Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

27.2.2017 klo 16:29

Sovittelija ja leijona

Jouni Kallioluoman pääluottamusmiehiä esittelevässä artikkelisarjassa on vuorossa Pilkington Automotiven Sari Uusivirta.

 

Teksti ja kuvat: JOUNI KALLIOLUOMA
‒ Tammikuun kihlaus tehtiin aikoinaan kriisissä talvisodan aikaan 1940 ja se kesti sodan, jatkosodan, jälleenrakennuksen, hyvinvointivaltion rakennuksen ja sen osittaisen purkamisen ajan. Nyt sen aika on siis työnantajien mielestä ohi, kommentoi NSG Pilkington Automotive Oy:n pääluottamusmies Sari Uusivirta Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) juuri julkistamaa päätöstä irtisanoa keskusjärjestösopimukset.

Sari Uusivirran työura alkoi parikymppisenä Lindström Lainatekstiilit Oy:ssä Hervannassa. Siellä kului 10 vuotta, joista 4 viimeistä pääluottamusmiehenä. Sen jälkeen hän ammattiopintojen jälkeen työskenteli viisi vuotta eri ravintoloissa Tampereella, muun  muassa Plevnassa ja Kaupungin valoissa.

Ravintola-alalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Uusivirta kertoo, että kun miehet riitelivät, hän meni väliin, jos taas naiset riitelivät, miespuolinen vahtimestari meni väliin. Näin tilanne yleensä saatiin parhaiten rauhoitettua.

‒ Kerran kävi niin, että kun tilanne oli jo rauhoittumassa ja olin lähdössä pois, ilmeisesti aineissa ollut narkomaani iski minua takaapäin päähän. Silloin alkoi tuntua, ettei tämä ala ole minua varten. Aloin etsiä töitä teollisuuden alalta.

‒ Tulin vuonna 2005 Tampereen Myllypurossa sijaitsevalle lasitehtaalle töihin pakkaamoon. Olin ainoa nainen pakkaamossa. Lasitehdas on toiminut jo pitkään, ensimmäinen tehdasrakennus valmistui 1971.

‒ Yllättäen vuonna 2010 Pilkington päätti ulkoistaa pakkaamon HSG Logistics Oy:lle. Tultiin töihin maanantaina, jolloin meille kerrottiin, että saman tien alkoi tiedotustilaisuus. Siitä tiedotuksesta kului 32 tuntia ja olimme HSG:läisiä.  Tuossa rytäkässä ulkoistettiin 25 ihmistä.

Luottamustoimia

Sari Uusivirran työt HSG:llä kestivät noin kaksi vuotta.
‒ Minusta tuli osaston luottamusmies ja samalla minut valittiin Ylöjärven lasityöntekijöiden ammattiosaston puheenjohtajaksi. Toiminnassa oli kaikenlaisia ongelmia eikä ulkoistus sittenkään loppujen lopuksi tainnut tulla talolle halvemmaksi. Niinpä meidät ulkoistettiin HSG:ltä – tai siis ”sisäistettiin” takaisin Pilkingtonille. Siinä vaiheessa minusta tuli osaston luottamusmies.

‒ Täytyy sanoa, että tuntuu todella hienolta, että olen voittanut kolmasti pääluottamusmiesvaalit tällaisessa miesvaltaisessa isossa talossa. Nytkin viime vuoden puolella pidetyissä vaaleissa tuli voitto selvästi.

Sari Uusivirta on toiminut TEAMin hallituksessa vajaat pari vuotta ja on paraikaa lasikeraamisen alan tes-jaostossa.

Intoa ja virtaa

Luottamusmiestehtäviin Uusivirtaa innostivat pyrkimään pakkaamon jätkät:
‒ Ne sanoivat (leikillään), että ”Joko sinusta tulee luotto tai mennään Best Hallin taakse.” Ymmärsin porukan toiveet ja pakkaamoon saatiin minusta oma luottamusmies. Samalla minusta tulikin HSG:n pääluottamusmies.

Ensimmäisiä kokemuksia luottamusmiehenä toimimisesta Uusivirta ei muistele. Lindström Lainatekstiilit Oy:llä luottona ollessa tuli asioita hoidettua joten kuten. Myöhemmin on hirvittänyt.
‒ Pilkingtonilla se pakkaamon ulkoistushomma oli aika kaamea paikka. Me jäimme ihan yksin. Jotenkin siitä sisuunnuin ja lähdin heti luottamusmieskurssille.

Luonnetta tarvitaan

‒ Luottamusmiehen pitää olla pappi, psykologi, lakimies, sovittelija ja leijona, toteaa Sari Uusivirta.
‒ Täytyy muistaa, että aina pyllistät jonnekin, kun kumarrat toisaalle. Rehellisyys on kuitenkin se, jolla arvostus ansaitaan. Pitää pystyä kertomaan omillekin ikävät uutiset ja se, mikä on mahdollista ja mikä ei. Työelämä on koventunut tosi paljon, mutta kun työnantajan kanssa on sovittu tietyt pelisäännöt, niin ne on otettava huomioon puolin ja toisin. Politikointi ei tässä hommassa tule kyseeseen, vaan luottamusmiehen pitää puhua jäsenten antamalla mandaatilla. Häntä ei voi sitoa mikään ryhmäkuri.

‒ Luottamusmiesurani ikävin kokemus oli joulukuussa 2014 alkaneet yhteistoimintaneuvottelut. Niiden jälkeen 60 työntekijää lomautettiin toistaiseksi ja 30 irtisanottiin. Samaan aikaan loppui Pilkingtonin Ylöjärven tehdas. Sieltä tuli samaan aikaan meille sisään väkeä, kun meiltä laitetiin ulos. Kaikki, jotka olivat vähänkin aukoneet turpaansa, putsattiin – samoin ”saikkukoneet”. Sen kyllä näki, mutta mahdotonta oli asiaan vaikuttaa. Nuo yt:t vaikuttavat täällä edelleenkin. Monen mielialaan vaikuttaa taustalla se, että työtovereita on heitetty ulos.

Sari Uusivirta kertoo, että hänen luottamusmiesuransa mutkikkain tapaus on juuri nyt menossa eikä siitä voi kertoa tässä vaiheessa sen enempää.

Pieni voittokin on tarpeen

Luottamusmiesuransa hienoin kokemus Sari Uusivirralle tapahtui vuoden 2014 neuvotteluissa. Hän riitautti yhden asian ja laati perusteellisen erimielisyysmuistion.

‒ Henkilöstöpäällikkö sanoi, että riitautuserimielisyysmuistio oli niin hyvin kirjoitettu, ettei hän lähde minnekään juttua häviämään. Tehtaanjohtaja myöntyi tähän. Kyseessä oli tietenkin vain pieni voitto, mutta se tuntui makealta. Muuten olin ihan rikki sen kaiken alla, muistelee Uusivirta.

‒ Meillä 88 prosentta tuotannon työntekijöistä on miehiä, 12 prosenttia naisia. Työntekijöiden keski-ikä vähän päälle 45 vuotta. Työ on raskasta, kovaa työtä, koska laseja joudutaan nostelemaan käsin ja meillä lasien koot voivat olla tosi isoja. Vaarallisinta on karkaisemattomien lasien nostelu, koska laseissa saattaa olla erilaisia jännityksiä. Jos lasi nostettaessa hajoaa, karkaisematon hajoaa ”tikareiksi”. Suojavarusteet ovat kuitenkin meillä hyvät ja käytössä. Karkaistun lasin rikkoutuminen ei ole niin vaarallista, koska se menee mureniksi.

Loimaan kassa harmittaa

Tänä päivänä ei ay-liikkeessäkään Sari Uusivirran mukaan kuunnella tarpeeksi kentän ääntä.
‒ Kiky-sopimuksen jälkitunnelmissa sitä miettii itsekin, että mitä liitoilla ja SAK:lla enää tekee, kun edunvalvonta on tämmöistä kuraa. Tänä päivänä duunareita potkitaan ihan estottomasti. Oikeasti pitäisi lähteä barrikadeille voimakkaasti ja jokaisen. Yleislakko ei tietenkään voi olla päämäärä, mutta näkisin, että tällä menolla siihen joudutaan ja pitää mennä.

‒ Ammattiliittojen pitäisi todella muistaa, mitä varten ne ovat. Nyt nuoret menevät Loimaan kassaan – ei ”liittoon”, koska se ei tee pätkääkään edunvalvontaa. Ammattiliitot ovat kuitenkin rakentaneet melkoisen pienellä jäsenmaksulla nykyisen kattavan luottamusmiesjärjestelmän ja edunvalvonnan. Hädässä sen arvo ymmärretään. Itse olen päättänyt, että Loimaan kassalaisia en auta.

Tammikuun kihlaus on purettu

Sari Uusivirta muistuttaa, että EK irtisanoi juuri keskusjärjestösopimukset:
‒ Tammikuun kihlaus tehtiin aikoinaan kriisissä talvisodan aikaan 1940 ja se kesti sodan, jatkosodan, jälleenrakennuksen, hyvinvointivaltion rakennuksen ja sen osittaisen purkamisen ajan. Nyt sen aika on siis työnantajien mielestä ohi. Työntekijäpuolella on odotettavissa kovat ajat, koska monella alalla ei työehtosopimuksessa ole sovittu niistä asioista, joista keskusjärjestösopimuksin on vuosikymmenet sovittu. Jos esimerkiksi luottamusmiesjärjestelmä tai ay-jäsenmaksujen perintäsopimus työantajan kanssa perutaan, niin kyllä meille kylmät käy, jos ei nousta voimalla vaatimaan järjestelmän perusteiden säilyttämistä.

Suurliittohankkeesta

Sari Uusivirta ei suhtaudu toiveikkaasti uuden suuren teollisuuden ammattiliiton synnyttämiseen. Hän kokee, että ammattiliittojen kermaperseet vaan politikoivat, istuvat ja vahtivat omia paikkojaan. Ja mikä olisi tulevan suuren liiton rooli yhteiskunnassa? Metalli on tehnyt vuosikaudet todella huonoja sopimuksia. Niitä on perusteltu sillä, että Metallilla on suurimpana liittona myös suurin yhteiskuntavastuu. Nyt tämä yhteiskuntavastuu lankeaa uuden suurliiton niskaan. Eipä tuota yhteiskuntavastuuta ole työmarkkinapöydän toiselta puolelta nähty, toteaa ärtynyt pääluottamusmies Sari Uusivirta.

 

Vasen Kaistan pääluottamusmiessarjassa ilmestynyt:

Jos ei kukaan muu sano, niin minä sanon (Tiina Heinonen 10.10.2016)
Pääluottamusmies on tunteiden tulkki (Antti Salonen, 17.3.2016)
Luottamusmiehellä pitää olla kova pää (Rauno Lehtinen, 29.2.2016)
Sankari puun ja kuoren välissä (Petri Sorvali, 3.2.2016)

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *