Artikkeli: Maailma

3.5.2021 klo 08:29

Rahan ja sanan valta ‒ osa 3 (4)

Tämä on kolmas osa Vesa Suomisen neljässä osassa julkaistavasta artikkelista. Tässä osassa kirjoittaja muun muassa kertoo keinoista joita käytetään menestyksellisesti kaikkiin, jotka koettavat tuoda julkisuuteen ylikansallisten yritysten rikollisia toimia. (Artikkelikuva: Cai Melakoski)

Sama tarina yhä uudelleen

Juan Dominguezin ja Fredrik Gerttenin kohtalo tulee etsimättä mieleen, kun tutustuu yhdysvaltalaisen asianajajan Steven Donzigerin tarinaan. Näyttää siltä, että samoja keinoja ja samaa taktiikkaa käytetään menestyksellisesti kaikkiin, jotka koettavat tuoda julkisuuteen  ylikansallisten yritysten rikollisia toimia.

Steven Donzigerin kohtalo on kuin suoraan Franz Kafkan Oikeusjutusta. Donzigerin rikos on, että hän työryhmineen voitti kolmenkymmenen tuhannen ihmisen henkeä, terveyttä ja elantoa koskeneen oikeusjutun. Jättiyhtiön ja käsinpoimitun tuomarin keskenään aivan ilmeisesti jo etukäteen sopimaa tuomiota odottaessaan hän on ollut yli kuusisataa päivää kotiarestissa. 

Hänen liikkumistaan valvotaan tiukasti jalkapannan avulla. Muodollisen määräyksen vapaudenriistosta on tehnyt yhdysvaltalainen tuomari, mutta Donzigerin todellinen vangitsija on energiayhtiö Chevron. 

Ecuadorin Lago Agrion alueen ihmiset olivat aloittaneet oikeustoimet vuonna 1993 yhdysvaltalaista Texaco-yhtötä vastaan. Texaco oli mellastanut alueella öljynporauksessa 1960-luvulta asti ja jättänyt jälkeensä olympiauima-altaan kokoisia öljylampia ja jätealtaita. Saaste valui estämättä paikallisen intiaaniväestön juomavetenään käyttämiin vesistöihin.  Vatsa-, maksa- ja kurkkusyöpä yleistyivät, samoin leukemia lapsilla.

Oikeutta käytiin ensin New Yorkissa. Chevron osti Texacon vuonna 2001. Se vaati ”Amazonin Tšernobylistä” käydyn oikeuskiistan siirtämistä Ecuadoriin, missä oikeus oli yhtiön lakimiesten mukaan ”puolueetonta ja reilua”.

Oikeuden myllyt jauhoivat hitaasti. Vuonna 2013 Ecuadorin tuomioistuimet olivat vuorollaan päättäneet, että korvauskanne Chevronia vastaan oli perusteltu. Ympäristön, metsät, vesivarat ja ihmisten elämän pilannut jättiyhtiö sai Ecuadorin korkeimman oikeuden tuomiona 9,5 miljardin dollarin sakot – joita sillä ei ollut aikomustakaan maksaa. 

Chevron ilmoitti, että vahingot olivat Texacon, joka oli ne jo korvannut, eikä Chevronilla ollut alueen eikä korvausten kanssa mitään tekemistä vaan lopusta saastumisesta oli vastuussa aiempi liikekumppani, Ecuadorin valtion öljy-yhtiö. Chevron siirsi varansa pois Ecuadorista.

Vuonna 2018 Chevron sai itselleen mieluisan päätöksen, kun Haagin pysyvä välitystuomioistuin päätti ettei Chevron ollut syyllinen vaan yhtiölle Ecuadorissa langetettu tuomio oli hankittu vilpillisin keinoin.

Korvauksista oli päästy, enää piti viedä loppuun Donzigerin tuhoaminen. 

Tietovuodosta käy ilmi, että yhtiö oli jo vuonna 2009 ottanut pitkän tähtäimen tavoitteekseen ”demonisoida Donzigerin”. Ja se on tehnyt todella parhaansa. Muutaman kymmenen tuhannen ihmisen auttamisen sijasta yrityksen rajattomia taloudellisia resursseja on käytetty yhden ympäristöasianajajan jauhamiseen maan tomuksi. Energiajätti on käyttänyt Donzigerin tuhoamiseksi tiettävästi jo pari miljardia dollaria lainvääntäjiin.

Chevron vaati Donzigerin erottamista asianajajakunnasta ja nosti kanteen häntä vastaan New Yorkissa. Se syytti häntä Ecuadorin tuomioistuimien päätösten hankkimisesta lahjonnan, petoksen ja korruption avulla. 

Chevron on palkannut Donzigerin kimppuun pari tuhatta lakinikkaria 60 eri lakifirmasta, perustanut kokonaisen lehden (”The Amazon Post”) nuijimaan häntä yhtiön propagandalla, pestannut ainakin kuusi PR-firmaa ja läjäpäin yksityisetsiviä, onnistunut peruuttamaan hänen lupansa toimia asianajajana, saanut jäädytetyksi hänen pankkitilinsä, sälyttänyt hänelle tuomarin suosiollisella avulla miljoonien dollarien sakkovatimukset ”oikeuden halventamisesta” ja vienyt hänen passinsa…

Oikeutta Donziger ”halvensi” kieltäytymällä yhtiölle oikeudenkäynnin vuoksi jo luovuttamiensa tietojen lisäksi antamasta enää tietokonettaan ja matkapuhelintaan. Hän vetosi tarpeeseen suojella asiakkaitaan ja lupasi luovuttaa vaaditut tiedot jos hänen tekemänsä valitus ei menisi läpi. Jo yli vuosikymmenen Chevronin Donzigeria vastaan käynnistämässä ajojahdissa tuomarina toiminut Lewis A. Kaplan katsoi tämän kuitenkin oikeuden halventamiseksi.

Lain mukaan korvauskanteissa, jotka ylittävät 20 dollaria, oikeudenkäynnissä on oltava valamiehistö. Chevronin korvausvaade oli 60 miljardia dollaria, mutta Donziger ei saanut valamiesoikeutta.

Yhtiö luopui tuosta korvausvaateesta päästäkseen eroon jurysta, mutta sai oikeudenkäynnin perusteeksi niin sanotun RICO-lain, joka on alkuaan tarkoitettu järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia mafia-oikeudenkäyntejä varten. Tuomiot ovat kovempia kuin tavallisissa oikeusjutuissa. 

Onko puhdas sattuma, että turvayhtiö TigerSwan yritti taannoin haalia todisteita öljyputken vastustajien haastamiseksi oikeuteen juuri saman RICO-lain nojalla? Ei ole. 

RICO-lain käyttö on keskeinen osa ylikansallisten suuryritysten Yhdysvalloissa noudattamaa SLAPP-strategiaa (Strategic Lawsuit Against Public Participation) jonka tarkoituksena on tuhota ja vaientaa yhtiöiden vastustajat ja arvostelijat tarpeen vaatiessa ikuisilla ja mielettömän kalliilla oikeusjutuilla.

Hyvin harjoitettu papukaija

Normaalin oikeusistuimen sijasta ratkaisun teki yksi tuomari, Lewis A. Kaplan. Hän  päätti, että Ecuadorissa tehty päätös Chevronia vastaan perustui hirmuiseen petokseen ja että Donziger oli syyllinen rikolliseen liiketoimintaan, kiristykseen, sähköisin välinein tehtyyn petokseen, rahanpesuun, oikeuden estämiseen ja todistajan pelottelemiseen.

Vilppiä tosiaan oli; mutta koska oikeuden jumalattarella on side silmillä, se tuomitsi väärän osapuolen. Chevron oli hankkinut tähtitodistajakseen ecuadorilaisen entisen tuomarin Alberto Guerran, jonka lausumaan Kaplanin ratkaisu perustui. Guerra väitti, että hän oli keskustellut Donzigerin kanssa Ecuadorissa lahjuksesta alkuperäisen oikeudenkäynnin kuluessa ja että oikeuden Chevronille langettama korvauspäätös oli haamukirjoituksen tuote.

Tämä estoton todistaja oli saanut aikanaan potkut virastaan muun muassa lahjusten ottamisen vuoksi. Guerra oli ilman muuta puolueeton todistaja kun oli saanut Chevron-yhtiöltä satoja tuhansia dollareita ja päässyt yhtiön avustamana muuttamaan perheineen Yhdysvaltoihin, missä yhtiö oli korvannut hänen vaivojaan maksamalla hänelle kuukausittain summan, jonka suuruus oli kaksikymmentä kertaa hänen Ecuadorissa ansaitsemansa tuomarinpalkka.

Chevronia edustava lakitoimisto Gibson Dunn oli harjoituttanut hänellä todistajanlausuntoa 53 päivää varmistaakseen, että hän osaisi toistaa takeltelematta kaiken opetetun – teatterissa jokaisen on osattava vuorosanansa. 

Guerra myönsi vuonna 2015, että hän oli valehdellut ja muuttanut lausuntoaan monta kertaa. Chevronin mukaan sellaiset epätäsmällisyydet eivät heikentäneet hänen lausuntonsa luotettavuutta. Tuomari totesi puolestaan, että hän olisi päätynyt täsmälleen samaan ratkaisuun ilman Guerran lausuntoakin.

Rehti puolustaja

Yhtiö valitsi oikeusjuttuunsa kaksi tukipilaria. Toinen oli lakiasiaintoimisto Gibson, Dunn & Crutcher (Gibson Dunn), joka mainostaa itseään suuryritysten ”pelastuspartiona”. Se lupaa säästää asiakkailtaan miljardikulut. 

Firma lukee saavutuksiinsa myös George W. Bushin valitsemisen Yhdysvaltojen presidentiksi koska onnistui keskeyttämään äänten tarkastuslaskennan Floridassa. 

Kalifornialainen oikeusistuin rankaisi Gibson Dunnia vuonna 2005 todistajan pelottelusta, oikeudenkäytön estämisestä, karkeasta taktikoinnista ja räikeästä piittaamattomuudesta oikeusistuimen sääntöjä kohtaan. Montanan osavaltion korkein oikeus määräsi firmalle 9,9 miljoonan dollarin sakon vuonna 2007 koska se oli koettanut pelotella vastapuolta räikeällä ja pahansuovalla tavalla ja käyttänyt oikeusjärjestelmää lakigangsterismiin. 

Vuonna 2008 newyorkilainen oikeusistuin antoi sille rapsut hyväksyttäväksi kelpaamattomien kepulikonstien käyttämisestä (esimerkiksi asiakirjojen piilottaminen ja suora valehtelu). Kalifornialaisen liittovaltion tuomarin johtopäätös taas oli, että kelvoton käytös johtui kulttuurista joka oli kyllästänyt koko yhtiön. – Ja saavutus kai on sekin että firma on jäänyt kiinni todisteiden sepittämisestä myös Englannissa. Asiakkaana oli sillä kertaa Djiboutin presidentti.

Ojentaessaan auttavan käden Chevronille lakifirman iskuryhmä koetti muun muassa pelotella ecuadorilaisen tuomarin Nicolas Zambranon luopumaan oikeusjutusta öljy-yhtiötä vastaan uhkailemalla häntä rikossyytteillä ja vankeudella. 

Chevronin lahjoma Guerra oli väittänyt Zambranoa lahjotuksi ja keskustelleensa Donzigerin kanssa tästä ”lahjuksesta”. Oli ikävää, kun asiakirjat todistivat, ettei Donziger tuolloin edes ollut Ecuadorissa. Sellainen pikkuseikka ei haitannut jutun etenemistä oikeusvaltio Yhdysvalloissa.

Lue artikkelisarjan kaikki osat:

Osa 1: Rahan ja sanan valta (25.4.)
Osa 2: Yhteinen ilmastouhka… (26.4.)
Osa 3: Sama tarina yhä uudelleen (3.5.) (tämä osa)
Osa 4: Tahraton mieli (5.5)

Aiheesta lisää muualla verkossa:

The case of Steven Donziger and Chevron: How those who fight corporate tyranny are crushed  (Chris Hedges, Salon, 27.8.2020)
Chevron’s SLAPP suit against Ecuadorians: corporate intimidation (Rex Weyler, Greenpeace,  11.5.2018)
The US Government Gave Big Oil the Power to Prosecute Its Biggest Critic (David Sirota and Walker Bragman, Jacobin, 14.7.2020)
False Testimony Forced Chevron To ‘Prep’ Its Million-Dollar Witness For 50 Days In Ecuador Case (Karen Hinton, Huffpost 24.7.2014, päivitetty 612.2017) 

SLAPP:

Julkisen osallistumisen projekti, anti-SLAPP (Public participation project)
Mitä on SLAPP? Sillä voi painostaa yhdyntään, väärentää tiedettä ja estää julkisen keskustelun (Esko Karinen, Puheenvuoro, Uusi Suomi, 24.2.2020) 

Lue myös:

Transnational Instituten (TNI) 2020 State of Power -katsaus:
Verkkosivu
Raportti (PDF)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *