Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

20.11.2015 klo 11:42

Varoufakis: Europankit kuin neuvostotankit

Ruutukaappaus Der Standard -lehdestä. Punaisella väritetyissä maissa on sosialisemokraattinen ja tummanpunaisessa väritetyssä vasemmistolainen pääministeri, viivoitetuissa maissa voimakkaita vasemmistolaisia liikkeitä.
Ruutukaappaus Der Standard -lehdestä. Punaisella väritetyissä maissa on sosialisemokraattinen ja tummanpunaisessa väritetyssä vasemmistolainen pääministeri, viivoitetuissa maissa voimakkaita vasemmistolaisia liikkeitä.

 

Teksti: HEIKKI LAKKALA 
Äärioikeisto on ratsastanut talouskriisillä, mutta vasemmistokin on onneksi vielä hengissä – eivät ihmiset tyhmiä ole. Kreikassa Syriza sai kansan tuen taas uudestaan Kohta näemme miten Espanjan Podemos -liikkeelle käy vaaleissa.

Portugalissa presidentti esti parlamenttienemmistön saanutta vasemmistoa (sosilialistit, vasemmistoliittolaiset ja kommunistit) muodostamasta enemmistöhalltusta. Sen sijaan hän antoi vanhalle valtapuolueelle tehtäväksi perustaa vähemmistöhallitus. Vasemmisto ei hyväksy uuden näennäishallituksen ohjelmaa, mutta maan lain mukaan uudet vaalit voidaan järjestää vaasta puolen vuoden päästä. Toivottavasti kansa antaa silloin vasemmistolle nykyistäkin jykevämmän valtakirjan.

Se, että Portugalissa ruvettiin puuhaaman vasemmistokoalition hallitusta, yllätti monet. Mutta portugalilaiset ovat osanneet ennenkin yllättää. Vuoden 1974 neilikkavallankumousta ei juuri kukaan osannut odottaa. Siirtomaa-alamaisia tappamaan kyllästyneet nuoret upseerit kaatoivat yhdessä päivässä 50 vuotta kestäneen oikeistodiktatuurin. Se herätti Euroopan vasemmistossa suuria toiveita.

Keskustelin kesällä 1974 Franz Marekin, dubcekilaisena Itävallan kommunistisesta puolueesta erotetun vanhan interprikatistin (eli hän osallistui Espanjan sisällissotaan Francisco Francoa vastaan taistelevien tasavaltalaisten puolella), kanssa pitkään erityisesti juuri Portugalista. Hän piti kehitystä toiveikkana, mutta pelkäsi, ettei länsi anna Portugalissa tapahtua liian radikaaleja muutoksia.

Siirtomaiden itsenäistymistä vastaan kenelläkään lännessä ei ollut mitään vastaan. Saihan sinne kuitenkin perustettua omia kapinaliikkeitä imperialismin etuja turvaamaan. Angolan sisällissota lienee tästä verisin esimerkki. Angola, Mosambik, Guinea-Bissau, Kap Verde ja São Tomé ja Príncipe itsenäistyivät vuosina 1974–1975.

Itä-Timorin itsenäistymisprosessi jäi kesken, kun Indonesia valloitti maan ja harrasti siellä Yhdysvaltain tuella veristä sortoa.

Nixonin turvallisuuspoliittista neuvonantajaa ja sittemmin ulkoministeriä Henry ”Killer” (olen antanut hänelle tämän lisänimen jo ajat sitten Hanoin pommitusten vuoksi) Kissingeriä syytettiin sotarikollisellisesta toiminnasta Hanoin pommitusten, Itä-Timorin, kuten myös Chilen sotilasvallankaappauksen yhteydessä. Tämän vuoksi hän ei uskalla lentää mihinkään Brasilian kauttta, jossa hänestä on tai ainakin oli etsintäkuulutus sotarikollisena.

Suhde Itä-Timoria miehittäneeseen Indonesiaan on musta luku myös Suomen ja muutamien muidenkin EU-maiden historiassa. Koska Itä-Timorin itsenäistymisprosessi jäi kesken, Itä-Timor oli kansainoikeudellisesti yhä osa Portugalia ja siten myös EU:n merentakainen alue. Kun Suomi ja ainakin Ranska myivät aseita Indonesialle, ne myivät niitä periatteessa itseään vastaan sotivalle maalle. Suomen ulkoministeriö sen sijaan toimi aktiivisesti Itä-Timorin itsenäisyyden puolesta.

Varoufakis: uuteen eurooppalaisen vasemmiston yhteistyöhön

Palatkaamme Etelä-Eurooppaan. Itävaltalainen Bruno Kreisky Forum järjesti Wienin yliopiston kansantaloustieteen opiskelijoiden järjestön ja yliopiston kanssa toissa viikolla tilaisuuden, jossa puhui Kreikan Syriza-hallituksen entinen talousministeri, itsekin kansantaloustieteilijä, Yanis Varoufakis. Opiskelijajärjestön edustaja, nuori kansantaloustieteen opiskelija, totesi osuvasti esittelypuheessaan, että jos taloustieteellisellä tiedolla ei ole mitään virkaa talouspolitiikassa niin opiskelevatko nuoret tulevat taloustieteilijät turhaan taloustiedettä. (Katso linkki jutun lopussa.)

Varoufakis oli keskustelukysymysvastauksessaan sitä mieltä, että vasemmiston yhteisiin ongelmiin voidaan vastata yhteisellä eurooppalaisella liikkeellä. Hän pitää tärkeänä yhteisessä ahdingossa olevien maiden liikkeiden, niin puoluepoliittisten kuin muidenkin kansalaisyhteiskuntaa edustavien liikkeiden yhteistyötä. Samoin hän korosti eurooppalaisten vasemmistopuolueiden kiinteän yhteistyön tarvetta. Siinä hän on asian ytimessä. Meillä on paljon yhteistä: komission ja EKP:n saneleman kurjistamispolitiikan vastustaminen, Euroopassa leviävät oikeistoliikkeet, pakolaisvastaisuus ja paljon muuta.

Varoufakis teki reilun tunnin kestäneen esitelmänsä jälkeisessa keskustelussa osuvan historiallisen vertauksen: Prahan kevään tuhosivat neuvostotankit, Ateenan kesän länsimaiset pankit. Euroryhmän toimet olivat pakottamistoimia siinä missä Neuvostoliiton toteuttama miehitys. Tämän pankkitankiston komentoryhmän eli euroryhmän viimeisiä neuvotteluja hän sanoi käyneensa tuntikausia, mutta kuuden tunnin kokouksen jälkeen hän katsoi,että he puhuvat sanomatta mitään oleellista. Tarkoituksenakaan ei ollut oikeasti neuvotella.

 

Kirjoituksen viitteiden linkit:

Yannis Varoufakis: Money and Power (Luento Wienin yliopistolla, englanninkielinen)

Linksparteien in Europa (Artikkeli Der Standard -lehdessä, saksankielinen)

 

Matkaopas vasemmistolaiseen Eurooppaan

Heikki Lakkalan omin kommentein höystämä käännös kuvan Der Standardin kartan teksteistä.

 

Iso-Britannia

Labour: Puoluejohtaja Jeremy Corbyn, 66. 
Historia/saavutukset: Puolueen johtoeliitin ulkopuolinen Corby valitttiin syyskuussa uudeksi puheenjohtajaksi 60 % kannatuksella, mikä oli vanhalle puolue-eliitille suoranainen katastrofi. Corby ei kuulu siihen valtaeliittiin, joka on perinteisestihallinnut Britanniaa, hän ei ole Cambidgen tai Oxfordin yliopistojen kasvatti, vaan ihan normaali ihminen. Tämän vuoksi häntä on valtaeliitin taholta on julkisesti mollattu kyvyttömäksi ja karkeaksi tyypiksi, josta ei ole johtamaan maata. Häntä purevat myös omat koirat.
Status: Corby johtaa alahuoneessa varjokabinettia eli -hallitusta.

Saksa

Die Linke (Vasemmisto): Puoluejohtajat Katja Kipping, 37 ja Bernd Riexinger, 60.
Historia: Perustettu 2007. Silloin liittyivät yhteen itäsaksalainen Vasemmistopuolue ja läntinen Vaalivaihtoehto  työn ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Yksi Vasemmiston johtajista on ollut Oskar Lafontaine, joka jätti Schröderin demarihallituksen talousministerin paikan Schröderin liian oikeistolaisen politiikan vuoksi. Puoluetta on rasittanut viime aikoina kovin venäläismielinen katsantokanta Ukrainan kriisiin.
Saavutukset: Nykyään kolmanneksi suurin puolue liittopäivillä (8,6%).
Status: Suurin oppoitiopuolue, millä tosin ei ole poliittista merkitystä nyt, kun kaksi suurta, kristillisdemokraatit ja demarit ovat ns. suuressa hallituskoalitiossa. Puolueen vaa’ankieliaseman hyödyntäminen edellyttää radikaaleja muutoksia sekä Vasemmiston että SPD:n politiikassa.

Espanja

Podemos (me voimme): Pääsihteeri Pablo Iglesias, 37, politologi
Historia: ”Vastarintaan nouseiden” puolue, joka mobilisoi vastarintaa Espanjan säästöpolitiikalle.
SaavutuksetManuela Carmena Castrillo voitti aluevaalit toukokuussa (liitossa sosialistien kanssa) ja nousi Madridin ylipormestariksi.
Status: Kyselyt ennakoivat puolueen saavan noin 15% äänistä joulukuun parlamenttivaleissa.

Portugali:

Bloco de Esquerda (Vasemmistobokki) Puoluejohtaja Catarina Martins, 41, kuusihenkisen johtoelimen puhenainen.
Historia: Perustettu 1999 puolueiden yhtenliittymänä.
Saavutukset: Kolmanneksi suurin oppositiovoina 10 % kannatuksella lokakuun vaaleissa. Oli valmis muodostamaan yhdessä sosialistien ja kommunistien kanssa vasemmistohallituksen, jolla olisi ollut parlamenttienemistö. Oikeistolainen presidentti kuitenkin antoi oikeiston muodostaa vähemmistöhallituksen, jotteivät maan velkojat hermostu ja luule, ettei maa pitäisi kiinni sitoumuksissaan.

Uudet vaalit voidaan pitää maan lakien mukaan vasta puolen vuoden jälkeen, jonka ajan oikeistolainen hallitus saa toimia toimitusministeriönä. Portugali yllätti ennustelijat, kun sosialistit lähtivät vastoin ennakko-odotuksia neuvottelmaan vasemmistohallituksesta. Mutta niin portugalilaiset yllättivät reilut 41 vuotta sitten ns. neilikkavallankumouksella. Ken elää se näkee mitä tuleman pitää.

Status:  Oppositiossa, mutta uusintavaalien jälkeen toivottavasti mukana hallituksessa yhdessä sosialistien ja kommunistien kanssa. Sosialistien oikeiston käyttäytyminen tällaiessa koalitiotilanteessa on vielä arvoitus.

Kreikka

Syriza Puoluejohtaja Alexis Tsipras, 41.
Historia: Astui ensimmäisen kerran esiin vasemmiston vaaliliitossa vuonna 2004.
Saavutukset: Voitti parlamenttivaaleissa kahteen otteeseen tänä vuonna (tammi- ja syyskuussa). Yrittänyt mahdollisuuksiensa mukaan pistää hantiin troikan (EU:n komissio, EKP ja IMF) kurjistamisvaatimuksille.
Status: Hallituspuolue.

*

 

Kommentteja: 2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *