Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

24.1.2015 klo 14:05

Hedelmäkauppias

Papa, hedelmäkauppias
Papa, hedelmäkauppias

Annukka Isomaa ElämaaDakarissa vinjetti 150pxTeksti ja kuvat: ANNUKKA ISOMAA  Senegal, Dakar/N´Gor (22.1.2015)

Torstaiaamuna hiekkatiellä vastaan tulee vanha herrasmies, hymyilee ja tervehtii ”bonjour madam”!
Neulottu harmaa pipo päässään, pitkähihainen pusero, pitkät housut ja sandaalin tyyppiset jalkineet. Toinen käsi ojentuu heittämään tutun läpsyn ja toinen käsi tukee isoa pahvilaatikkoa päänsä päällä.

Laatikon paino on arviolta noin 30kg:n paikkeilla. Se on täynnä hedelmiä, greippejä, appelsiineja, omenoita, mangoja ja banaaniterttuja.

Tältä kaverilta saa tuoreimmat hedelmät parhaimpaan hintaan, eikä tarvitse lähteä neuvottelemaan hintoja kerta toisensa jälkeen uudestaan.

N´Gorissa niin korukauppiailla, kuin hedelmäkauppiaila on kova kilpailu. Tähän aikaan vuodesta on hiljaista, muutama turisti saattaa olla kuitenkin liikenteessä. Ostan mieheltä tutun setin hedelmiä: omena x5, appelsiini x4, greippi x4 ja pari terttua banaaneja jotka maksavat noin 4500f, eli 6-7€.

Hedelmäkauppias, lempinimeltään ”Papa” on 87-vuotias vanha herra.

N`Gorissa hän on toiminut kauppiaana reilun 10-vuotta. Aamuisin hän ostaa laatikon täyteen hedelmiä paikallisesta ”hedelmätukusta” autonlavalta ja tulee mantereen puolelta veneellä viereiselle saarelle. Täällä N´Gor saarella hän työskentelee siihen asti kun myytävää riittää tai vaihtoehtoisesti lähtee takaisin kotiin veneellä vasta ennen iltahämärää. Työpäivän pituus  saarella pysyttelee suht samana kuin meillä Suomessa, 8 tunnin tienoilla.

Pappaa ei uskoisi todellakaan yli 60 -vuotiaaksi. Lähes rypyttömät kasvot ja letkeä askel saa epäröimään miehen ikää. Todistusaineistona hänellä oli näyttää henkilökorttinsa josta kävi ilmi syntymävuosi 1928, Guinea.

Toistaiseksi tuntemattomasta syystä hän on tullut vuosia sitten Senegaliin, Dakarin läheisyyteen. Uskoisin, että siirtyminen Senegalin puolelle on tapahtunut paremman toimeentulon toivosta. Mies puhuu muutaman sanan ranskaa, mutta sanavarasto on erittäin rajallinen (lähinnä hedelmien nimet, summat, kiitos ja näkemiin). Paikallista wolofin kieltä hän ei puhu ja Guineasta löytyy kymmenkunta puhuttua eri kieltä, joten tarkempien informaatioiden hakeminen tältä mieheltä on ollut haastavaa. Lyhykäisyydessään siis; en tiedä mitä kieltä hän puhuu, eivätkä tiedä täällä paikalliset senegalilaisetkaan. Porisemme kuitenkin toisillemme niitä näitä aina tavatessamme. Hänen hymynsä tarttuu.

Miehen touhuja katsellessa herää kysymys, miten ihmeessä hedelmäkauppias on pysynyt lähes 90 -vuotiaana näin loistavassa kunnossa. Raskasta fyysistä työtä tekevä, köyhyysrajan alapuolella elävä mies on paremmassa kunnossa, kuin jotkut minun ikäiseni +30 -vuotiaat. Itse urheilevana ihmisenä en edes saisi nostettua laatikkoa pääni päälle ilman apua. Tiet täällä ovat epätasaisia; kivisiä hiekkateitä, joten liikkuminen vielä laatikon kanssa olisi minulle aivan liian hankalaa.

Ruoka suoraan luonnosta, aktiivinen elämäntapa ja fyysistä työtä läpi elämän… siinä varmaan suurimmat ratkaisevat tekijät huippukuntoon, geenien lisäksi.

Parta häiritsi kauppiasta, mutta suostui kuitenkin kuvaan
Parta häiritsi kauppiasta, mutta suostui kuitenkin kuvaan

Täällä ei pysähdytä eläkeiän kynnyksellä, ei makoilla sisätiloissa sohvalla tai istuta koneen ääressä tai autonratissa työpäivän lisäksi. Ei ”saada” kaasupakattuja, lisäaineilla varustettua super käsiteltyä/prosessoitua ruokaa, ei heitetä eläkeiän koitettua tarpeettomaksi hylkiöksi odottamaan kuolemaa sängynpohjalle vanhainkotiin, vaan pysytään aktiivisena ja istumisen sijasta pidetään keho ja mieli virkeinä niitä käyttämällä.

Jokaisen elämässä tulisi olla merkitystä ja tahtoa jatkaa elämistä/tekemistä, iästä riippumatta. Kukaan tuskin haluaa tuntea itseään turhaksi tai kokea, että työelämän jälkeen on vain yhteiskunnalle tarpeeton.

On ymmärrettävä liikkumisen ja puhtaan ravinnon tärkeys

Työelämän aikana ja työelämän päätyttyä, täytyisi ihmisen Suomessakin liikkua säännöllisesti päivittäin. Etenkin silloin, jos työ on staattista kuten istumatyö. Ihmisten olisi alettava kantamaan enemmän vastuuta jo varhaisessa iässä omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnostaan. Olisi tärkeä ymmärtää, kuinka suuri merkitys liikkumisella ja puhtaalla ravinnolla on. Ravinto ja liikunta vaikuttavat merkittävästi myös psyykkeeseen sekä siihen minkälaisessa kunnossa kehomme tulee olemaan viiden tai vaikka viidenkymmenen vuoden kuluttua. Täällä ei diabetestä, keliakiaa, laktoosi-intoleranssia yms. tunneta.

Olemme sitä mitä syömme ja kehomme liikkuu niissä rajoissa vain minkä verran me sitä käytämme.. Ihmistä ei ole luotu istuma-asentoon, vaan kulkemaan kahdella jalalla.

Olosuhteet eivät todellakaan ole täällä kaikille helpot. On puutetta puhtaasta vedestä, ei ole varaa ruokaan, eikä liioin asumiseen, ei työtä, ei koulutusta.. Monille kortit on jaettu jo heti syntyessään. Silti naurua kantautuu kaukaa ja positiivisuus paistaa ihmisistä.

Täällä näkee helposti jo katukuvasta, ettei kaikilla todellakaan ole vaihtoehtoja tai valinnanvaraa, mutta omaan asenteeseen ja yrittämiseen panostaminen näkyy täällä kaikesta huolimatta ihailtavasti.

Päättäväisyys omaan hyvinvointiin ja aktiivisuuteen näkyy hedelmäkauppiaan lisäksi myös muillakin vanhoilla ihmisillä.

Eletään täysillä sillä mitä on ja toivotaan huomisen tuovan jotain uutta.

Minä ja Papa.
Minä ja Papa.

Tänään on ollut selkeästi hyvä päivä Papalla ja laatikko on jo puoliksi tyhjä. Otin tänään hänestä kuvan ja Pappaa harmitti hiukan, kun ei ollut ajanut partaansa. Kuvan ottamisen jälkeen paiskattiin tuttavallisesti kättä ja me tapaamme taas huomenna.

”Merci madame, au revoir” 🙂

|||

Kirjoittaja on vuorotteluvapaalla ja Senegalissa hakemassa uutta perspektiiviä ja tekemässä työtä Dakarin läheisyydessä, ilmaista majoitusta ja ruokaa vastaan.
Annukka Isomaa on vasemmistoliiton ehdokas Pirkanmaalla kevään eduskuntavaaleissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *