Maailma, Näkökulma, Suomi

31.7.2020 klo 16:06

Väliaikaista elpymisrahasto on vaan

TEKSTI: Jorma Mäntylä

EU:n elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen. Siitä muodostuu pysyvä tulonsiirtomekanismi ja sen koko kasvaa. Pohjoiset maat joutuvat jatkossa lähettämään yhä enemmän rahaa etelän euromaihin.

Pääministeri Sanna Marin julisti moneen kertaan Ylessä 22.7, että EU:n elpymisrahasto on kertaluonteinen. Meppi Silvia Modig väitti samoin, että järjestely on väliaikainen (KU 8.7.). Väitteet osoittavat joko talouden ymmärtämättömyyttä, tahallista harhauttamista tai molempia yhtä aikaa. Siksi ”Suomea viedään EU:ssa kuin litran mittaa”.

Talousalan lehdissä on moneen kertaan selitetty, että ”elpymisrahasto” ei ole talouden elvytystä, vihreitä työpaikkoja tai ilmastonmuutoksen torjuntaa, vaan pankkitukiaisia. Niitä tarvitaan Etelä-Euroopan maissa ja erityisesti Italiassa sekä Espanjassa horjuvan pankkijärjestelmän ja yhteisvaluutta euron pelastamiseksi. Saksalaisten ja ranskalaisten pankkien saatavat etelän euromaista ovat hyvin tarkkaan 750 miljardia euroa

Yhteisvaluutta euro loi Saksan D-markan perustalle Saksan ympärille satelliittimaiden verkoston. Kun euron arvo määriteltiin, se asettui 2000-luvun alussa 11 maan keskitasolle. Markkinat ja tietokoneet toimivat 11 maan painoarvokaavan mukaisesti. Saksan painoarvo eurossa on 26 prosenttia, Ranskan 20 %, Italian 17 %, Espanjan 13 %, ja Suomen 1,8 %. Saksalle se merkitsi kalliiseen D-markkaan verrattuna valuutan devalvoitumista, koska heikommat jäsenmaat vetivät euron kurssia alaspäin. Saksan vientiteollisuus lähti halvan euron ansiosta vetoon. Se on ollut ylivoimaisesti suurin hyötyjä eurosta.

Etelä-Euroopan heikoille euromaille vaikutus on ollut päinvastainen. Niille valuutan arvo nousi verrattuna liiroihin ja pesetoihin. Se merkitsi hintakilpailukyvyn heikkenemistä ja vientiteollisuuden vaikeutumista. Tämä johti euroalueen sisäisten erojen kasvuun. Yhteisvaluutta euro on nurinpäin käännetty Robin Hood, otetaan heikommilta ja annetaan vauraille. Se aiheuttaa epäsosiaalisen EU:n.

Ruotsalaiset Lars Anell, Leif Pagrotsky ja Lotta Fogde ovat vaikutusvaltaisia demareita, entinen ministeri, suurlähettiläs ja valtiosihteeri. He kirjoittivat Expressen -lehdessä 8.6., että elpymisrahastolla ei ole mitään tekemistä koronakriisin kanssa. Kyse on pankkitukiaisista, joiden tarkoitus on pelastaa yhteisvaluutta euro. Italia on euroaikana menettänyt 20 prosenttia hintakilpailukyvystään Saksaan verrattuna. Brittiläinen The Economist -lehti kirjoitti 25.6., että euroa perustettaessa vuonna 1999 Italian henkeä kohti laskettu bruttokansantuote oli 20 prosenttia heikompi kuin Saksan. Nyt kuilu on jo lähes 40 prosenttia ja kasvaa koko ajan. Yritykset ovat vaikeuksissa. Jatkaakseen toimintaansa ne turvautuvat lainarahaan, jota on euroalueella saatavissa lähes nollan korolla. Mutta kun talous ei kasva eikä vienti vedä, ne eivät pysty maksamaan velkojaan ja siksi Italian pankeissa on suuria luottotappioita. Tästä syystä Italian valtionlainojen korot nousivat viime maaliskuussa lähes 15 prosenttia! (Salkunrakentaja 19.3.)

Silloin Euroopan keskuspankki alkoi välittömästi ostaa markkinoilta sekä Italian yksityisen että julkisen sektorin lainoja – työntääkseen velkakirjat paperisilppuriin. Samaan aikaan alettiin puuhata elpymisrahastoa ja Angela Merkel teki takinkäännöksen. Hän päätti rikkoa EU:n perussopimuksen artiklaa SEUT125, joka kieltää EU:n jäsenmaita vastaamasta toisten veloista. Italian kaatuminen olisi liian iso pala sitä luotottaneille saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, ja siinä rytinässä menisi yhteisvaluutta euro.

Ongelmat eivät poistuneet eivätkä poistu. EKP on muuttumassa roskapankiksi eikä se voi loputtomiin ostaa etelän euromaiden arvottomia velkakirjoja. Italian valtionvelka on 140 prosenttia BKT:stä, toiseksi eniten Kreikan jälkeen. Siksi lainarahaa ei voi enää lisätä, vaan pitää lahjoittaa rahaa Italian pankkien ja euron pelastamiseksi. ”Elpymisrahaston” todellinen tarkoitus on laittaa EU:n veronmaksajat maksamaan euron aiheuttama pankkikriisi. Siirretään riskit pankeilta veronmaksajille.

Tapahtumia sotkee poliitikkojen levittämä valtava propaganda ”tulevaisuusinvestoinneista, vihreistä työpaikoista ja ilmastonmuutoksen torjunnasta”. Jopa 16-vuotias Greta Thunberg näki sen läpi twiitissään 21.7.: ”Elpymisrahasto on hienoja sanoja, kaukaisia ja epämääräisiä ilmastotavoitteita, joita on lähes mahdotonta jäljittää, ja ilmaston hätätilanteen täydellistä kieltämistä.”

Propaganda ei poista Saksan ja etelän euromaiden välistä kuilua. Talouden kansalliset erot kasvavat ja miljardien lahjarahat vain lykkäävät euron seuraavaa kriisiä. Saksa imee kuiviin heikommat euromaat, ellei euroalueen sisälle luoda pysyvää tulonsiirtomekanismia tasaamaan kasvavia eroja.

Professori Päivi Leino-Sandberg sanoi asian ytimen perustuslakiblogissa 10.7.: ”Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo 40 vuotta voimassa olevan rakenteen, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu.” Kun etelän euromaissa opitaan, että pohjoinen maksaa, talouden pito entiseen malliin jatkuu. Suomalaisturisteille hymyillään vinosti.

Kun nämä asiat hiljalleen valkenevat maksajille, odotettavissa on myrskyisä syksy 2020 eri maiden parlamenteissa hyväksyttäessä ”elpymisrahastoa” koskevaa lainsäädäntöä. Riidoista tulee kovia, puolueita hajoaa, syntyy uusia, hallituksia saattaa kaatua, jossain maassa paketti ei mene läpi.

Englantilaiset ovat tyytyväisiä. He ovat laskeneet, että Britannian olisi pitänyt maksaa 80 miljardia euroa elpymisrahastoon, jos olisivat jäseniä. Summa on puolitoistakertainen Suomen valtion budjettiin verrattuna.

Vasen Kaistan kolumnit ovat ensisijaisesti kirjoittajansa näkemyksiä, eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa.

Kommentteja: 2

    1. Pyynnöstä: Aika jyrkkään sävyyn kirjoitettu juttu. Jos nimeä ei näkisi, niin voisi luulla jonkun persun olevan asialla. Kirjoittajaa ei taida paljon liikuttaa nationalismin karmeat seuraukset 1900-luvulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *