ULLA-LEENA ALPPI
Tampereella, kuten monissa isommissa kaupungeissa on tilanne lastensuojelussa ja perhepalveluissa ollut jo pitkään hälyttävä. Hälyttävän siitä on tehnyt se, että lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, minkä seurauksena erityisesti kiireellisten huostaanottojen määrä on kasvanut. Nykyisillä resursseilla, joilla yhdellä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on saattanut olla kuusikymmentä tai paljon enemmänkin asiakkaita, ei ole ollut mahdollista tehdä työtä siten kuin se pitäisi tehdä, ja niin kuin työntekijät osaisivat ja haluaisivat sen tehdä. Monet eettisesti työhönsä suhtautuvat sosiaalityöntekijät ovat sinnitelleet, mutta ovat lopulta siirtyneet muualle. Vaihtuvuus on ollut suurta ja tyhjiksi jääneille paikoille on ollut vaikeaa saada uusia päteviä työntekijöitä. Tampereen naapurikunnissa asiakasmäärät ovat pienempiä, joten on ymmärrettävää, että moni pätevä työntekijä on vastannut myönteisesti naapurikunnan kutsuun tulla heille töihin. Erittäin monipuolisia ihmissuhde- ja muita taitoja tarvittavassa työssä myös palkkaus on työn vaativuuteen nähden huono, joten sitäkään kannustinta ei ole ollut.
On selvää, että suurimmat kärsijät tässä tilanteessa ovat olleet ne lapset, jotka eivät ole saaneet hätäänsä riittävää ja oikea-aikaista apua. Nämä lapset ovat yhteiskuntamme vähäosaisimpia siinä mielessä, että heiltä on viety jokaisen lapsen tarvitsema turvallisuus ja pysyvyyden tunne, huoleton lapsuus. Luottamus aikuisiin on saanut kovia kolauksia, ja useimmat lapset ovat sen sijaan saaneet kokemuksen omasta huonommuudestaan. Kun lasta kohdellaan välinpitämättömästi tai huonosti, tai jopa kaltoin, kokee lapsi sen olevan omaa syytään. Itsetunto voi saada vakavia vaurioita. Jotta näitä lapsia pystytään auttamaan ja eheytymään, tarvitaan siihen ensimmäiseksi lapsen luottamuksen voittaminen. Se ei voi tapahtua olosuhteissa, joissa työntekijöillä ei ole lapselle aikaa. Ja sitähän ei ole, kun apua tarvitsevia lapsia ja perheitä on moninkertaisesti yli valtakunnallisen suosituksen, joka on kolmekymmentä asiakasta yhtä työntekijää kohden. Uusimmissa suosituksissa puhutaan jo kahdestakymmenestäviidestä. Liian moni lapsi on ehtinyt vaurioitua niin paljon, että tarvitsee toipuakseen paljon aikuisen apua ja tukea.
Tampereella kaupunginvaltuutetut ovat saaneet lastensuojelun työntekijöiltä jo vuosia sitten sekä uudelleen viime vuoden aikana useita vetoomuksia, joissa he ovat kertoneet vakavasta tilanteesta. Sosiaali-ja terveyslautakunnassa olemme viime vuoden lopulla kahteen kertaan vedonneet kaupunginhallitukseen ja -valtuustoon työntekijöiden huolen kuulemiseksi. Tilanne on vaatinut kriisikeskusteluita työntekijöiden, johdon, sekä luottamushenkilöiden kesken. Nyt tilanne on viimein korjaantumassa. Lautakunta sai torstain kokouksessaan tiedoksi helmikuun lautakuntaan päätettäväksi tulevat resurssilisäykset. Tulemme päättämään kymmenen uuden sosiaalityöntekijän viran perustamisesta perhepalveluihin ja lastensuojeluun, yksi näistä johtavan sosiaalityöntekijän virka. Lapsiperheiden sosiaalityöhön palkataan kaksi sosiaalityöntekijää, lastensuojelun avohuollon sosiaalityöhön kuusi sosiaalityöntekijää, sijais- ja jälkihuollon sosiaalityöhön yksi sosiaalityöntekijä, sekä yksi johtava sosiaalityöntekijä. Lisäksi palkataan määräaikainen projektipäällikkö lastensuojelun kehittämistyöhön.
En osaa sanoa onko tämäkään riittävästi, mutta tämä on ainakin hyvä alku lastensuojelun kuntoon saattamiselle. Valoa on näkyvissä, ainakin jonkinlainen tuikku on syttynyt. Tavoitteena on se, että paremmalla resurssoinnilla lapsia ja perheitä pystytään auttamaan niin, että ajan myötä raskaampien ja kalliimpien palveluiden, kuten huostaanottojen tarve vähenisi. Tämä ei tietenkään voi tapahtua hetkessä.
Kun vakansseja on viime vuosina jäänyt tyhjiksi työolosuhteista johtuen, tarvitaan tietysti hyvä rekrytointikampanja luottamuksen palauttamiseksi siihen, että Tampereella voidaan tehdä laadukasta lastensuojelutyötä riittävin resurssein. Toivon näin käyvän. Pienet hädissään olevat tamperelaiset tarvitsevat ammattiosaajia.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu.
Etusivun kuva:
Asiasta aiemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä:
Valtuuston vuosi päättyi oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin (18.12.2018)
Vastuullinen katse lastensuojelua tarvitseviin lapsiin (20.8.2018)
Annetaan lastensuojelulle mahdollisuus (6.6.2018)
Lastensuojelu ja paperittomien terveydenhuolto kuntoon (22.12.2017)
Lue lisää muualla verkossa:
Mistä lastensuojelussa on kyse (Tampereen kaupungin verkkosivut)
*
Kiitos palautteesta, Marja-Leena Virkki.
On aivan totta, että suurilla yksityisillä hoivayrityksillä oman voiton tavoittelu näyttää usein olevan ensisijainen tavoite, jolloin ne tinkivät hoitajien määrästä ja joskus ammattitaidostakin. Kärsijöinä ovat hoivaa tarvitsevat iäkkäät ihmiset, jotka todellakin pitkän päivätyönsä jälkeen ansaitsisivat hyvää, arvostavaa hoivaa.
Tamperekin ostaa näitä palveluita, vaikka turvallisinta olisi kehittää lisää omaa palvelutuotantoa. Jos nykyisen hallituksen SOTE-uudistus menee läpi nyt esitetyssä muodossa, kasvaa yksityisen hoivabisneksen rooli entisestään.
Tampereella oma valtuustoryhmäni ei ole hyväksynyt täällä tehtyjä heikennyksiä vanhuspalveluiden hoitajamitoitukseen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen korotuksiin. Olemme esittäneet niiden hylkäämistä, mutta ikävä kyllä tukea ei ole tullut muista valtuustoryhmistä. On siis vain jatkettava yrityksiä parantaa vanhuspalveluita heikennysten sijaan.
Maahanmuuttajia on toistaiseksi aika vähän ja he saavat saman sosiaaliturvan kuin kantaväestöön kuuluvatkin. Hyvin tärkeää olisi, että heidän kotouttamisensa toteutuisi nykyistä paremmin ja he voisivat työllistyä ja olla veronmaksajia muiden ohella.
Näistä pulmista huolimatta toivotan hyvää alkanutta vuotta, ystävällisin terveisin Ulla-Leena Alppi
Parahin kunnallisvaltuutettu.Kiitos kirjoituksesta..Myös Vanhusten hoito sakkaa niin monissa paikoissa eikö sitä oikeasti voisi kunnassa laittaa kuntoon??Tuntuu että ne toimivat yhtiöt vievät voitot veroparatiiseihin ja kaikkea osapuolet kärsivöt monet on nyrkit savessa ja liassa tätä maata rakentanut..vuosikymmeniä ? Maahanmuuton politiikkaan myös muutoksia ei liikaa rahaa tänne tuleville kuten nyt tehdään.