Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

22.9.2017 klo 15:26

Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui?

Kartalle on merkitty Euroopan maat, joissa vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla järjestettiin parlamenttivaalit. Informaatio on lisätty karttaan. jonka on laatinut Orion 8. Hän on julkaissut sen Wikimedia Commons -yhteisösivustolla lisenssillä CC BY-SA 3.0.

 

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI
Ennen kuluvan vuoden kesälomakautta järjestettiin yhdeksässä Euroopan valtiossa parlamenttivaalit. Vasen Kaista on aikaisemmin raportoinut kaikkien vaalien tulokset. Useimpien vaalien tuloksista valtalehdistö on kertonut valikoiden tai ei lainkaan. Usein ennakkoarvailut ja huhut ovat saaneet enemmän tilaa kuin vaalitulokset. 

Valtalehdistö ei ole noteerannut vasemmistopuolueiden voittoja eikä vihreiden tappioita. Vasemmisto voitti kaikissa vaaleissa, joissa uusia ja uudistuneita vasemmistopuolueita oli mukana. Vihreiden kannatus on vähentynyt useita vuosia lähes joka maassa Suomea lukuunottamatta. Vain avoimen vasemmistolaisin tavoittein esiintyvä Alankomaan vihreä puolue, Vihreä vasemmisto, kykeni keväällä suureen vaalivoittoon.

Sosiaalidemokraatit eivät näytä olevan katoamassa minnekään, vaikka journalistit kilvan ovat muistosanoja kynäilleet. Demarit voittivat useammat vaalit kuin hävisivät. Ehkä Britannian esimerkki, voittoisa paluu sosiaalidemokraattiseen politiikkaan oikeistopolitiikan sijaan innostaa demareita muuallakin.

Radikaalioikeiston puolueiden kohuttu paraatimarssi valtaan on hiipunut. Mutta se ei tarkoita, että oikeusvaltio ja ihmisoikeudet olisivat turvassa. Radikaalioikeiston kysyntä on vähentynyt, koska moni Euroopan konservatiivinen, liberaalinen ja jopa sosiaalidemokraattinen puolue on muuttanut käsitystään asioiden arvojärjestyksestä. Ne myötäilevät radikaalioikeiston vaatimuksia laskeskellen siten saavansa osansa oikealle menevistä protestiäänistä.

Vasemmisto eteni edelleen

Vasemmistopuolueisiin lasketaan tässä yhteydessä puolueet, joilla on edustajia Euroopan parlamentin ryhmässä GUE-NGL (Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto) ja ryhmän yhteistyökumppaneita. Suomea ryhmässä edustaa vasemmistoliitto.

Suurin osa vasemmiston kannatuksesta Euroopassa tulee maanosan läntisistä osista. Sosialismia toisen maailmansodan jälkeen kokeilleissa maissa vasemmistopuolueilla on merkittävää kannatusta vain Moldovassa (17,5 prosentin ääniosuus viime parlamenttivaaleissa), Sloveniassa (6) ja Tšekissä (14,9).

Vasemmisto on edustettuna kolmessa parlamentissa, joissa kevätkaudella pidettiin vaalit. Alankomaissa Sosialistisen puolue (Socialistische Partij, SP) kärsi lievän tappion, mutta siitä huolimatta vasemmistopuolueiden kannatus nousi, kun Eläinten puolue (Partij voor de Dieren, PvdD) enemmän kuin tuplasi paikkansa. Sekä SP että PvdD kuuluvat Euroopan parlamentin vasemmistoryhmään.

Britanniassa vasemmisto on hajaantuneena lukuisiin pikkupuolueisiin, joiden mahdollisuudet saada edustaja parlamenttiin ovat pienet. Euroopan vasemmistopuolueeseen kuuluva Left Unity ei kesäkuun parlamenttivaaleissa asettanut omia ehdokkaita, vaan kehotti kannattajiaan äänestämään Labour-puolueen ehdokkaita.

Pohjois-Irlannissa vasemmisto sai komean vaalivoiton, Sinn Fein (SF) sai liki 30 prosenttia itsehallintoalueen äänistä ja seitsemän edustajaa Britannian alahuoneeseen. Kannatusosuus nousi liki viisi prosenttiyksikköä.

Ranskan vasemmisto ei kansalliskokouksen vaaleissa yltänyt kevään presidentinvaaleissa saamaansa liki 20 prosentin kannatukseen, mutta eteni roimasti vuoden 2012 vaalien tuloksesta. Vuonna 2012 vasemmistopuolueet yhdistyivät vasemmistorintamaan (Front de gauche, FG tai FDG), jonka oli tyytyminen 6,9 ääniosuuteen ja 10 edustajan ryhmään. Ryhmä kasvoi 15-jäseniksi merentakaisten alueiden ja muiden kansanedustajien avulla.

Kuluvan vuoden presidentinvaaleissa vasemmisto toimi vielä yhtenäisenä Taipumaton Ranska (La France Insoumise, FI) vaaliliitossa Jean-Luc Mélenchonin valinnan takana. Kansalliskokouksen vaaleissa rintama hajosi. Ranskan kommunistinen puolue (Parti communiste français, PCF) asetti omat ehdokkaansa, jotka vaalien ensimmäisellä kierroksella saivat 2,7 prosentin kannatuksen ja 10 paikkaa sekä parlamentin järjestäytyessä 15 paikkaa. Taipumaton Ranska sai 11 prosentin ääniosuuden ja 17 kansanedustajaa.

Saksassa käytiin kolmet osavaltiovaalit. Schleswig-Holsteinissa ja Nordrhein-Westfalenissa vasemmistopuolue (Die Linke) lisäsi kannatustaan, mutta ei ylittänyt viiden prosentin äänikynnystä. Saarinmaalla (Saarland) vasemmisto kärsi ainoan vaalitappionsa kevään vaaleissa.

Pohjois-Irlannin alue kuuluu Yhdistyneisiin kansakuntiin (Britanniaan), mutta sillä on oma parlamentti. Sinn Féin (SF) oli suurin voittaja Pohjois-Irlannin parlamentin vaaleissa. Sen ääniosuus kasvoi liki 4 prosenttia, ja se jäi ääniosuudellaan 27,9 prosenttia vain 0,2 prosenttia jälkeen suurimmasta puolueesta.

Sosiaalidemokraatit voittoisia

Sosiaalidemokraatteihin lasketaan tässä puolueet, joiden edustajat Euroopan parlamentissa kuuluvat ryhmään S&D, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä ja ryhmän yhteistyökumppaneita. Suomea ryhmässä edustaa sosiaalidemokraattinen puolue.

Sosiaalidemokraattien kannatuksen romahtaminen Euroopassa on herättänyt suurta huomiota, vaikka puolue itse asiassa pärjäsi hyvin kevätkauden vaaleissa lukuunottamatta Alankomaita ja Ranskaa.

Alankomaiden Työn puolue (Partij van de Arbeid, PvdA) sai vain 5,7 prosentin ääniosuuden (-19,1) ja putosi valtapuolueesta pienpuolueeksi.

Ranskassa Sosialistisen puolueen (Parti socialiste, PS) ja sen liittolaisten vuonna 2012 saama 34,4 prosentin kannatusosuus kutistui alle kymmenen prosentin osuuteen äänistä.

Merkittävin voitto sosiaalidemokraateille tuli Britanniassa, jossa liki 10 prosentin ääniosuuden lisäys Työväenpuolueelle (Labour) toi 40 prosentin kannatusosuuden.

Bulgarian sosialistinen puolue (Българска социалистическа партия, БСП) lisäsi kannatustaan 11,8 prosenttiyksikköä ja nousi 27,2 kannatukseen.

Albaniassa sosialistisen puolueen (Partia Socialiste e Shqipërisë, PS) ääniosuus on vaalien jälkeen 48,2 prosenttia (+6,8) ja Maltan työväenpuolueen (Partit Laburista, PL) peräti 55 prosenttia. Kosovossa sosiaalidemokraattinen Itsemääräämisoikeuspuolue (Lëvizja Vetëvendosje!, LV) nousi suurimmaksi puolueeksi.

Sosiaalidemokraatit etenivät myös Armeniassa. Piskuisessa Liechtensteinissa kannatustaan lisäsi sosiaalidemokraattiseksi ja vihreäksi itseään luonnehtiva puolue, Vapaa lista (Freie Liste, FL).

Saksan kolmet osavaltiovaalit sosiaalidemokraatit hävisivät. Pohjois-Irlannin parlamenttivaaleissa kannatus säilyi ennallaan.

Vihreät ja piraatit ovat kadottaneet vetovoimansa

Euroopan parlamentin ryhmään Vihreät / Euroopan vapaa allianssi kuuluu vihreiden puolueiden edustajien lisäksi eri alueiden itsehallintoa ja itsenäisyyttä ajavia liikkeitä ja puolueita, kuten Skotlannin kansallispuolue SNP sekä piraattipuolueiden edustajat. Suomea ryhmässä edustaa vihreät-puolue.

Alankomaiden vaalien suurin voittaja oli vasemmistolaisin tunnuksin vaaleihin käynyt Vihreä vasemmisto (GroenLinks, GL), joka kuuluu Euroopan vihreät -puolueeseen. Puolue oli keväällä mukana hallitusneuvotteluissa, mutta jätti ne, koska ei voinut hyväksyä maahanmuuttopolitiikkaan kaavailtuja tiukennuksia.

Britanniassa Englannin ja Walesin vihreä puolue (Green Party of England and Wales, GPEW) piti yhden paikkansa alahuoneessa. Puolue kuuluu vasemmalle kallellaan myös talouspolitiikassa oleviin vihreisiin puolueisiin. Kuten monissa muissakin maissa, on vihreä puolue paljon suositumpi Euroopan parlamentin kuin oman maan lainsäädäntöelimen vaaleissa. GPEW sai kolme edustajaa Euroopan parlamenttiin vuoden 2014 vaaleissa.

Skotlannin kansallispuolue (Scottish National Party, SNP) hävisi 21 paikkaa brittiparlamentista. Se sai nyt 35 Skotlannin 59 paikasta, kun se edellisissä, vuoden 2015 vaaleissa oli saanut 56 paikkaa.

Vihreät katosivat Ranskan parlamentista kesän vaaleissa. Vihreät, jotka vuonna 2012 saivat 17 paikkaa (Europe Écologie Les Verts, EÉLV), saivat nyt vain yhden kansanedustajan. Edustaja liittyi vaalien jälkeen liberaalien parlamenttiryhmään. Huomattava osa entisistä vihreiden kannattajista äänesti nyt vasemmiston Taipumaton Ranska -vaaliliiton ehdokkaita.

Vihreät menettivät ääniosuuttaan sekä Saksan osavaltiovaaleissa että Pohjois-Irlannin parlamentissa.

Piraattipuolueet näyttävät pikkuhiljaa poistuvan Euroopan poliittiselta näyttämöltä. Piraattipuolue hävisi viimeisetkin paikkansa Saksan osavaltioiden maapäivillä. Euroopan parlamentissa on vielä yksi piraattipuolueen edustaja Saksasta. Tšekissä piraattipuolueella on yksi senaattori, ja Islannin parlamentissa, yleiskäräjillä 10 kansanedustajaa. Nämä lienevät piraattien ainoat jäljellä olevat valtakunnalliset luottamustehtävät Euroopassa.

Liberaalit saivat kohuvoiton, mutta kärsivät myös tappioita

Liberaaleihin lasketaan puolueet, joiden edustajat Euroopan parlamentissa kuuluvat ryhmään ALDE, Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä ja ryhmän yhteistyökumppanit. Suomea ryhmässä edustavat keskustapuolue ja RKP.

Alankomaissa molemmat hallituspuolueet saivat epäluottamuslauseen äänestäjiltä. Oikeistolainen Vapauden ja demokratian kansanpuolue (Volkspartij voor Vrijheid en Democratie, VVD) säilytti kuitenkin suurimman puolueen aseman. Se on ainoa puolue, joka sai yli 20 prosentin ääniosuuden. Yhteensä 13 puoluetta sai kansanedustajia 150-paikkaiseen edustajainhuoneeseen.

Hallitusneuvottelut ovat nyt jatkuneet kuusi kuukautta. Tätä kirjoittaessa neuvotteluja käyvät VVD ja neljä vaaleissa kannatustaan kasvattanutta puoluetta, konservatiivinen CDA, liberaalinen D66 ja kristillisdemokraattinen CU. Vaalien suuri voittaja, vihreä vasemmisto, vetäytyi hallitusneuvotteluista jo keväällä, koska se ei suostunut maahanmuuttopolitiikan kiristämiseen.

Suurimman voiton liberaalipuolueet saivat Ranskassa. Demokraattinen liike (Mouvement démocrate, MoDem) nosti ääniosuutensa 4,3 prosenttiin, ja uusi Tasavalta liikkeellä -puolue (La République En Marche!, LREM) sai vaalien ensimmäisellä kierroksella peräti 28,2 prosenttia äänistä.

LREMin kansanedustajien enemmistö ei kuitenkaan ollut politiikan ulkopuolelta tulleita tuoreita kansalaisia, kuten puolue antoi arvostelukykynsä kadottaneen valtalehdistön julistaa. Enemmistön parlamenttiryhmän jäsenistä muodostavat politiikan konkarit, jotka ovat jo tehneet uraa sosialistipuolueessa tai tasavaltalaisissa.

Ranskan kolmas liberaalipuolue Demokraattien ja riippumattomien unioni (Union des démocrates et indépendants, UDI) sai kolmen prosentin ääniosuudella peräti 18 paikkaa. (Vasemmiston Taipumaton Ranska 11 prosentin ääniosuudella 17 paikkaa.) UDI onnistui vieläkin paremmin kansalliskokouksen puolueryhmien järjestäytymisen yhteydessä. Se tuplasi paikkansa 36:een LC-ryhmässään Rakentavat: tasavaltalaiset, UDI, riippumattomat (Groupe Les Constructifs: républicains, UDI, indépendants, LC).

Britanniassa Liberaalidemokraatit (Liberal Democrats, Lib Dems) menettivät hieman ääniosuuttaan. Nämä saivat 7,4 prosentin ääniosuudella neljä lisäpaikkaa ja 12 edustajaa. Puolueen suosio on pudonnut roimasti vuoden 2010 vaaleista, jolloin se sai 23 prosentin ääniosuuden ja 57 edustajaa alahuoneeseen.

Armeniassa liberaalit nousivat uutena puolueena parlamenttiin. Ulospääsy-allianssi (Ելք դաշինք) sai lähes kahdeksan prosentin ääniosuudella yhdeksän kansanedustajaa.

Bulgarian romani- ja turkkilaisvähemmistöjen oikeuksia ajava liberaalipuolue Liike oikeuksien ja vapauksien puolesta, DPS (Движение за права и свободи, ДПС) menetti kolmanneksen ääniosuudestaan ja paikoistaan. Tähän vaikutti Bulgarian naapurin ja NATO-kumppanin, Turkin aktiivinen kampanjointi Turkin nykyhallinnolle mieluisamman puolueen puolesta.

Saksan osavaltiovaaleissa vapaademokraattien FDP menestyi hyvin, ja sai paikkoja kahteen kolmesta osavaltioparlamentista.

Euroopan unionia kannattavilla konservatiivipuolueilla ylä- ja alamäkeä

Tähän ryhmään lasketaan puolueet, joiden edustajat Euroopan parlamentissa kuuluvat ryhmään EPP Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit) ja ryhmän yhteistyöpuolueet. Suomalaisista puolueista ryhmään kuuluu kokoomus.

Britannia on ainoa Euroopan unionin jäsenmaa, jonka parlamentissa EPP:llä ei ole kansanedustajia. EPP:n jäsenpuolueet ovat suurpuolueita liki kaikissa Euroopan maissa, joissa kevätkaudella järjestettiin vaalit.

Alankomaat muodostavat poikkeuksen, mutta sielläkin Kristillisdemokraattinen haaste (Christen Democratisch Appèl, CDA) nosti ääniosuutensa kaksinumeroiseksi.

Suurimman tappionsa EU-myönteiset konservatiivit kärsivät Ranskassa. Tasavaltalaiset-puolue (Les Républicains, LR) menetti lähemmäs puolet ääniosuudestaan.

Puolueen nöyryytys oli jo alkanut presidentinvaalien jälkeen, kun puolueen näkyvimpiin hahmoihin kuuluva Le Havren pormestari Édouard Philippe otti vastaan pääministerin paikan presidentti Emmanual Macronilta, vaikka puolue on oppositiossa.

Tasavaltalaisten vastoinkäymiset jatkuivat kansalliskokouksen tappiollisten vaalien jälkeen. Vain sata puolueen saamista 136 kansanedustajasta liittyi puolueen oman parlamenttiryhmään. Suuri osa loikkareista siirtyi oikeistoliberaalisen UDI-puolueen parlamenttiryhmään. (Asiasta tarkemmin Vasen Kaistan 7. elokuuta julkaisemassa artikkelissa Ranskan vaalitulokset, osa 3.)

Bulgariassa Kansalaiset Bulgarian eurooppalaisen kehityksen puolesta GERB -puolue (ГЕРБ, Граждани за европейско развитие на България) säilytti suurimman puolueen aseman, mutta ei kyennyt muodostamaan hallitusta ottamatta mukaan äärioikeistoa.

Maltan saarivaltiossa konservatiivien kansallispuolue (Partit Nazzjonalista, PN) synnytti poliittisen kriisin päästäkseen pääministeripuolueeksi. Työväenpuolue piti kuitenkin yli puolet kannattajista takanaan, ja kansallispuolue jäi oppositioon 43,7 prosentin ääniosuudellaan.

Armeniassa järjestettiin ensimmäiset demokraattisina pidetyt vaalit perustuslakiuudistuksen jälkeen. Vanhan valtapuolueen asemaa tämä ei horjuttanut, konservatiivinen Tasavaltalaispuolue RPA (Հայաստանի Հանրապետական Կուսակցություն) pitää maata ohjaksissaan.

Saksan konservatiivipuolue CDU voitti maassa järjestetyt kolmet osavaltiovaalit, Pohjois-Irlannin itsehallintoalueen vaaleissa ei EPP-läiselle puolueelle sijaa ollut.

EU-skeptisillä konservatiiveilla ei juhlan aiheita

Kielteinen tai hyvin varauksellinen suhtautuminen Euroopan unioniin yhdistää niitä puolueita, joiden edustajat Euroopan parlamentissa kuuluvat ryhmään ECR Euroopan konservatiivit ja reformistit. Suomea ryhmässä edustaa perussuomalaiset.

Britannian konservatiivinen puolue (Conservative and Unionist Party) on eittämättä ECR:n tärkein jäsen. ECR on Euroopan parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä 74 mepillään, mutta brittien 20 edustajan lähteminen pudottaa sen samaan kokoluokkaan vasemmiston ja vihreiden kanssa. ECR:n valtapuolueeksi nousee Puolan Laki ja järjestys -puolue.

Konservatiivit järjestivät kesäkuussa Britanniassa ylimääräiset parlamenttivaalit vahvistaakseen haurasta enemmistöään alahuoneessa. Tulos oli päinvastainen, konservatiivit hävisivät enemmistönsä, vaikka kasvattivatkin ääniosuuttaan ja pitivät suurimman parlamenttiryhmän. Ääniosuuden kasvu johtui suurelta osin Itsenäisyyspuolue UKIPin kannatuksen romahduksesta.

Alankomaissa ECR:n pieni jäsenpuolue CU säilytti asemansa, eikä ECR:n yhteistyöpuolueiden kannatuksessa Armeniassa ja Liechstensteinissa tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Saksan osavaltioparlamenteissa ei ECR-puolueita ole, mutta Ulsterin Unionistipuolue (Ulster Unionist Party, UUP) lisäsi ääniosuuttaan 0,3 prosenttiyksikköä Pohjois-Irlannin parlamenttivaaleissa. Puolue kuitenkin hävisi kuusi paikkaa ja joutui tyytymään kymmeneen.

Radikaalioikeiston menestys ei vastannut ennakkokohua

Radikaalioikeistoon luetaan tässä puolueet, joiden edustajat Euroopan parlamentissa kuuluvat ryhmään ENL (ENF), Kansakuntien ja vapauden Eurooppa.

Siihen nähden, että valtalehdistö kuukausikaupalla hehkutti otsikoissaan nexittiä (Alankomaiden spekuloitua eroa EU:sta) ja frexittiä (Ranskan spekuloitua eroa EU:sta), oli radikaalipuolueiden vaalitulos melkoinen mahalasku.

Yli 13 prosentin kannatus rasismilla ja muukalaisvihamielisyydellä ratsastaville puolueille manner-Euroopan suurissa maissa on huolestuttavaa. Alankomaissa Vapauspuolue (Partij voor de Vrijheid, PVV) ei tehnyt vallankumousta, mutta kannatuksen nousuun kolmanneksella sisältyy varoitus.

Eivätkä porvaripuolueet näytä oppineen mitään. Ne käyvät seitsemättä kuukautta hallitusneuvotteluja hioen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan kiristämisen kuvioita. Samaan aikaan 69 prosenttia kansalaisista pitää terveydenhoidon järjestämistä ylivoimaisesti tärkeimpänä kysymyksenä. Yleisradioyhtiö NOSin (Nederlandse Omroep Stichting) tiistaina julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan toiseksi tärkeimpänä ongelmana pidetään koulutusta. Eläkeläisten kulutuskykykin ohittaa kansalaisten mielestä tärkeydessä maahanmuutto- ja pakolaiskysymykset.

Ranskan Kansallisen rintaman (Front national, FN) ehdokas Marine Le Pen sai presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 21,3 ja toisella kierroksella 33,9 prosenttia annetuista äänistä. Parlamenttivaalien ensimmäisen kierroksen ääniosuus, 13,2 prosenttia, on ennakkokohuun nähden hyvin vaatimaton.

Saksan osavaltiovaaleissa radikaalioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle, AfD jatkoi voittojaan. Se sai paikkoja kaikkissa kolmessa osavaltiossa, joissa vaalit järjestettiin. AfD ei kuitenkaan saanut enää kaksinumeroisia ääniosuuksia, kuten kahtena edellisenä vuonna eräissä osavaltioissa. Artikkelin lopussa oleva taulukko näyttää osavaltiovaalitulokset.

Oikeistopopulistien vauhti on laantunut

EFDD, Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa on kahdeksas ja Euroopan parlamentin ryhmä, joka tässä esitellään. Perussuomalaiset kuuluivat parlamentin edellisellä istuntokaudella tähän ryhmään.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertoi kesällä pohtivansa paluuta tähän ryhmään. EFDD:lle se olisikin tarpeen, sillä ryhmä on koko istuntokauden ollut vaarassa tulla poistetuksi parlamentin virallisten ryhmien joukosta. Ryhmään tarvitaan edustajia seitsemästä maasta, ja EFDD:llä on juuri tuo määrä.

Kun Britannia poistuu Euroopan parlamentista, lähtee samalla koko ryhmän tärkein puolue UKIP, Yhdistyneiden kuningaskuntien itsenäisyyspuolue (UK Independence Party).

Viereisessä taulukossa UKIP onkin ainoa EFDD:en kuuluva puolue. Bulgarian kansallinen rintama kuului EFDD:n edeltäjään EFD:een edellisellä istuntokaudella.

Bulgarian Yhtyneet Patriootit OP (Обединени Патриоти) on kolmen oikean laidan puolueen vaaliliitto. Siihen kuuluu ECR:n jäsen Bulgarian kansallinen liike IMRO, nationalistinen oikeistopuolue Kansallinen rintama Bulgarian pelastamiseksi ja äärinationalistinen rasistipuolue Атака, “Hyökkäys”. OP on mukana nykyisessä kokoomuksen veljespuolueen GERBin johtamassa hallituksessa.

Bulgarian parlamenttiin nousi uutena Bulgarian Donald Trumpiksi julistetun, menestyneen yrittäjän Veselin Mareshkin vetämä Tahto-puolue (Воля), joka haluaa kehittää Bulgarian yhteistyösuhteita Venäjän kanssa.

Ryhmättömiä yhä vähemmän

Euroopan parlamentin ryhmättömien puolueiden ryhmä oli melko suuri nykyisen istuntokauden alkaessa, siinä oli 52 jäsentä. Kun radikaalioikeisto sai oman ENF-ryhmänsä, ryhmättömien ryhmään jäi alle 20 jäsentä. Euroopan parlamentin viralliseen ryhmään tarvitaan vähintään 25 meppiä vähintään seitsemästä maasta.
Kaikki tässä esitellyt puolueet eivät ole edustettuna Euroopan parlamentissa, mutta ne eivät ole sopineet aiemmin esiteltyihin ryhmiin.

Alankomaiden 50+ puolue on populistinen eläkeläispuolue.

Britannian pohjoisirlantilainen Demokraattinen unionistipuolue (Democratic Unionist Party, DUP) on populistinen oikeistopuolue, joka kannattaa Pohjois-Irlannin säilymistä osana Yhdistyneitä kuningaskuntia. Pohjois-Irlannin parlamenttivaaleissa se säilytti täpärästi suurimman puolueen asemansa.

Kesäkuun brittiparlamenttivaaleissa puolue ylsi kymmeneen paikkaan alahuoneessa. Paikat osoittautuivat hyvin arvokkaiksi. Enemmistönsä parlamentissa menettänyt Theresa Mayn hallitus on riippuvainen DUPin tuesta.

Albaniassa nationalistinen Oikeudenmukaisuuden, integraation ja yhtenäisyyden puolue (Partia Drejtësi, Integrim dhe Unitet, PDIU) ei näytä saavan merkittävää jalansijaa.

Kosovossa eniten ääniä ja paikkoja saanut, Kosovon demokraattisen puolueen (Partia Demokratike e Kosovës, PDK) johtama vaaliliitto koostui kirjavasta joukosta puolueita.

Euroopan unioiden jäsenmaiden vaalitulokset yhteiskuvassa

Kevään vaaleista Euroopan unionin jäsenmaissa järjestettiin viidet. Monissa maissa kilpailuun äänestäjien suosiosta osallistui kaksi saman puolueryhmän puoluetta. Ranskassa kansanedustajia saaneita liberaalipuolueita on peräti kolme.

Alankomaissa kahden muita suuremman puolueen valta päättyi ainakin tilapäsesti. Britanniassa kävi juuri päinvastoin, työväenpuolue ja konservatiivipuolue saivat yhteensä 82,3 prosenttia äänistä ja 89,1 prosenttia alahuoneen paikoista.

Viiden maan vaalitulokset eivät yksin riitä kertomaan, mihin suuntaan eurooppalaisten puolueiden kannatus on kehittymässä. Sen verran kuitenkin voi päätellä, että vasemmiston ja oikeistoliberaalien kannatus on lisääntymässä, ja että oikeistopopulistien ja radikaalioikeiston laajamittainen rynnistys parlamentteihin ei ole ainakaan lähiaikoina tapahtumassa.

Euroopan unionin alueella järjestetään tänä vuonna vielä ainakin kolmet vaalit: sunnuntaina Saksassa ja lokakuussa Itävallassa ja Tšekissä.

EU:n ulkopuoliset vaalit demareiden juhlaa

Sosiaalidemokraatit voittivat keväällä kaikki parlamenttivaalit niissä Euroopan maissa, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin. Tosin Liechtensteinin minivaltiossa demarien sarakkeeseen merkitty vaalitulos voisi yhtä hyvin olla vihreiden sarakkeessa.

EU:n ulkopuolisessa Euroopassa järjestetään vielä ainakin yhdet vaalit. Islanti on ajautunut niin pahaan hallituskriisiin, että ratkaisua haetaan uusista vaaleista. Mielipidetiedustelut vihjaavat, että Vihreä vasemmisto -puolueella (Vinstrihreyfingin – Grænt framboð) on hyvät mahdollisuudet nousta suurimmaksi puolueeksi. Viime vuoden lokakuun vaaleissa se nousi toiseksi suurimmaksi.

Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:

Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)

Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:

Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Ranska:
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.)
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)

III

Kevätkaudella parlamenttivaalit järjestäneet maat lyhyesti:

Alankomaat (Nederland) on perustuslaillinen monarkia. Sen virallinen pääkaupunki on Amsterdam, mutta Haag toimii hallinnollisena keskuksena. Alankomaissa on 17,1 miljoonaa asukasta. Parlamentin edustajainhuoneeseen (Tweede Kamer der Staten-Generaal) valitaan 150 kansanedustajaa.

Albanian tasavallan (Republika e Shqipërise) pääkaupunki on Tirana. Maassa on 2,9 miljoonaa asukasta. Parlamenttiin (Kuvendi i Shqipërisë) valitaan 140 jäsentä.

Armenian tasavalta (Հայաստան) on tunnettu pääkaupungistaan Jerevanista. Maassa on kolme miljoonaa askuasta. Kansalliskokoukseen (Հայաստանի Հանրապետության Ազգային ժողով) valitaan 105 kansanedustajaa.

Bulgarian tasavallan (Република България) pääkaupunki on Sofia ja asukasmäärä 7,2 miljoonaa. Kansalliskokouseen (Народно събрание) valitaan 240 kansanedustajaa.

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland, UK) on perustuslaillinen monarkia, jonka pääkaupunki on Lontoo. Asukkaita on 64,6 miljoonaa. Parlamentin alahuoneeseen (House of Commons) valitaan 650 edustajaa.

Kosovon osittain tunnustetun tasavallan (Albaniaksi Kosova, serbiaksi Косово) pääkaupunki on Pristina ja asukkaita maassa on 1,9 miljoonaa. Kansalliskokoukseen (Albaniaksi Kuvendi i Kosovës ja serbiaksi Скупштина Косова valitaan 120 kansanedustajaa.

Liechtensteinin ruhtinaskunta (Fürstentum Liechtenstein) on perustuslaillinen monarkia. Pääkaupunki on Vaduz ja maan asukasluku on Euroopan neljänneksi pienin, runsaat 37 000. Maapäiville (Landtag) valitaan 25 edustajaa.

Maltan tasavalta (Repubblika ta’ Malta) on 400 000 askukkaan saarivaltio, jonka pääkaupunki on Valletta. Sen parlamentin edustajainhuoneeseen (Kamra tad-Deputati) valitaan 67 edustajaa.

Ranskan tasavallan (République française) pääkaupunki on Pariisi. Asukasluku on 67 miljoonaa. Parlamentin alahuoneeseen, kansalliskokoukseen (Assemblée nationale) valitaan 577 jäsentä.

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *