Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

12.6.2015 klo 08:11

Hallituksen leikkaukset heikentävät varhaiskasvatusta

Vain kaksi kättä 10.5.2015 RAJATTU
Vain Kaksi kättä mielenosoittajien viesti Tampereen Keskustorilla oli selvä: hallituksen on peruttava leikkausaikeet. (Kuva: Karoliina Järvinen)

KIRSTI KARILA
Varhaiskasvatuspalveluiden kehittäminen on ollut Suomen hallitusten työlistalla viimeiset viisitoista vuotta. Minulla on ollut mahdollisuus varhaiskasvatustutkimuksen edustajana osallistua Lipposen, Vanhasen, Kataisen ja Stubbin pääministerikausilla useiden Suomen varhaiskasvatuspoliittisia linjauksia valmistelleiden asiantuntijaryhmien työskentelyyn. Varhaiskasvatuksen politiikkatason kehittäminen on ollut ajoittain tuskastuttavan hidasta. Mainituilla hallituskausilla suunta on kuitenkin ollut kaiken aikaa selkeä: varhaiskasvatuksen merkitys on alettu pikku hiljaa ymmärtää myös lasten oppimisen ja kehityksen, elämänlaadun ja hyvinvoinnin näkökulmasta, ei ainoastaan hoitona, joka mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin.  Tätä uutta näkökulmaa perustelevat monet varhaiskasvatuksen vaikutuksia tai seuraamuksia käsittelevät tutkimukset, jotka osoittavat muun muassa että monet keskeiset kehitykselliset muutokset tapahtuvat ennen kouluikää,

  • laadukkaalla varhaiskasvatuksella on nuoruusikään saakka ulottuvia seuraamuksia,
  • laadukas varhaiskasvatus tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä ja
  • laadukas varhaiskasvatus tukee heikommista elinoloista olevia lapsia heidän elämässään.

Monia uudistuksia onkin maassamme saatu tehdyksi kuluneen viidentoista vuoden aikana. Varhaiskasvatukseen on laadittu opetussuunnitelma VASU, joka korostaa lasten yksilöllistä huomiointia, tiivistä yhteistyötä lasten vanhempien ja huoltajien kanssa sekä ammattitaitoisen kasvattajayhteisön merkitystä.

Lakiuudistuksen toteutuminen vaarantuu

Kevään päättyessä valmistui pitkään valmisteltu uusi varhaiskasvatuslaki, joka tosin jäi puolitiehen. Pulmista huolimatta on kuitenkin merkittävää, että yli 40 vuotta vanha päivähoitolaki saatiin uudistetuksi. Uusi varhaiskasvatuslaki lähtee lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja tavoitteissa korostetaan sen mukaisesti monipuolisesti ja laajasti lasten kehityksen ja oppimisen tukemista. Koko lain lähtökohta ja sen mukaan rakennetut tavoitteet vastaavat sitä yleismaailmallista suuntausta, jossa laadukas varhaiskasvatus nähdään tärkeänä osana elinikäistä oppimista, yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden turvaajana ja merkittävänä sijoituksena tulevaisuuteen. Suunnataanpa katse mille tahansa mantereelle, voidaan nähdä näitä varhaiskasvatusjärjestelmän kehittämisen ponnisteluja.

Kirsi Karila (Kuva: Sinikka Torkkola)
Kirsti Karila arvioi puheessaan Sipilän hallituksen leikkauksia. Jos ne toteutuvat varhaiskasvatuksen taso laskee. (Kuva: Sinikka Torkkola)

Kun varhaiskasvatuspolitiikan suunta on maailmanlaajuisesti ja omassa maassamme ollut tällainen, mistä nousee tarve järjestää tämäniltainen mielenilmaus ja osallistua tilaisuuteen. Itselleni ainakin on hyvin selvää se, että toteutuessaan nämä leikkaukset ovat selkeä suomalaisen varhaiskasvatuspolitiikan suunnanmuutos. Suunta poikkeaa myös selkeästi muiden pohjoismaisen kehittämisen suunnasta. Muuttuneen politiikan seuraamukset tulevat näkymään sekä välittömästi että pidemmällä aikavälillä lasten, varhaiskasvatuksen ammattilaisten, lapsiperheiden ja suomalaisen työelämän arjessa. Samoin näyttää siltä, että Sipilän hallituksen varhaiskasvatukseen kohdistamat leikkaussuunnitelmat vaarantavat juuri eduskunnassa hyväksyttyjen, elokuussa voimaanastuvaan lakiin sisältyvien varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumisen.

Erityisen huolestuttavaa Sipilän hallituksen kaavailuissa ovat monet samanaikaiset heikennykset. Hallitus on nyt suunnitellut sekä lasten ja aikuisten suhdelukujen muuttamista että subjektiivisen oikeuden rajaamista puolipäiväiseksi. Lisäksi on ollut keskustelua henkilöstön kelpoisuusehtojen heikentämisestä, mikä nyt jo näyttää toteutuvan esiopetusikäisten osalta. Näiden muutosten kokonaisvaikutus voi osoittautua paljon dramaattisemmaksi kuin hallitus on kyennyt hahmottamaan.

Päiväkotilaisten kuorma kasvaa

Lasten arki päiväkodissa muuttuu suurentuvissa ja todennäköisesti koostumukseltaan vaihtelevissa lapsiryhmissä aiempaa kuormittavammaksi. Kuitenkin juuri lapsiryhmien koko ja siitä syntyvä sosiaalisen kuormituksen määrä ovat tutkimuksissa osoittautuneet keskeisiksi varhaiskasvatuksen laatuun myönteisesti tai kielteisesti vaikuttaviksi tekijöiksi. Nyt nuo kielteiset vaikutukset ovat vaarassa toteutua. Lapset ovat siis suurimpia näiden leikkausten seuraamuksista kärsijöitä.

Edellisen hallituksen valmistelemaa varhaiskasvatuslakia työstettäessä, kun vielä oltiin kiinnostuneita lasten näkökulmista, toteutimme yhdessä professori Maarit Alasuutarin kanssa opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta niin sanottua lasten kuulemisen. Kuulemisessa päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa olevat lapset valokuvasivat ympäristöään ja kertoivat itselle merkityksellisistä toiminnoista ja asioista. Muun muassa lasten keskinäiset vertaissuhteet, leikkiminen yhdessä kavereiden kanssa ja aktiivinen liikkuminen olivat lapsille tärkeitä ja mieluisia toimintoja. Kaavailluilla leikkauksilla on suuri vaikutus siihen, kuinka lasten intressit voivat jatkossa toteutua.

Suurenevat lapsiryhmät vaikeuttavat lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Sosiaaliset taidot eivät kehity pelkästään sillä, että lapsia laitetaan samaan tilaan puuhailemaan. Tarvitaan sopiva määrä sosiaalisia suhteita sekä tilaa ja ammattitaitoista ohjausta niiden kehittymiseksi. Liian kuormittavassa tilanteessa lasten oppiminen vaikeutuu.

Ryhmäkokojen kasvattamiseen tähtäävän leikkauspolitiikan taloudelliset vaikutukset voivatkin olla lyhyellä aikavälillä kustannuksia alentavia, mutta pitkällä aikavälillä kustannuksia lisääviä, kun lasten liiallisen kuormituksen seuraamuksia ryhdytään erityisen tuen muodoin korjaamaan.

Työolot tiukkenevat

Suunnitelluista leikkauksista kärsijöitä ovat lasten lisäksi varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Olen tutkimustyössäni nähnyt varhaiskasvatuksen ammattilaisten koko ajan tiukkenevat työolot. Ammattilaiset asetetaan vaikeaan tilanteeseen, kun heiltä yhtäältä varhaiskasvatuksen tavoiteasettelussa odotetaan aiempaa vankempaa lasten

Mielenosoitukseen osallistui vanhempia, lapsia ja päiväkotien henkilökuntaa. (Kuva: Karoliina Järvinen)
Mielenosoitukseen osallistui vanhempia, lapsia ja päiväkotien henkilökuntaa. (Kuva: Karoliina Järvinen)

kehityksen ja oppimisen tukemista ja toisaalta työn ehdot kiristyvät ja siten mahdollisuudet toteuttaa noita tavoitteita vaikeutuvat.Mikäli päiväkodin kasvattajatiimillä ja sen pedagogisesta toiminnasta vastaavalla lastentarhanopettajalla on vastuullaan 30 lapsen kehityksen ja oppimisen tukeminen, yhteistyö suuren, taustoiltaan ja odotuksiltaan vaihtelevan vanhempien joukon kanssa sekä moniammatillinen yhteistyö koulun, terveyspalveluiden ja lastensuojelun kanssa on työssä haastetta enemmän kuin tarpeeksi.

Suomessa varhaiskasvatus on ollut tähän saakka alhaisesta palkkatasosta huolimatta suosittu opiskelu- ja työala. Tämä seikka voi piankin muuttua, kun leikkausten seuraukset alkavat näkyä heikkenevänä työhyvinvointina.

Lapsivaikutuksia ei arvioitu

Sipilän hallitus on monissa muissa ratkaisuissaan ottanut työelämän, erityisesti työnantajien näkökulman vahvasti esille.  Siksi onkin yllättävää, ettei se ole laskelmissaan arvioinut leikkausehdotustensa työelämävaikutuksia, lapsivaikutuksista puhumattakaan.

Päiväkodeissa on jo nyt liian vähän käsiä, niitä ei voi enää vähentää.
Päiväkodeissa on jo nyt liian vähän käsiä, niitä ei voi enää vähentää. (Kuva. Sinikka Torkkola)

Ehdotetut leikkaukset heijastuvat myös perheiden arkeen. Lapsiperheaika, erityisesti työn ja perheenyhteensovittaminen tuona aikana, on jo nykyisellään haasteellista.

Ryhmäkokojen suurenemisen on monien tutkimusten tulosten perusteella ennakoitu lisäävän lasten sairastumista, mikä tuottaa pulmia lapsiperheille arjen organisoinnissa. Lapsiperheiden kannalta erityisen merkittävä heikennys on esiopetusikäisten lasten esiopetuksen ulkopuolisen hoidon mahdollistaminen esimerkiksi kerhotoimintana. Tämän ratkaisun seurauksena esiopetusikäiset lapset tulevat mahdollisesti päivän aikaan olemaan useammassa eri lapsiryhmässä ja vain osan päivästä koulutetun henkilöstön ohjauksessa.

Olen kuluneen vuoden voinut läheltä seurata kahden lapsenlapseni koulupolun aloitusta ja sen merkitystä perheiden arkeen. Kuinka organisoida lasten hoito aamulla, entä iltapäivällä? Nyt tätä samaa pohdintaa joutuvat käymään suunnitelmien toteutuessa jo kuusivuotiaiden vanhemmat. Saattaa olla, että joissakin Suomen kunnissa esiopetuksen järjestelyt kyetään toteuttamaan niin lasten kuin vanhempien kannalta kunnialla.

Kuntien tilanteet ja ratkaisut kuitenkin vaihtelevat lasten tasa-arvoisten mahdollisuuksien kannalta huolestuttavan paljon. Nyt kuntatason poliittisille päättäjille ollaan antamassa aiempaa enemmän päätösvaltaa tuon esiopetusikäisten hoidon osalta. Toivottavasti heillä on riittävästi halukkuutta perehtyä asiaan myös lasten, ammattilaisten ja vanhempien arjen näkökulmista päätöksiä tehdessään. Ilmiselvänä riskinä on se, että kuntatalouteen liittyvät tekijät nousevat keskeisiksi päätösperusteiksi kansallisen tason säätelyn puuttuessa.

Suomea pidetään maailmalla peruskoulutuksen ja osin varhaiskasvatuksenkin mallimaana, joskin tuo kuva on jo alkanut rapista ja entisestään rapisee suunniteltujen koulutusleikkausten seurauksena. Vertailtaessa nyt muutoksessa olevaa suomalaista varhaiskasvatuspolitiikkaa muiden Euroopan maiden ja Pohjoismaiden vastaaviin, nousee kysymys siitä, rakentavatko tuosta politiikasta päättäjät suomalaislapsille naapurin lapsiin verrattuna huonompaa alkua elämälle. Mikäli näin on, he tulevat samalla rakentaneeksi huonompaa tulevaisuutta kaikille suomalaisille. Nyt olisi hallituksen vielä mahdollisuus harkita linjaustensa seuraamuksia ja minimoida suomalaisille lapsille ja tulevaisuudessa kaikille suomalaisille aiheuttamaansa vahinkoa.

 

Kirjoittaja on kasvatustieteen, erityisesti varhaiskasvatuksen professori Tampereen yliopistossa. Teksti perustuu Karilan Vain kaksi kättä -mielenosoituksessa pitämään puheeseen.

Kommentteja: 1

  1. Kannattaisi tutustua myös erilaisiin varhaiskasvatusmenetelmiin maailmalla, kuten esim Ranskassa ja Hollannissa.
    Siellä ihminen voi olla erilainen ja häntä koulutetaan nimenomaan kykyjensä pohjalta eikä tehdä niinkuin Suomessa; kaikkien pitäisi olla yhtä hyviä. Se on vaan valitettavasti niin, että toinen lapsi on viisaampi kuin toinen.
    Ei niitä voi laittaa yhteiseen booliin. Ei kaikki urheilijatkaan ole juoksioita tms.
    Lasten paras paikka on koti, siitä ei päästä yli eikä ympäri. On kohtuutonta vaatia yhteiskuntaa olemaan lapsen
    vahti, kun jompi kumpi vanhemmista on kotona.
    Kun itse kävin koulua, luokassa oli aina vähintään 33 oppilasta. Ei ollut kurinpito-ongelmia, koska tuohon aikaan
    äidit huolehti lapsista eikä yhteiskunta.
    Itse olen ollut yksinhuoltajayrittäjä ja lapset ovat pärjänneet hyvin, enkä ole heitä jättänyt yhteiskunnan harteille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *