PANU RAATIKAINEN
Dosentti Jari Ehrnrooth lukee tuoreessa Ylen kolumnissaan madonluvut suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Kirjoitus näkyy herättäneen ihastusta oikeistossa.
Arvioin seuraavassa kriittisesti erityisesti Ehrnroothin kolumnin argumenttien laatua. Toki kyseessä on kolumni eikä akateeminen artikkeli. Mutta jotta kirjoitus olisi muutakin kuin väsyneiden ja onttojen ideologisten hokemien toistelua, kolumniltakin voi edellyttää edes jonkinlaisia perusteluja sen keskeisille väitteille.
Jari Ehrnrooth toteaa: ”Ei ole oikein … ottaa korvausta tekemättä työtä (vapaamatkustus)”.
Kommentti: Pitäisikö siis lapset, sairaat ja vanhukset jättää kylmästi oman onnensa nojaan pakkaseen kuolemaan? Tekevätkö kaikki he siis moraalisesti väärin, kun ottavat vastaan muita tulonsiirtoja kuin palkkaa työstä?
Vaikka Jari Ehrnrooth:n toteamus tulkittaisiin suopeasti vain terveitä, työikäisiä ja -kykyisiä koskevaksi (hänen ryttäämänsä hyvinvointivaltio tosin on olemassa kaikkia eikä vain tätä ryhmää varten), se on outo: työtön ei useinkaan ole itse syyllinen työttömyyteensä – eikä varsinkaan suurtyöttömyyden aikana. On kummallinen ajatus, että tuen vastaanottaminen tässä tilanteessa itsensä ja mahdollisesti perheensä elossa pitämiseksi olisi moraalitonta.
Ehrnroothin kolumnin vahva moralistinen sävy antaa antaa ymmärtää, että sosiaalietuuksia käytetään laajasti hyväksi. Mutta onko tilanne tämä? Käytetäänkö sosiaaliturvaa todellakin väärin?
Asiaa on jonkin verran tutkittukin. Tulokset viittaavat siihen, että sosiaalietuuksien väärinkäyttö on Suomessa todellisuudessa erittäin harvinaista, ja siitä jää sitä paitsi kiinni. Sen sijaan tukien saamisen edellyttämä byrokratiaviidakko on monille niin ylivoimainen, että ilmeisesti jopa sadattuhannet tukeen laillisesti oikeutetut jäävät tämän takia sitä ilman.
Entä ovatko tuet yltäkylläisiä? Ainakin Suomi sai vasta viime vuonna moitteet Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta: se katsoi sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistason Suomessa riittämättömäksi. Suomi joutui tästä syystä tarkkailulistalle. Tämä ei ainakaan tue oletusta, että tukien taso olisi jotenkin ylitsepursuava.
Jari Ehrnrooth: ”… luotiin laajamittainen hyvitysvaltio, jonka poliittisesta tarpeellisuudesta ja sosiaalisesta kustannustehokkuudesta voi olla montaa mieltä.”
Kommentti: Jari Ehrnrooth antaa ymmärtää, että hyvinvointivaltio on tehoton ja tarpeeton. Hän ei kuitenkaan esitä minkäänlaista argumenttia tai perustetta väitteelleen. Hän vain vetoaa siihen, että ”voidaan olla” – toisin sanoen hän itse voi olla – sitäkin mieltä. Ja mielipiteitähän maailmaan mahtuu. Tämä on perusteluna täydellisen tyhjä.
Ehrnrooth kertoo Turun kirjamessuilta värikkään tarinan, jossa nimettömäksi jäävä henkilö on kertonut nimettömäksi jäävästä ”tiedemiehestä”, joka on kertonut nimettömäksi jäävistä ay-edustajista ja ”politrukeista”, jotka ovat sanoneet jotain paheksuttavaa.
Kommentti: Jari Ehrnrooth perustaa varsin yleisen ja vahvan vasemmistoa koskevan johtopäätöksensä pelkkään anekdoottiseen evidenssiin. Sellaisena sen todistusarvo on lähellä nollaa.
Jari Ehrnrooth: ”… hyvinvointivaltiota paisuttaneilla sosialisteilla ei ollut aikomustakaan ottaa vastuullisen ja itsenäisen yksilön kannustamista ja siten modernin yhteiskunnan kokonaisetua tavoitteekseen.”
Kommentti: Hyvinvointivaltio ei ole vuosikymmeniin ”paisunut”. Koko ajatuksen taustalla on siis epätosi oletus.
Toki tulonsiirrot ja varsinkin niiden suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta kasvavat yleensä aina taantumassa. Työttömiä on enemmän, kouluja ja sairaaloita ei tietenkään voida sulkea vuosiksi, poliisia ja oikeuslaitosta tarvitaan myös taloudellisesti huonompina aikoina ja ehkäpä varsinkin silloin. Kun yksityinen sektori supistuu, niiden suhteellinen osuus kasvaa vaikka niiden resurssit absoluuttisesti hieman supistuisivatkin.
Niinpä tulonsiirtojen määrä (työttömyys) ja julkisen sektorin suhteellinen koko kasvoi myös nyt vuoden 2008 jälkeen. Tämä on asiaa yhtään ymmärtävälle aika triviaalia eikä mikään osoitus ”sosialistien” hyvinvointivaltion (turhasta) ”paisuttamisesta”. Esimerkiksi julkisen sektorin työntekijöiden määrä on ollut pienenemään päin.
Jari Ehrnrooth luokittelee asumistukea saavat noin 800 000 suomalaista – tai ainakin merkittävän osan heistä – ”kohtalaisen hyvinkin pärjääviksi”.
Kommentti: Ehrnroothilta on ilmeisesti mennyt kokonaan ohi tieto, että Suomessa elää tällä hetkellä ainakin väliaikaisessa köyhyydessä tuo sama 800 000 ihmistä. Heille itselleen tulee varmasti yllätyksenä, että he ovatkin ”kohtalaisen hyvin pärjääviä”.
Jari Ehrnrooth vetoaa Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Liisa Hyssälän toteamukseen, jonka mukaan ”järjestelmä ei tue ihmisten omavoimaisuutta ja yritteliäisyyttä, vaan päinvastoin tekee heistä tukiriippuvaisia”.
Kommentti: Jari Ehrnrooth vetoaa oikeistolaisesti värittyneen arvoarvostelman tueksi pitkän linjan oikeistopoliitikkoon (Hyssälä on toiminut Keskustan kansanedustajana vuosina 1995–2010 ja ministerinä 2003–2007). Sellaisena sen todistusarvo on lähellä nollaa.
Jari Ehrnroothin mukaan ”On syntynyt satojatuhansia tukiriippuvaisia.”
Kommentti: Mihinköhän tilastoihin tai tutkimuksiin tämä väite perustuu? ”Tukiriippuvuus” viittaa – ei vain tuen saajaan – vaan siihen että ihminen on tullut tuesta riippuvaiseksi. Minä en ainakaan tunne mitään tilasto- tai tutkimustietoja tällaisesta asiasta.
Jari Ehrnrooth puhuu hyvinvointivaltion ”rahoituskriisistä” ja antaa ymmärtää, että suomalainen hyvinvointivaltio on kertakaikkisesti taloudellisesti kestämätön.
Kommentti: Todellisuudessa Suomi on yksi maailman suhteellisesti vauraimpia ja vakavaraisimpia maita. Vaikka velkaantumisen kasvu pitää tietysti jossain vaiheessa taittaa, tosiasiassa Suomi on minkään kokoisista euromaista (veroparatiiseina toimivat tai muut sellaiset äveriäät niin kutsutut lilliputtivaltiot ovat asia erikseen) yksi kaikkein vähiten velkaantuneita. Kriittinen raja on vielä kaukana, ja taloudessakin on jo signaaleja käänteestä parempaan. Velkaantumiskriisi Suomessa on lähinnä korvien välissä.
Jari Ehrnrooth vetoaa uudistuksiin, joita on tehty muissa pohjoismaissa ja Saksassa.
Kommentti: Oikeistolaisesta politiikasta ei tee yhtään sen rationaalisempaa tai moraalisesti oikeutetumpaa se, että naapurimaissa on tehty oikeistolaista politiikkaa, kun oikeisto on ollut siellä vallassa. Se on perusteluna täydellisen tyhjä.
Jari Ehrnrooth: ”Itsenäinen, vastuullinen ja työtä tekevä ihminen on asetettava yhteiskuntapolitiikan tavoitteeksi, koska vain sellainen yksilö voi olla vapaa.
Jos halutaan lisää vastuullisia ja vapaita ihmisiä, tarjottakoon työttömille henkilökohtaisesti velvoittavia työllistämis- ja sosiaaliturvasopimuksia.”
Kommentti: Ehrnrooth siis esittää käytännössä, että ihminen on vapaampi, jos hänet pakotetaan tekemään mitä tahansa virikkeetöntä ja ei-mielekästä, työoloiltaan ja -suojelultaan kehnoa työtä – ilman palkkaa, jolla tulisi toimeen? Niin, ja varmasti myös sota on rauhaa…
Yhteenveto: Ehrnrooth tarjoaa meille lähinnä kuluneita iskulauseita, perusteettomia väitteitä ja tyhjiä kehäpäätelmiä. Meillä on oikeus vaatia – varsinkin akateemisesti pätevöityneeltä kirjoittajalta – parempia argumentteja!
Aihe verkossa
Kolumni: Hyvitysvaltion syy ja seuraus (Yle.fi 23.10.2016)
|||
Etusivun kuva: Ruutukaappaus kolumnista, tekstitys Vasen Kaista.
*
Miksi vasemmistolainen on niin agressiivista?
Miksi vastapuolta pitää yrittää halventaa tai nimitellä?
Pyhittääkö tarkoitus keinot?
Vastaako vasemmistolainen ihmiskäsitys yleistä ihmiskäsitystä?
Siksi kannatus on alamaissa.
”Ajatellaan, että on oikein tasata populaatiossa normaalisti jakautuvan suorituskyvyn aiheuttamaa eriarvoisuutta.”
Tässä Ehrnroot on minusta eniten hakoteillä, koska kuvittelee selvästi tuloerojen selittyvän yksilöiden erilaisilla suorituskyvyllä. Ajatus että esimerkiksi Antti Herlin olisi noin 500 kertaa suorituskykyisempi kuin keskiverto suomalainen, on tietysti aivan älytön. Tai että suuret tulot ylipäätään korreloisivat kovin vahvasti suoritykyvyn kanssa.
Tosiasiassa suuret tulot kertovat lähinnä kyvystä käyttää yhteiskuntaa ja muita ihmisiä tehokkaasti hyväksi. Ei siitä, että ihmisellä olisi yhteiskuntaa kokonaisuutena hydyttäviä kykyjä. Kyllä todellisia yhteiskunnan vapaamatkustajia ovat he, jotka keräävät itselleen suuret tulot muiden tekemän työn tuottamasta arvonlisästä.
Millä mitataan kyvykkyys? Otan tässä vain esimerkkeinä -80 – -90 – lukujen IT-boomi Suomessa. Meillä kasvoi hyvin nopeasti useita yrityksiä, siis en nyt puhu Nokiasta, jotka parhaimmillaan työllistivät kymmeniä tuhansia ihmisiä mm. Pohjanmaalla. Näiden yritysten perustajat / omistajat rikastuivat niin että omaisuudet ovat satoja miljoonia ja kuitenkin he maksoivat aika rajusti verojakin.
No, olivatko he satoja kertoja kyvykkäämpiä / tehokkaampia kuin tavallinen duunari? Nämä yritykset alkoivat lähes säännöllisesti ”autotallista” ja kasvoivat nopeasti. Miksi juuri nämä henkilöt sitten menestyivät? Olisiko niin että heillä oli sen verran älyä, tietoa, taitoa, kykyä ja uskallusta että he menestyivät. Jokaisella oli kuitenkin periaatteessa mahdollisuudet, he eivät joko uskaltaneet tai osanneet toimia oikein. Tottakai he käyttivät muita ihmisiä hyväkseen ja myös yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. He siis työllistivät kymmeniä tuhansia ihmisiä ja maksoivat aika lailla veroja kotikuntiinsa ja valtiolle vastineeksi. Oliko väärin että he toimivat näin? Eikö tällainen toiminta ole myös merkki siitä että henkilö on kyvykäs?
Mitä tuohon Erhnrootin kirjoitukseen erilaisista sosiaalietuuksista ym. tulee niin ne pitäisi vetää todella minimiinsä. Asia nyt vain on niin että jos henkilö, ja varsinkin nuori, joka ei koskaan ole ollut muuta kuin jossain satunnaisessa työssä saa vastikkeetonta rahaa juuri ja juuri sen verran että tulee toimeen, niin hän jää helposti riippuvaiseksi tuilla elämisestä eikä todellisuudessa edes yritä päästä pois sieltä. Tässä voin vain ottaa itseni esimerkiksi, tietämättä kuinka olisi käynyt. Kun olin parikymppinen, ammattitaidoton työtön niin siihen aikaan oli ainoa mahdollisuus saada jotain tukea se, että olisi pitänyt mennä sosiaalitoimistoon hakemaan niitä ”kunnan jauholappuja”. Mitään peruspäivärahoja, työttömyyskorvauksia, hoitorahoja, sairauspäivärahaa, ylipäätään mitään ei saanut. Työttömyyskassaan kuuluvat saattoivat saada jonkin aikaa pientä työttömyyskorvausta mutta ehtona oli että oli ollut kassan jäsen ja maksanut jäsenmaksua vuoden tai jotain. No, kuinka maksoit kun et edes ollut työssä?
En osaa sanoa, mutta en pidä sitä mahdottomana että jos nykyisenkaltaiset, vastikkeettomat avustukset olisi silloin ollut niin olisin ehkä jäänet niillä makaamaan. Silloin ei ollut sitä mahdollisuutta. Lähdin sinne missä oli töitä, elätin itseni ja jonkin ajan kuluttua aloitin opiskelun, iman mitään yhteiskunnan tukia.
Kovaa oli mutta ei ole mitään hampaankolossa. Olen elättänyt itseni ja perheeni ja kohtuullisen hyvin kaiken lisäksi.
En tietenkään sano että jokainen nykytyötön jää avustuksista riippuvaiseksi mutta on hyvin todennäköistä että hyvin moni.
Tuli mieleen noista 800 000 asumistuen saajasta. Eikö tämä asumistuki systeemi ole yhteisen rahan siirtämistä yksityisten taskuun? Asumistukia ei kritisoi oikeisto lainkaan.
Jari Ehrnrooth on Wikipedian mukaan ”suomalainen kirjailija ja kulttuurintutkija”, joten eiköhän hänkin elä ihan veronmaksajien rahoilla loisimalla. Hänen toimeentulonsa perustuu apurahoihin, kulttuuritukiin ja virkoihin, joiden (vaikkapa poliittisesta) tarpeellisuudesta ja (esimerkiksi sosiaalisesta) kustannustehokkuudesta voidaan olla montaa mieltä.
Onkohan mitään järkeä ”ampua postinkantajaa”? Olisi parempi keskittyä sanoman alas ampumiseen.
Nyt on vain niin että tarvitaan ”tutkijoita” ym. Muutoin ei koko länsimaista sivistystä olisi olemassakaan, vai?
Samanlainen loinen on yllä kirjoittava Vartiainen, joka veronmaksajien kustannuksella torkkuu edelleen näkemättä reaalimaailmaa peittonsa alta. Tuskin edes haluaa nähdä, mutta se on toinen juttu, ja senkin kaikki tietävät.
Hei Panu
Muutama kommentti poleemiseen kirjoitukseesi. En itsekään oikein jaa Jari Ehrnroothin argumentin moraalista puolta, ja olen lähtenyt politiikkaan pikemminkin siitä lähtökohdasta, että hyväksyn hedonistisen ihmisen mutta koetan toimia julkistalouden ja yksilön oikeuksen ja vastuiden tasapainottamiseksi. Minulle sosiaalivaltio on OK kunhan sen talous saadaan tasapainoon. En ole kulttuurikriitikko kuten Jari. Mutta tässä muutama huomio:
On itsestään selvää ettei Jari eikä kukaan muukaan ole jättämässä sairaita ja lapsia ja vanhuksia oman onnensa nojaan. Tässä se sinun ”suopea tulkintasi” on tietysti ainoa oikea tulkinta.
Sivuutat sosiaalivaltion käyttäytymisvaikutuskeskustelun mielestäni hieman retorisella keinolla kysymällä, onko sosiaalitukien ”väärinkäyttö” yleistä. Väärinkäyttö, siis se, että suorastaan huijattaisiin julkiselta vallalta etuuksia joihin ei oikeastaan edes olisi oikeutta, on Suomessa tuiki vähäistä. Tämä ”oikeistolainen” huoli etuuksien käyttäytymisvaikutuksista ei liitykään väärinkäyttöön, joka on marginaalinen ilmiö, vaan ihan siihen itseensä eli sosiaaliturvan käyttöön, ja sen käyttäytymisvaikutuksiin. ”Väärinkäyttäjien” jahtaaminen on toissijaista. Mutta sosiaaliturvalla on ilman muuta käyttäytymisvaikutuksia. Ansiosidonnnainen työttömyysturva, kotihoidon tuki ja asumistuki nostavat työllistymisveroastetta ja marginaaliveroastetta ja työntävät julkistaloutta alijäämäiseen suuntaan. Voimme Markus Jäntin kanssa kiistellä näiden vaikutusten suuruudesta mutta tuskin niiden etumerkkiä kukaan kieltää. Jos emme lainkaan uskoisi käyttäytymisvaikutuksiin, minusta ainoa oikea tapa jakaa tulot olisi jakaa ne täsmälleen tasan, kuten muurahaiskeossa jossa kaikki ovat sukulaisia. Sitä tuskin sinäkään vaadit, koska todennäköisesti uskot että sen edellyttämä 100 prosentin marginaaliveroaste joillakuilla jo aiheuttaisi massiivisia kannustinongelmia. Itse asiassa vasemmistonkin politiikassa selvästikin lähdetään tällaisista käyttäytymisvaikutuksista, kun toivotaan että riittävä perustulo tekisi mahdolliseksi matalapalkkaisesta työstä kieltäytymisen. Jos tällaiseen uskotaan, on pakko uskoa että myös esimerkiksi työttömyysturvalla on negatiivisia vaikutuksia työn tarjontaan. Tästähän Heikki Pursiainen on kirjoittanut viime aikoina terävästi.
Tuo ”värikkääksi” pilkkaamasi tarina demari-aatepoliitikosta ei ole ihan irrelevantti sellaiselle, joka on seurannut sisältäpäin suomalaista ja ruotsalaista sosialidemokratiaa ja niiden eroja. Ensinnäkin, minä tunnistin heti ketä Jari tarkoitti, ja ymmärrän nimen jääneen kertomatta siksi että Jari haluaa olla kohtelias ja tahdikas. Mutta tunnistan itsekin tuon ”me vastaan ne”-adversariaalisen asenteen suomalaisesta sosialidemokratiasta ja vasemmistosta: ajatellaan, että politiikka on tulonjakotaistelua, jossa ei työväenliikkeen kuulu tai tarvitse ottaa vastuuta julkistalouden kokonaisedusta. Tässä suhteessa ruotsalainen sosialidemokratia on yksinkertaisesti itsevarmempi valtionhoitaja, joka itsestään selvästi on lähtenyt siitä juuri sille kuuluu vastuu julkisen talouden tasapainottamisesta. Suomalaisen vasemmiston asenne on minusta enemmän ”osapuolen” kuin valtionhoitajan asenne. Tässä näkyy, niin uskon, meidän sisällissotamme perintö, jota ei ole purettu ja keskusteltu läpi siinä mielessä kuin Saksan menneisyyden hallinta (Vergangenheitsbewältigung). Siksi Jarin huomio on mitä relevantein.
Kirjoitat ”velkaantumisen kasvu pitää tietysti jossain vaiheessa taittaa”. Kyllä, mutta se jossain vaiheessa on oikeastaan nyt. Ei tule ratkaisevasti parempia aikoja, eikä työikäinen väestömme (joka nettoverotulot tuottaa) todennäköisesti kasva. Minun tapauksessani tämä siirtyminen oikeistoon johtuu juuri siitä, että arvioin ettei vasemmisto tähän kykene koska se on liian sidoksissa ammattiyhdistysliikkeeseen eikä siksi aja tarpeellisia työpanoksen tarjontaa kasvattavia toimia. Havaitsin tämän Suomen SDP:n sisällä (olin Ruotsista tultuani jonkin aikaa SDP:n talouspoliittisessa työryhmässä) äärimmäisen konkreettisesti. Tähän sitä ”oikeistolaista” politiikkaa nyt tarvitaan. Ruotsissa hyvinvointivaltio on suunnilleen tasapainossa ja kestävyysvaje ei ole merkittävä ongelma, siksi että siellä jo Göran Perssonin aikana aloitettiin julkistalouden merkittävä vahvistaminen (vrt ylläoleva pointtini Ruotsin demarien valtionhoitaja-itseymmärryksestä), jota vahvistettiin Borg-Reinfeldtin työntarjontareformeilla. Voit pitää näitä toimia oikeistolaisina, mutta en usko että köyhän asema on Ruotsissa heikompi kuin Suomessa. Tuloerot ovat kasvaneet Ruotsissa jonkin verran, mutta julkispalvelut voidaan rahoittaa ja yliopistoillekin annetaan lisää rahaa.
Väestön ikääntyessä emme oikein voi välttää keskustelua tanskalaistyyppisestä töihin patistamisesta. Ehkä Jari tuo siihen moraalisen puolen jota en itse oikein itsessäni tunnista, mutta työllisyysasteen nostaminen on joka tapauksessa välttämätöntä. OECD:n mukaan rakenteellinen työttömyysasteemme on 7,4% eli sen alle emme pysyvästi pääse ilman rakenneuudistuksia. Siksihän minäkin kannatan neuvottelujärjestelmän ja työttömyysturvan uudistamista. Mainitset talouden merkit paremmasta, mutta ennustettu trendikasvumme on niin surkean alhaista ettei julkistalous sillä tasapainotu.
Tässä tärkein. Ehkä voisi vielä todeta, että sosiaalimenojen BKT-osuudessa on vaikea olla näkemättä pitkän aikavälin trendiä ylöspäin, vaikka toki 1990-luvun lama ja nykyinen taantuma sitä heiluttavatkin. Ikääntyminen aiheuttaa hoivavastuiden kasvun kautta myös julkista työllisyysosuutta kasvattavan rakennemuutoksen. Senhän kanssa tässä nyt ollaan tekemisissä kun kaikkialta julkistaloudesta puuttuu rahaa.
Tuus
Juhana
Kiitos perusteellisista kommenteista, Juhana!
Tässä on asioita, joista voidaan olla samaa mieltä, ja paljon hyvää pohjaa asialliselle jatkokeskustelulle.
Esim. tarpeesta nostaa työllisyysastetta olemme samaa mieltä. Mutta eikös ole niin, että esim. Ruotsiin verrattuna ongelmia on erityisesti äitien saamisessa joustavasti takaisin työelämään? Siinä ei työttömien yleinen kepittäminen auta.
Muistutan vain, että mm. minulle ”vasemmisto” tarkoittaa vähän muuta(kin), joskus ensisijaisestikin muuta kuin vaikkapa SAK tai SDP…
Juhana Vartiainen, jos haluat julkistalouden tasapainoon, senkun työskentelet veronkierron estämiseksi ja veroparatiisien kieltämiseksi. Sieltä on ammennettavissa miljarditolkulla rahaa joka nyt ei hyödytä ketään.
”Tässä suhteessa ruotsalainen sosialidemokratia on yksinkertaisesti itsevarmempi valtionhoitaja, joka itsestään selvästi on lähtenyt siitä juuri sille kuuluu vastuu julkisen talouden tasapainottamisesta. ”
Suomessa taas valtionhoitajapuolueena vuosikymmeniä toiminut (nykyinen) puolueesi on ajanut maamme tilanteeseen, jossa (nykyisen) puolueesi jäsenet pääasiassa valittaa ruikuttavat kuinka huonosti asiat ovat – itse olet parhaita esimerkkejä, minkä hyvin tietänet, vaan tunnustanetko sittenkään?
Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään? Eikö kokoomuspolitiikka toiminutkaan, vaikka kepulien avustuksella on maa ajettu synkkään lamaan ainakin kaksi kertaa? Nyt vielä päättäväisesti yritätte yhteisvoimin estää sitä nousemasta, vaikka nousu tulee väkisin – kohta saadaan kuulla miten väitätte itse saaneenne nousun aikaan.
”jos hänet pakotetaan tekemään mitä tahansa virikkeetöntä ja ei-mielekästä, työoloiltaan ja -suojelultaan kehnoa työtä”
Tämä virke kertoo karua kieltä kirjoittajan maailmankuvasta. Mistään tällaisestahan Ehrnrooth ei todellakaan puhunut. Raatikaisen mielestä ilmeisesti yhteiskunnassamme on nykyään subjektiivinen oikeus valita osallistuuko oman toimeentulonsa rahoittamiseen itse kykyjensä mukaan vai antaako muiden tehdä työt. Usein sanotaan, että kyllä työttömät haluaisivat töitä tehdä, mutta kun niitä ole. Miten Raatikainen selittää tälläkin hetkellä tuhannet avoimet työpaikat ilman tekijöitä mm. myynnin ja kuljetuksen alalla (siis töitä, joista moni ei vaadi pitkää erikoiskoulutusta tai -osaamista), jos kymmenet tuhannet työttömät todella haluaisivat työllistyä ja ansaita elantonsa muiden rahoilla elämisen sijaan?
Avoimia työpaikkoja on peräti 0.03 työnhakijaa kohden. Osa näistäkin paikoista on palkattomia, kyllä, luit aivan oikein. Lisäksi osa on nollasopimuksia ja niin huonosti palkattua ettei palkka riitä elämiseen. Jos yrittäjä ei saa työvoimaa, vikahan täytyy olla aina muualla kuin yrittäjässä tai yrittäjän tarjoamassa työsopimuksessa…
Avoimia työpaikkoja on siis tuon verran, ok.
Montako työtöntä luulet olevan?
Missä luulet heidän olevan?
Ei liene tarpeellista esittää enempiä kysymyksiä – yllättyisin jos vastaisit edes näihin, koska silloin joutuisit myöntämään tyhm… – tai no, sanotaan nätisti – tietämättömyyesi.
Kaltaisiaisi ajattelukyvyttömiä on paljon, valitettavan paljon, mutta heidän määränsä vähenee, kun he saavat itse tutustua reaalimaailman olosuhteisiin – se koittaa sinullekin, valmistaudu, muuten olet nesteessä.
Kiitos upeasta vastineesta.