Teksti ja kuvat: LIISA AHOLA Hatanpään sairaalan takana sijaitsee upea ulkoilukohde: arboretum. Sen kesäinen vetonaula on hieno ruusutarha, joka on tämän maan yksi edustavimmista ruusutarhoista. On täysin makuasia, onko Helsingin Meilahden ruusutarha upeampi kuin Hatanpään ruusutarha. Minulle rakkain on kuitenkin Hatanpäällä.
Hatanpään puistokujan päässä sijaitsevan päärakennuksen edustalla kukoistavat kesän kulloisetkin kausikukat. Aluksi varhain keväällä kukkivat iloiset narsissit, sitten kaupungin puutarhurit vaihtoivat penkkeihin upeat tulppaanit. Nyt keskikesällä kukkapenkeissä kukoistavat gineanliisat tyylikkäin värivivahtein. Puistoalueella on komeita vanhoja puita. Ne luovat helteisinäkin kesinä vihreän viileyden. Viileyttä lisää Pyhäjärveltä henkäilevä vilvoittava tuuli. Puistossa on ajaton tunnelma. Yhtään ei ihmettelisi, vaikka käytävällä vastaan sipsuttelisi turnyyrihameinen, röyhelövarjoinen leidi linnunsulkia ja kukkia hatussaan.
Kartanon historiaa
Hatanpään kartanolla on mielenkiintoinen historia. Sen puistossa on vielä hengissä Kustaa III:n vierailun muistoksi istutetut kuuset nimeltään Hattu ja Myssy. Nimet ovat silloisten puolueiden nimet. Itse kartanon päärakennus sai kunnian toimia kuninkaan majapaikkana. Sillä vierailulla kuningas Kustaa III vakuuttui Tampereen kaupungin perustamisen tarpeellisuudesta. Ja niin kuin kaikilla mielenkiintoisilla vanhoilla rakennuksilla on omat kummitustarinansa ja rakennuksessa oleskelleilla ihmisillä ”yliluonnolliset” kokemuksensa, niin samalla tavalla on Hatanpään kartanon päärakennuksen laita. Istuin siellä museovahtina/lipunmyyjänä opiskeluaikoinani 1980-luvulla. Itse pääsin saamaan vain pienen maistiaisen odottamattomasta tapahtumasta, mutta vakituinen henkilökunta suhtautui hyvin kunnioittavasti rakennuksen outoihin ulottuvuuksiin.
Hatanpään arboretum ja ruusutarha rakennettiin Hatanpään kartanon maille 1970-luvulla. Silloin kartanon päärakennus toimi vielä Tampereen kaupunginmuseona. Nykyisin päärakennus on yrityskäytössä ja sitä voi vuokrata juhlia varten. Ympäristö on historiallinen ja loistelias. Päärakennusta ympäröi vanha Kartanopuisto. Puisto rajoittuu Pyhäjärveen. Kartanopuiston ja päärakennuksen välissä on arboretumin helmi, ruusutarha. Siitä alkaa varsinainen arboretum, puita, pensaita ja kukkiakin esittelevä laaja ja kaunis alue.
Arboretum on kaikkien ulottuvilla
Arboretum muuttuu Vihiojan puistoksi seuraillen Pyhäjärven rantaa. Puistoalueella on hyvin hoidetut kevyenliikenteen väylät yhdistämässä Härmälää keskustaan. Tästä syystä arboretumin hienoja maisemia ja monipuolista puustoa voi ihailla ympäri vuoden, mutta kesä on ehdotonta sesonkiaikaa ja ruusujen kukkiessa on sesongin huippu. Arboretumin alueella on myös kesäkahvila ja mukavan oleilun ehdoton edellytys, vessa.
Oleilemaan houkuttelevat puistonpenkit teiden varsilla ja avarat nurmikot. Kuumina päivinä isot vanhat puut varjostavat mukavasti. Silmäniloa luovat komeat kukkapenkit ja monimuotoinen kasvillisuus. Pienellä alalla on sekä suokasveja että kallio- ja kivipuutarhakasveja. Solisevan puron ylittävät viehättävät sillat yhdessä erilaisten riippuvaoksaisten puiden kanssa tuovat itämaisen tunnelman.
Lähelle arboretumia pääsee Hatanpään sairaalalle tulevilla busseilla eikä Hatanpään valtatien varrestakaan mikään mahdoton matka kävellä ole. Lisäksi pysäköintialueella on muutaman tunnin pysäköintikiekollinen paikoitusmahdollisuus. Arboretum tarjoaa virkistävän tutustumiskohteen lähellä keskustaa, rantatietä kävellen matka Keskustorilta on 2,9 kilometriä.
Lapsille on tilaa leikkiä nurmikoilla, alueella viihtyvät linnut antavat mielenkiintoista seurattavaa. Joihinkin puihin voi kiivetä (varovasti ja puita vahingoittamatta). Arboretumissa on helppo opetella tuntemaan kasveja, sillä useimmissa on sekä suomenkieliset että tieteelliset nimet. Tuulen suhina ja laineiden liplatus ovat rauhoittavia.
Joinakin kesinä ruusut alkavat kukkia jo juhannukselta, mutta nyt on kukinta myöhässä. Jaloruusut aloittelevat kukintaansa tätä kirjoittaessani (12.7.). Ruusupensaissa oli kukkia jo juhannuksen aikaan ja alppiruusujen kukinta on nyt ohi. Muutama vuosi sitten kävin katselemassa ruusuja vielä syyskuun viimeisenä päivänä. Ne siis kukkivat pitkään, mutta kukinnan huippu tänä vuonna lienee heinäkuun lopussa.
Vanha sanonta ”Ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan” pätee tässäkin. Oletko tullut ajatelleeksi, että houkutteleva turistikohde on näin lähellä?
KESÄKAISTA on juttusarja, jossa Vasen Kaistan toimittajat jakavat elämyksiään eri puolella kesäsuomea, ehkä kauempanakin.
Kesäkaistan tunnuskuva: Cai Melakoski
*