Artikkeli: Kolumnit 2013–2018

1.7.2016 klo 08:25

Brexit – uhka vai mahdollisuus

Liisa_Ahola_300x300_Antti_YrjönenLIISA AHOLA
Eurooppa heräsi juhannusaattona erilaiseen maailmaan. Britit olivat sanoneet sanansa ja ero Euroopan unionista on kansanäänestyksen perusteella totta. Odotettavissa lienee  uusia äänestyksiä niin kauan kunnes kansa äänestää oikein. Tai joitakin muita vaihtoehtoja. Nyt jo monta miljoonaa brittiä on vaatimassa uutta kansanäänestystä. Kansanäänestyksen tulos ei kelpaa. Vaihdetaanko osa kansasta? Vai muutetaanko demokratian käsitettä? EU-eliitti on ottanut nokkiinsa ja osa vaatii brittien välitöntä eroa.

Euroopan unioni luotiin uskotellen kasvavaa hyvinvointia kaikille sen jäsenmaiden kansalaisille. Todellisuus näyttäytyi toisenlaisena. Tiukkaa talouskuria vaativa rahaeliitti kävi käsiksi julkiseen sektoriin ja sosiaaliturvaan. Julkista sektoria supistettiin ja sosiaaliturvaa leikattiin ehtoja kiristämällä. Entisen savupiipputeollisuuden keskittymät kärsivät laajasta työttömyydestä. Rikas eliitti elää omaa elämäänsä. Heitä ei julkisen sektorin alasajo häiritse. Euroopan unioni on hyvä syntipukki. Kehnoa sisäpolitiikkaa voidaan aina perustella EU:n vaatimuksilla.

Epätoivoa herättäviä uutisia on kantautunut kautta Euroopan. Joka puolella on liikkeellä ihmisiä, jotka eivät ole minnekään tervetulleita. Euroopan unioni on tehnyt sopimuksen Turkin kanssa, että Kreikan saarille rantautuneet pakolaiset palautetaan Turkkiin. Turkin rajavartijat ampuvat Syyriasta henkensä hädässä pakenevia ihmisiä. Ranskan poliisilla oli tapana silloin tällöin hajottaa laittomia leirejä, milloin Pariisista, milloin kanaalin rannalta.

Tavalliselle eurooppalaiselle tulee perusepävarma olo näiden uutisten äärellä. Luemme uutisista tuhansien ja taas tuhansien ihmisten hukkumisesta Välimereen merikelvottomien lauttojen upottua. Niihin lauttoihin ihmiset on ahtanut kasvoton ja tuntematon rahastaja, joka lupaili onnea ja elämää rikkaassa Euroopassa. Näitä rikollisia tuskin edes yritetään saattaa vastuuseen. Emme ymmärrä maailmaa ympärillämme. Euroopan unioni keskittyy ajamaan rahakurituspolitiikkaa. Oikeistopopulistit selittävät, että vierasmaalaiset vievät lastemmekin suusta leivän, naisista ja tulevaisuudesta puhumattakaan.

Viime talven pakkasilla mediaa hieman kuohutti ajatus siitä, että Helsingin sosiaalitoimi ehkä loukkasi perustuslain 19. pykälää. Joitakin ulkomaalaisia ihmisiä oli joutunut viettämään yönsä ulkosalla. Eikö ulkomaalaisilla ihmisillä ole Suomessa edes perusihmisoikeuksia, oikeutta saada suojaa ja turvata hengissä pysymiseensä? Viranomaiset selittelivät toimiaan, mutta selittelyn maku siitä jäi. Tapauksen yhteydessä selväksi tuli, että käsityksemme ihmisoikeuksista ainakin täällä EU-Suomessa on hämärtynyt, eikä tämä hämärtyminen koske ainoastaan ulkomaalaisia. Juuri minkäänlaisia otsikoita ei ole revitelty siitä, että Suomi on saanut kaksi kertaa moitteet EU:lta liian alhaisesta sosiaaliturvastaan. Unioniin liittymisen aikoihin tuntui olevan tärkeintä, että Suomi on EU-kelpoinen maa. Moitteet sosiaaliturvan liian alhaisesta tasosta eivät hetkauta päättäjiä. Talouskuria vaaditaan köyhiltä ja rikkaille luodaan mahdollisuus vältellä veronmaksua.

Ranskassa kanaalin rannalla odottaa tuhansia ihmisä häthätää kyhätyissä telttaleireissä toiveenaan päästä ylittämään kanaali tavalla tai toisella, oman henkensä uhallakin. Jotkut ovat odottaneet tilaisuutta jo useita vuosia. Ja onnistuessaan pääsemään Englantiin he ovat  valmiit suurin piirtein mihin tahansa saadakseen jalansijaa saarella. Heidän kotimaidensa talous- ja turvallisuustilanne on niin toivoton, ettei vaihtoehtoja juuri ole. Eivät britit oikein ymmärrä, miksi ihmisiä Britanniaan jatkuvasti tulee. Oikeastaan he ovat tottuneet tulijoihin jo kauan sitten, kansainyhteisön ajoilta. Harjoitettu uusliberalismi on purkanut paljon työlainsäädäntöä. Työmarkkinat ovat hyvin kilpailtuja ja osa työntekijöistä lainsuojattomia. Laittomat siirtolaiset ovat kaikkein uhatuimpia ja riistetyimpiä. Myös Euroopan unionin alueelta tunkee lisää joukkoa ennestään ahtaille työmarkkinoille. Tavallisen britin takaraivossa pyörii ajatus: Onko minunkin ehkä joskus lähdettävä kotoani ja maastani? Mielikuva tuskin muodostuu tietoiseksi ajatukseksi, mutta epävarmuus herää. Epävarmuus herättää pelkoa. Pelko synnyttää vihaa. Maailma on liian epävarma, jotta mitään voitaisiin sanoa varmaksi. Vaikka Britannian kansanäänestyksen tulos näyttää populismin ja rasismin voitolta, eniten se kertoo Euroopan unionin epäonnistuneesta ihmisoikeus-, tasa-arvo- ja turvallisuuspolitiikasta. Euroopan unionilla on mahdollisuus onnistua ainoastaan siinä tapauksessa, että se muuttuu ihmisten unioniksi.

 

Kuva on Andrew Dennisin ottama ja se on jaettu Flickr-kuvanjakopalvelussa.
Ulos EU:sta. Kuva: Andrew Dennis /  Flickr-kuvanjakopalvelu.

 

Lisää aiheesta Vasen Kaistalla

Neljäs valtakunta ja Britannia (30.6.2016)
Brexit (26.6.2016)

 

III

Etusivun kuva on Andrew Dennisin ottama ja se on jaettu Flickr-kuvanjakopalvelussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *