Artikkeli: Kolumnit 2013–2018

21.8.2015 klo 10:31

Onnellinen köyhä?

LIISA AHOLA
Maanantaina naamakirjan sivuilla komeili juttua Köyhän onnellisesta elämästä. Asialla oli ollut Hesari. Kuunneltuani pienen pätkän haastattelua tajusin, ettei kirjoittaja tai haastateltavakaan tiennyt oikeasta, todellisesta köyhyydestä mitään. Järkevä kulutuksen minimointi ja köyhyys ovat kaksi täysin eri asiaa. Luonnollisesti kyse yleiseen mielipiteeeseen vaikuttamisesta ennen ensi lauantain mielenosoitusta. Annetaan ymmärtää, että mieltään osoittavat ihmiset ovat ahneita, laiskoja, tyytymättömiä, työtä vieroksuvia yhteiskunnan siivellä eläjiä.

Artikkelin nainen kävi edullisilla ostoksilla Tallinnassa. Oikeasti köyhä ihminen ei lähde ostoksille Tallinnaan. Hyvä, jos hänellä on Helsingissä varaa metrolippuun. Ruoka ei ole ainoa asia, mitä ihminen tänä päivänä tarvitsee. Meidän on jokseenkin pakko asua jossakin. Asumistukea toki saamme, mutta vuokrassakin on omavastuuosuus. Se lanseerattiin edellisen laman aikana eikä sen poistoa ole edes aiottu.

Asumiskuluja ovat myös sähkö- ja vesimaksut. Vaikka et sähköä kuluttaisikaan, menee sinulta varmasti sähkönsiirtomaksu. Oma sähkölaskuni on 23,50 euroa ja sähkönsiirtomaksu 38,70 euroa. Toisissa taloissa vesimaksu on kulutusmittarin mukaan, toisissa taloissa henkilöluvun mukaan. Ehkä keskiarvo on n. 20 euroa kuukaudessa. Taloudellinen veden käyttäjä saa yleensä vesimaksun ennakoista palautusta, tuhlari maksaa lisää.

Uusi teknologia tuo elämiseen lisää kustannuksia. Kenenkään ei tietenkään ole pakko omistaa tietokonetta, mutta monasti näyttää siltä, että ilman ei tule toimeen. Käytetyn koneen saa halvalla, jopa ilmaiseksi, eri asia on sitten sen toimivuus. Nettiliittymä tuo omat kustannuksensa. Joissakin taloissa nettiliittymä on talon puolesta ja asukas maksaa sitä vuokrassaan.

Nettiliittymä ja tietokone eivät vielä riitä. Tarvitaan käyttöjärjestelmä ja ohjelmia. Vaikka olisi yhdet jo hankkinut, uusiin hankintoihin pitää valmistautua. Käyttöjärjestelmät vanhenevat, ohjelmistot vanhenevat ja uudet maksavat, ellei ole sellainen osaaja, joka osaisi ladata ilmaisia ohjelmia.

Monet ostavat osamaksulla nettinsä ja puhelimensa. Enää varsinaista puhelinta ei ole. Puhelinlaite on jonkinlainen monitoimilaite tai viihdekeskus, jolla myös voi puhuakin ihan tavallisia puheluita. Puhelimen käyttöliittymä maksaa ja asiakas yrittää arvailla etukäteen, millainen puhepaketti on edullista hankkia. Maltillinen puhelimella yhteyksien pitäjä selviää n. 20 euron kuukausimaksulla, netin käyttömaksut kuukaudessa ovat vaihtelevammat riippuen siitä, maksaako samalla tietokonetta ja millaisia nopeuksia on ostanut.

Jos luottotiedot ovat menneet, puhelinliittymää ei saa. Silloin avuksi tulevat prepaid -liittymät, jossa etukäteen maksaa tietyn määrän puheaikaa itselleen. Ja nettiliittymää vailla oleva ihminen voi käydä esim. kirjastossa hoitamassa nettiasioita.

Puhtauden sanotaan olevan puoli ruokaa, mutta ei sitäkään ilmaiseksi saa. Astianpesuaine, pyykinpesuaine, kodin puhdistusaine, shampoo ja saippua lienevät hyväksyttyjä välttämättömyysaineita. Eivät nuo monta euroa kuukaudessa kustanna, mutta ei niitä ilmaiseksi kaupasta saa, kuten ei vessapaperiakaan. Tosia käsitiskiaineella voi hätätilassa tukkansa pestä. Lisäksi naisilla on omat henkilökohtaiset hygieniakulunsa reilut 40 vuotta. Tätä tuskin toimeentulotuessa edes huomioidaan.

Lähiössä asuminen saattaa tarkoittaa edullisia asumiskustannuksia, mutta liikkumisen  tarvetta se lisää. Nuori, terve pyöräilijä selviää vähäisillä kustannuksilla. Autoton ihminen on julkisen liikenteen varassa. Välillä köyhä joutuu miettimään, voiko käydä kaupassa lainkaan. Vaikka sinne jaksaisi kävellä, niin kotiin pitäisi tulla bussilla. Bussikortti pitäisi ladata ja sen voi tehdä vasta muutaman päivän kuluttua.

Jatkuva rahan puute tuo stressiä ja jatkuva stressi sairastuttaa. Siitä ei ole enää mitää epäselvyyttä, paitsi niillä ihmisillä, jotka varjelevat julkisia kukkaroita. Ja varjelevat varakkaiden ihmisten rahoja verojen maksulta.

Toimeentultuki on alle 500 euroa kuussa. Sillä pitää elää ja olla tasavertainen kansalainen tämän päivän tietoyhteiskunnassa. Toimeentulotuella elävä maksaa arvonlisäveronsa ja muut kulutusveronsa aivan samalla tavalla kuin Kroisos Pennonen. Köyhää ihmistä kirpaisee eniten palveluiden keskittäminen suuriin yksiköihin, sillä se merkitsee asioinnin vaikeutumista ja kulujen kasvamista.

Kirjoittaja on tamperelainen kasvattaja, asukasaktiivi ja vapaaehtoistyöläinen.

Lisää aiheesta Liisa Aholan artikkelista köyhyydestä:
Totta liki miljoonalle: Tätä on köyhyys (Vasen Kaista 20.8.2015)

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *