Artikkeli: Maailma

5.5.2021 klo 11:33

Rahan ja sanan valta ‒ osa 4 (4)

Tämä on neljäs ja viimeinen osa Vesa Suomisen rahan ja sanan valtaa tutkailevasta artikkelista. Tässä osassa kirjoittaja kysyy kuinka pelottava onkaan maailma, jossa yritykset paitsi tukevat ja kaatavat hallituksia, ottavat myös hoitaakseen valtion oikeuslaitoksen tehtävät ja tekevät laeista mieleisiään, alamaisista kuuliaisia ja tuomioistuimista vasallejaan. (Artikkelikuva: Cai Melakoski)

Tahraton mieli

Chevronin toinen tuki ja turva on tuomari Lewis A. Kaplan. Hän oli ennen nimitystään tuomariksi (v. 1994) työskennellyt lakiasiaintoimistossa, jonka asiakas oli tupakkayhtiö Brown & Williamson Tobacco Corporation. Tupakkafirmaksikin erityisen hyvämaineinen B & W oli 1970-luvulla kehitellyt muun muassa maustettuja savukkeita lapsille (makuina kola ja omena), ja Kool-merkin mentolisavukkeilla koetettiin hurmata teini-ikäisiä. 

Se kokeili myös aineita, jotka vahvistaisivat tupakoitsijoiden nikotiiniriippuvuutta. B & W on yhtiö, jonka toimintaan Michael Mannin vuonna 1999 ohjaama, Al Pacinon ja Russell Crowen tähdittämä tosipohjainen elokuva The Insider perustuu. 

Osa Kaplanin työtä oli osallistua tupakkateollisuuden huippujuristien neuvonpitoihin (Committee of Counsel) pohtimaan teollisuudenalan valintoja ja strategiaa niin lakeja kuin politiikkaa koskevissa asioissa. Niihin kuului myös maan hallituksen asenteen pehmittäminen suopeammaksi tupakan salakuljetukselle.

Myöhemmin, 2000-luvun alussa valtion leivissä tuomari Kaplan sattui olemaan yksi kolmesta tuomarista, jotka äänin 2–1 päättivät hylätä Kanadan valtion R.J. Reynolds-tupakkayhtiötä vastaan savukkeiden salakuljetuksen vuoksi nostaman korvauskanteen. Päätös tarkoitti samalla, että EU ja Kolumbia hylkäsivät tupakkayhtiöihin kohdistuneet samansisältöiset vaateet.

Kaplan ei pitänyt tarpeellisena kertoa kanadalaisille aikaisemmista sidoksistaan tupakkateollisuuteen. Ja yhteydethän olivat vanhoja. Kaplan oli juossut B & W-tupakkafirman asioilla lakimiehenä 1970- ja 1980-luvulla. 

Puolueeton hän oli myös kääntäessään päälaelleen oikeusministeriön KPMG:ta vastaan käymän oikeustaistelun. KPMG on yksi maailman neljästä suurimmasta tilintarkastusfirmasta ja osaava apu ”verosuunnittelussa”. Kaplan teki siitä hallituksen sydämettömän vainon uhrin ja vapautti vuonna 2007 kolmetoista syytteissä olleista kuudestatoista johtajasta.

Kaplan ohjeisti New Yorkin poliisia pidättämään jokaisen tunnistettavan polkupyöräilijäryhmän, jossa oli 50 pyöräilijää tai enemmän. Hän halusi lopettaa ympäristöjärjestöjen organisoimat polkupyörämielensosoitukset.

Kun Lehman Brothers -yhtiön työntekijät nostivat kanteen työnantajaansa vastaan, koska tämä oli rikkonut lakia jättämällä huolehtimatta heidän eläkekertymästään, Kaplan hylkäsi jutun suoralta kädeltä.

Steven Donzigerin juttua (katso sarjan kolmas osa) tuomaroidessaan hänellä on ollut sijoituksia Chevronissa, mutta hän ei ole varmaan muistanut mainita niistäkään. Näkeehän jokainen ilmankin, ettei mitään eturistiriitaa ole – tuomarin ja yhtiön edut eivät näytä olevan ristiriidassa.

Hän on laista piittaamatta pakottanut Donzigerin luovuttamaan luottamukselliset asiakastietonsa sähköposteineen, muistiinpanoineen, kovalevyineen. Ja hän on pakottanut dokumenttifilmin Crude: The Real Price of Oil tekijän Joseph Berlinguerin luovuttamaan 600 tuntia asiaa koskevaa filmimateriaalia lähdesuojasta piittaamatta.

Kaplan on pilkannut ecuadorilaisia ja Ecuadorin oikeuslaitosta. Pitkittynyttä lausunnonantoa valvomaan hän nimitti ”Special Masteriksi” yksityisen tuomarin, vanhan työtoverinsa Max Gitterin, jonka palkan Chevron on kokonaan maksanut. Kaplan hyväksyi Gitterin saamat salaiset maksut, joiden arvioidaan olevan pitkälti yli miljoona dollaria.

Kaplanin lausumana on merkitty muistiin luonnehdinta Chevron-yhtiöstä: ”yhtiö jolla on huomattava merkitys taloudellemme ja joka työllistää tuhansia kaikkialla maailmassa ja toimittaa sellaista tuoteryhmää, bensiiniä, lämmitysöljyä, muita poltto- ja voiteluaineita, joista jokainen meistä on riippuvainen joka ainoa päivä”.

Yksityinen firma syyttäjänä valtion puolesta

Tähän asti kertomus Donzigerin kärsimyksistä on kuvannut normaalia oikeudenkäyttöä maassa joka pitää itseään oikeusvaltiona ja kutsuu itseään maailman johtavaksi demokratiaksi. Mutta käyristyessään juttu alkoi vääntyä myös kieroon. 

Puolueettoman tuomarin lisäksi yhtiö ja tuomari ovat saaneet oikeudenkäyntinäytökseensä – kukaan ei epäile näytösoikeudenkäyntiä – myös erikoisen riippumattoman syyttäjän. Kysymys on Donzigerin väitetystä tuomioistuimen halveksinnasta. 

Syyttäjä ei ole viranhaltija vaan Kaplan oli valinnut elokuussa 2019 syyttäjäksi yksityisen lakiasiaintoimisto Seward & Kissel LLP:n. Sillä on läheiset suhteet fossiilisia polttoaineita kuljettaviin laivausyrityksiin, ja Chevronia se on edustanut lakiasioissa viimeksi vuonna 2018, joten mitään keskinäisiä sidoksia ei tietenkään ollut.

*   *   *

Niin, ”maailma, jossa yritykset käyttävät taloudellista vaikutusvaltaansa tukeakseen tai kaataakseen hallituksia, olisi todella pelottava paikka”. Kuinka pelottava sitten onkaan maailma, jossa yritykset paitsi tukevat ja kaatavat hallituksia, ottavat myös hoitaakseen valtion oikeuslaitoksen tehtävät ja tekevät laeista mieleisiään, alamaisista kuuliaisia ja tuomioistuimista vasalleja?

Suuryritykset eivät ole ”valtio valtiossa”. Ne ovat valtioihin rinnastettavia toimijoita taloudessa ja politiikassa.  Ne ovat resursseiltaan usein valtioiden veroisia. Ja ne kykenevät syrjäyttämään kansallisen suvereniteetin ja päätösvallan aivan yhtä nokkelasti kuin kybersotaa käyvä ja disinformaatiota kylvävä pahantahtoinen vieras valtiokin. 

Eikä niillä ole mitään tekemistä kapitalismin ja demokratian kohtalonyhteydestä, piensijoittajan onnesta ja osakesäästämisen auvosta, vapaasta kilpailusta, yritysten omavalvonnasta ja avoimista markkinoista kertovien, kultatomulla silattujen keijukaistarinoiden kanssa.

Lue artikkelisarjan kaikki osat: 

Osa 1: Rahan ja sanan valta (25.4.)
Osa 2: Yhteinen ilmastouhka… (26.4.)
Osa 3: Sama tarina yhä uudelleen (3.5.)
Osa 4: Tahraton mieli (5.5) (tämä osa)

Aiheesta lisää muualla verkossa:

The Climate Denial Machine: How the Fossil Fuel Industry Blocks Climate Action (The Climate Reality Project, 5.9.2019)
Exxon’s Oil Industry Peers Knew About Climate Dangers in the 1970s, Too (Neela Banerjee, Inside Climate News, 22.12.2015)
How the Media Launders Fossil Fuel Industry Propaganda Through Branded Content (Sharon Lerner, The Intercept, 3.4.2019)

Lue myös: 

Pitäisikö teollisuus osuuskunnallistaa? (Jukka Peltokoski, Vasen Kaista, 1.9.2020)

Transnational Instituten (TNI) 2020 State of Power -katsaus:
Verkkosivu
Raportti (PDF)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *