi siitä muutama vuosi sitten. Valitukset työllistivät hallinto-oikeuksia 15 vuotta, ja kierre jatkuu. Syynä ovat tekopohjavesiteknologian soveltumattomuus Pirkanmaalle, amatöörimäinen ja tökerö toteutus sekä kielteiset kokemukset yhtiömuotoisista luonnollisista monopoleista.

Vehoniemenharju oli yksi Suomen sadasta luontohelmestä vuonna 2017. Näitä maisemia Tavase Oy haluaa pilata. (Kuva: Jorma Mäntylä)

Hankkeen ongelmakohtia

Alun perin kysyttiin, minkä ihmeen takia Pirkanmaalla pitää käyttää tekopohjavesitekniikkaa? Sitä voidaan käyttää muuta vedentuotantoa täydentävänä menetelmänä, jos pinta- ja pohjavesiä on niukasti tai ne ovat saastuneita. Tällainen tilanne on esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Turun seudulla. Tällöinkin tekopohjavesilaitos pitäisi tutkimusten mukaan rakentaa talousmetsään, jossa ei ole kulttuuri- tai luontoarvoja. Pitkäaikainen sadetusimeytys pilaa ympäristöä ja harjuluontoa lähes peruuttamattomasti. Missään tekopohjavesi ei ole ainoa tuotantomenetelmä.

Tavase Oy:n ensimmäinen suuri virhe oli laitoksen sijoittaminen Kangasalan ja Pälkäneen rajalle Vehoniemen-Syrjänharjulle. Siellä on merkittäviä maisema-arvoja, luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueita, maataloutta, asuin- ja teollisuusalueita sekä Pälkäneen kuntakeskus. Tämä virhe aiheutti valtavan valitussuman. Kun hanketta aloitettiin, paikallisille asukkaille ilmoitettiin ylimielisesti, että ”turha valittaa – tämä tulee kuitenkin”. Asenne ei ole 20 vuodessa muuttunut. Mitä tamperelaiset tuumaisivat, jos tällainen laitos rakennettaisiin Pyynikille? Kolmas ongelma on osakeyhtiömuoto, jossa kuluttajilla ja pienemmillä jäsenkunnilla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia.

Epäluuloja on herättänyt myös yhtiön epäluotettava tiedotus. Yhtiö väittää julkeasti (Tampereen kaupunkiseutu 2030, s. 22) tuottavansa luomuvettä, vaikka tekopohjavesitekniikka aiheuttaa imeytysharjuilla peruuttamattomia ympäristötuhoja, kuluttaa sähköä reilusti enemmän kuin pinta- ja pohjavesilaitokset sekä jättää puhdistuskemikaalit jälkeensä.

Pirkanmaalla ei ole vesipulaa, joka pakottaisi tekopohjaveden käyttöön. Tampereen seudulla ovat Kokemäenjoen vesistön pääjärvet Näsijärvi, Roine, Längelmävesi ja Vesijärvi. Suurissa harjuissa on hyvät pohjavesivarat. Luonnonsuojelutoimien ansiosta järvien veden laatu on parantunut tuntuvasti. Näsijärven valuma-alueella on lopetettu lukuisia sellutehtaita, jotka ennen laskivat järveen jätevetensä. Siksi Tampere voi jälleen käyttää Näsijärveä raakavesilähteenä Kaupissa. Toinen vedenottamo on Kangasalan Roineella.

Tekopohjavesitekniikan tuominen Pirkanmaalle on sama kuin myisi eskimoille jääkaappeja tai hiekkaa Saharan beduiineille.

Tekopohjavesi vahingoittaisi herkkiä luontoalueita

Kun Tampereen ja Valkeakosken seudun vesihanketta eli Tavasea käynnistettiin 1990-luvulla, näytti kuin vedenkulutus saattaisi kasvaa voimakkaan väestönkasvun takia. Tosiasiassa vedenkulutus on laskenut viimeiset 40 vuotta. Tampereen teknillisen yliopiston dosentti Tapio Katkon mukaan vuonna 1974 vesilaitosten asiakkaiden vuorokausikulutus oli 340 litraa. Nyt vastaava luku on 240 litraa (Yle 3.8.16). Syynä ovat jätevesimaksulaki, kotien kaksoishuuhtelu-WC:t ja lisäksi Tampereen seudulla on lopetettu useita paljon vettä kuluttaneita tehtaita, kuten Lielahden sellutehdas.

Ympäristöjärjestöt ovat suhtautuneet Tavaseen kielteisesti, koska laitos tulisi Vehoniemen-Syrjänharjulle, missä on merkittäviä luonnonsuojelu- ja Natura2000 -alueita. Tutkimusten mukaan päivittäinen ja vuosikymmeniä kestävä kymmenien tuhansien vesikuutiometrien imeyttäminen harjuluontoon aiheuttaa kasvillisuus- ja maaperämuutoksia. Korkein hallinto-oikeus hylkäsikin Tavasen hakemuksen Pälkäneen Keiniänrannan Natura 2000 -alueelle aiheutuvien haittojen takia. Kangasalla imeytysalueita saa olla vain pienillä alueilla, eivätkä nämä riittäisi koko Pirkanmaan veden tuotantoon.

KHO:n ratkaisu nosti merkittävästi hankkeen kustannuksia. Yhtiön on pakko rakentaa suunnitelmissa jo mainittu toinen laitos Ylöjärven Pinsiönkankaalle, jos Pirkanmaasta aiotaan tehdä täysin tekopohjavedestä riippuvainen. Diplomi-insinööri Ari Nieminen on laskenut, että kahden laitoksen vähimmäishinta on 160 miljoonaa euroa. Turun seudun vesi Oy:n yksi laitos maksoi 180 miljoonaa. Tavase Oy:n vastaus on perinteinen: se aikoo edelleen pakottaa Pälkäneen mukaan.

Asianajotoimisto Naturatalle ja Pöyry-yhtymän konsulteille on tiedossa vuosikymmeneksi lisää töitä veronmaksajien rahoilla, jos hanketta jatketaan. Ylöjärvellä on tiedossa samanlainen vesisota kuin Kangasalla ja Pälkäneellä, sillä myös sinne kaavailluilla tuotantoalueilla on Natura 2000 -luonnonsuojelualueita.

Juttusarjan osa kaksi, jossa tarkastellaan lähemmin luonnollisten monopolien ja luonnonvarojen yksityistämisen ongelmia, ilmestyy huomenna.

 

Lisää aiheesta Vasen Kaista -verkkolehdessä

Vesi ja luonnolliset monopolit (8.10.2015)

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *