Artikkeli: Tampere

8.5.2019 klo 15:24

Sellainen on Tampere, hölmöläisten kaupunki

Kirjoittajien mukaan Tampere käyttää rahaa, kuin hölmölän peitonjatkajat. Kuvan rahoista on ottanut Adrian ja kaupungin virastotalon on vuonna 2014 kuvannut Satu Aalto. Molemmat kuvat ovat Flickr-kuvapalvelussa lisenssillä CC BY 2.0. Kuvia on muokannut ja yhdistänyt Päivi Tyni.

Olemme viime aikoina valitettavasti joutuneet tutustumaan kollektiiviseen aivohäiriöön nimeltään säästömania. Se ilmenee niin, että jollakin julkisen talouden osa-alueella tehdyt säästöt aiheuttavat kuluja toisaalla ja lisäksi budjetoimattomia kuluja säästötoimenpiteiden uhreiksi joutuville heidän itsensä kustannettaviksi.

Kansalaiset ovat kummastelleet, mikä kulkutauti kouluihin on iskenyt, kun kohtalaisen uudetkin koulut joutuvat remonttiin. Tai juuri kalliisti remontoitu koulu osoittautuu kohta remontoinnin jälkeen homepommiksi. Kukaan ei kuitenkaan ole korvausvelvollinen. Julkisten rakennusten huonoa sisäilman laatua on tutkittu myös valtakunnallisesti. Tutkimukset ovat antaneet viitteitä siihen suuntaan, että vikapää olisi ilmanvaihdon sulkeminen rakennusten tyhjillään olon aikana. Näin ollen yöt, viikonloput ja loma-ajat ilmastointilaite on pois päältä ja pöpöillä loisto-olot hormeissa.

Yksi tamperelainen virkamies suositteli sydämellisesti ilmastoinnin sulkua erinomaisena säästötoimenpiteenä koko maassa. Tämä uutisoitiin paikallisessa päivälehdessä. Ehkä taseessa näyttää hyvältä muutaman tuhannen euron säästö sähkölaskussa, mutta vastaavasti terveydenhuollon momentille syntyy kymmenien tuhansien eurojen kustannukset sähkölaskujen pienistä säästöistä.

Menetetty terveys on kova kustannus

Ensimmäisiä merkkejä huonosta sisäilmasta ovat oireilevat ihmiset. Sisäilmasairaus ilmenee monella tavalla: allergisena nuhana, päänsärkynä, punoittavina silminä, äänen käheytenä. Pahimmillaan oireet ovat invalidisoivia. Oireilevalla on lihas- ja nivelvaivoja sekä uupumusta ja lisäksi vielä saattaa puhjeta astma ja mennä ääni.

Hyvin monille homealtistuneille puhkeaa monikemikaaliyliherkkyys. Sen kokeneet havaitsevat elävänsä ikiomassa helvetissään. Suomessa väitetään sisäilmasairauksien puhkeamisen johtuvan yksilöstä ja oikeastaan olevan psyykkistä laatua. Kärjekkäimmät väitteet puhuvat joukkohysteriasta. Ympäristöyliherkkyys tuli tautiluokitukseen vuonna 2014, mutta Suomessa sitä ei hoideta eikä siihen saa tukea mistään. Toki astmaa hoidetaan normaalisti, mutta siihen se sitten jääkin. Monissa Euroopan maissa tilanne on toinen.

Terveessä talossa ei kukaan sairastu sisäilmasta

Kenenkään ei pitäisi altistua missään olosuhteissa home- ja sieni-itiöille sen enempää koulussa, kotona kuin harrastustiloissakaan. Sikäli väite yksilöllisyydestä on totta, että toiset ihmiset ovat herkempiä sairastumaan kuin toiset. Terveessä ympäristössä kukaan ei sairastu homeallergiaan, ei edes se herkin lapsi, joka nappaa kaikki liikkeellä olevat virukset. Suurimman kustannuksen pienistä säästöistä maksaa perhe, jonka lapsi tai lapset ovat menettäneet terveytensä ja tulevan työkykynsä osittain tai jopa kokonaan lopuksi ikäänsä.

Suuria henkilökohtaisia kustannuksia maksavat myös opettajat, lastenhoitajat tai muu henkilökunta, jotka menettävät terveytensä ja työkykynsä. Kroonisesti äänensä menettänyt opettaja ei pysty tekemään koulutustaan vastaavaa työtä. Hyvin harvoin hän pystyy osoittamaan, että työkyvyn menetys johtuu työolosuhteista.

Jotkut perheet etsivät lapsilleen sellaisen koulun, jossa sisäilmasta ei oireita tule. Jotkut perheet järjestävät opetuksen kotona. Tämä vaatii perheiltä monenlaista sitoutumista, joskus jopa toisen vanhemman palkkatyöstä luopumisen, sillä lasten terveys ja tulevaisuus ovat tärkein asia. Sitä sen pitäisi olla myös kunnalle ja valtiolle. Kunta on velvollinen miettimään myös opettajien työsuojelua.

Säästöstä tulee kustannus

On kurjaa havaita asuvansa putkinäköisten päättäjien hölmölässä, jossa peittoa jatkettiin siirtämällä pala yläpäästä jalkopäähän. Palelu ei loppunut vaan siirtyi paikasta toiseen. Ja näin käy, kun ei ymmärretä kokonaisuutta vaan näperrellään yksittäisten asioiden kanssa.

Ristiriitaista on Tampereen kaupungin puuhastelu muillakin aloilla. Kovasti yritetään säästää sairaanhoitomenoissa, mutta toisaalta liki tuottamuksellisesti toimitetaan väkeä paikattavaksi. Acutan edustajat kyllä vahvistavat, että liukkauskausina liukastumisvammoja tulee viljalti. Katulain mukaan kunnan ja tonttien omistajien tulee huolehtia liukkauden estosta. Tampere ei siitä näytä välittävän vähääkään, eihän määräyksen rikkomista ole sanktioitu eli siitä ei ole määritelty rangaistusta. Tämä kävi valitettavalla tavalla ilmi myös esiin tulleissa vanhustenhoidon laiminlyönneissä.

Useampana vuotena asukkaat ovat esimerkiksi havainneet systemaattista laiminlyöntiä hiekoituksessa kaupungin vastuulle kuuluvalla kevyen liikenteen väylällä, joka johtaa Haukiluomassa bussin 8 päätepysäkille. Väylää pitkin kulkee todennäköisesti satoja ihmisiä päivittäin lukuisista lähistöllä sijaitsevista kerrostaloista. Yhtenä vuonna eräs asukas kääntyi apulaispormestarin (nykyistä edellisen) puoleen ja sen jälkeen lopputalvi sujui hiekoituksen osalta hyvin, mutta seuraavat eivät sujuneet. Valittaessaan toistuvasti katuosastolle asukas sai sieltä lokikirjoja, joiden mukaan siellä oli joka päivä käyty. Aika raskauttavaa on, kun käydään, mutta ei tehdä mitä pitäisi.

Liekö niin, että alihankintasopimukset yksityisille ovat sellaiset, että summa on sama riippumatta hiekoitushiekan tarpeesta? Tällöin niin sanotusti tervehenkinen yrittäjä pihtaa hiekasta ja vaarantaa muiden terveet luut, koska laiminlyönnistä ei seuraa mitään rangaistusta. Yhteiskunta näyttää olevan siten kiero, ettei yksityinen yrittäjä eikä edes kaupunki toimeksiantajana kanna vastuuta asioista, joita ei ole sanktioitu. Sanktioinnin kai pitäisi vielä vaikuttaakseen ulottua johdon henkilökohtaiseen vastuuseen asti niin alihankintayrityksissä kuin kaupungillakin. Tarvitsee varmaan tehdä ensi talvena rikosilmoitus kaupunkia ja alihankkijaa vastaan yleisen vaaran tuottamisesta. Sitähän tuo mummut kumoon ja lonkat vetoon -politiikka käytännössä on.

Sairas ei saa oikeutta

Kolmas säästöyritys, joka kostautuu sekä säästäjälle että vielä pahemmin säästön uhrille, on päätös evätä kuljetus- ja siivouspalvelut ihmisiltä, jotka kyllä täyttävät lääketieteellisesti palvelujen saamisen kriteerit, mutta eivät ole olleet mukana kyllin kauan, eli ovat alle 75-vuotiaita. Ohjeiden mukaan palvelujen saamiseksi on pitänyt täyttää tietyt kriteerit, jotka eivät ole kiinni iästä vaan kunnosta. Ihan yhtä hyvin olisi voitu suuremman säästön saavuttamiseksi lisätä toiseksi asiaan kuulumattomaksi kriteeriksi, että 75 vuoden iän lisäksi pitää olla vielä kalju. Näillä elementeillä säästöt olisivat olleet suorastaan valtavat.

Nykyisin kaupungin vuokra-asuntoyhtiö joutuu antamaan häätöuhkauksia siivottomuuden takia asuntojen kuntotarkastuksien yhteydessä. Selvittämättä on, onko häätöjä tästä syystä vielä toteutettu. Kaupungilla liikkuvien huhujen mukaan joku sosiaalitoimen pomo on jo viime vuoden puolella kieltänyt kustantamasta siivousapua harkinnanvaraisena toimeentulotukena, vaikka se lain kriteerit asumisen turvaamisesta täyttääkin. Tällaiset lainvastaiset ohjeet Tampereella osataan antaa suullisesti. Onneksi joskus löytyy virkahenkilöitä, jotka noudattavat lakia pomojen määräyksistä huolimatta. Heillä on sentään sydän toisin kuin ilmeisesti budjettien tekijöillä.

Tehdäkseen oikein esimiesten määräyksistä huolimatta ei tarvitse olla mikään Tapani Brotheruksen kaltainen sankarillinen pakolaisten pelastaja; paine oikein tekemiseen on kasvamassa myös tavallisten viranhaltijoiden keskuudessa. Muita kyseenalaisia linjauksia ovat muun muassa seuraavat: Toisin kuin pääkaupunkiseudulla, Tampereella on päätetty niin, ettei täällä makseta lymfahoitoa niillekään syöpäpotilaille, joille siitä olisi apua. Tampereella evätään myös ensimmäisellä hakukerralla sote-taksioikeus rollaattorin varassa huonosti liikkuvalta ihmiseltä. Oikeuden saattaa saada, jos jaksaa ja osaa tehdä valituksen. Herääkin kysymys, minkälainen oikeusvaltio Suomi on, kun oikeutettua apua pitää hakea valitusteitse tai jopa käräjäoikeudesta.

Kommentteja: 5

  1. Tottakai julkinen terveyden huolto on hidasta ja tulee hidastumaan entisestään. Siten saadaan ihmiset haluamaan yksityistämistä ja lopuksi voidaan sujuvasti lopettaa julkinen kokonaan. Sitten saavatkin hoitoa enää rahakkaat.. Kun yhteiskunta ei ole tehty ihmistä varten vaan ihminen yhteiskuntaa varten, niin huonosti käy..

  2. Huonosta sisäilmasta kärsivät julkiset rakennukset aiheuttavat Suomessa erilaisina saneerauksina ja uudelleen rakentamisina miljardiluokan kustannukset. Ongelmien syistä on kuitenkin vain epämääräisiä ja ristiriitaisia teorioita ja muistikuvia ilmanvaihdon sulkemispaniikista, jonka 1970-luvun öljykriisi aiheutti. Eikö olisi mielekästä kohdentaa satoja miljoonia tämän ongelman systemaattiseen tutkimiseen? Ei kohdenneta, koska merkittävä taloudellinen vaikuttaja eli rakennusliikkeet hyötyvät näiden rakennusten lyhyestä elinkaaresta. On hyvä bisnes, jos koulut ja sairaalat täytyy uudestaan rakentaa – ja on pakko rakentaa – siis 20-30 vuoden välein. Kenties ainakin julkisille rakennuksille on jo rakennuspiirustuksiin kirjattu viimeinen käyttöpäivä.

    Rakennus- ja asuntokeinottelu onkin suuri tietoisuutemme muokkaaja ja vääristäjä. Rakennusliikkeille ja kiinteistönvälittäjille suurimman suhteellisen voiton tuo pienien asuntojen myynti suuren kaupungin, niin kuin Tampereen, keskustassa. Niinpä siis liike-elämän uskollinen äänitorvi Aamulehti muutaman kuukauden välein näyttävästi toistaa, kuinka perheet nykyään valtoimenaan haluavat asua palvelujen(=?) lähellä ja elämän sykkeessä kaupungin keskustassa. Mihinkään perheasuntoon siellä ei monellakaan ole varaa. Ei kuitenkaan hätää. Ihmisen elämäntapa ja reviirikäyttäytyminen ovat kuulemma radikaalista muuttumassa. Koska kodin keskeinen toimintamuoto on älypuhelimen selailu, ei tilaa paljon tarvita. Kai 20 neliön yksiökin riittää perheelle ja tuo läheisyyttä ja keskinäistä vuorovaikutusta. Siis 300.000 eurolla pääsee ainakin kilometrin lähietäisyydelle ruokatavarakaupasta, koulusta ja päiväkodista. Tosin entisessä asuinpaikassani keskisuomalaisessa maalaiskaupungissa Saarijärvellä oli myös muistaakseni kauppa, koulu ja päiväkoti.

  3. Tampereen toimissa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen saralla olisi paljon ihmeteltävää. Hatanpään terveysaseman luokattomat ruuhkat ovat jatkuneet toistakymmentä vuotta, viimeksi yrittäessäni saada lääkärille kiireetöntä aikaa sitä ei annettu, koska ajat olivat täynnä seuraavat 3kk. Onko tämä millään lailla edes laillista enää?

    1. Valitettavasti näin on kaiketi joka puolella Tamperetta. Taudit pahenevat ja niiden hoito vaikeutuu. Säästö muuttuu tuhlaukseksi. Julkinen terveydenhoito on todella hidastaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *