Näkökulma, Tampere

JOHANNES TOLONEN

11.11.2021 klo 14:14

Politiikan kliseehokemat ja niiden välttäminen

Politiikassa kliseet ovat kovaa valuuttaa, mutta helpot vastaukset ovat usein vääriä. Johannes Tolonen kirjoittaa populistisesta retoriikasta ja siitä, miten itse on oppinut politiikassa toimiessaan uutta. (Kuva: Jere Häkkinen)

Kun kunta tai valtio toteuttaa jonkun hankkeen, kilpailutusta ei edes tehdä ja sekä budjetti että aikataulu pettävät. Julkisella puolella on aivan liikaa porukkaa töissä, olisi selvää säästöä vähentää väkeä. Valtionvelka ajaa maamme turmioon. Liikennemerkkien uusiminen maksaa miljoonan, parempi olisi sillä rahalla palkata hoitajia.

Siinä niitä on, uudelleen ja uudelleen pintaan pulpahtavia kliseitä, joita toitottamalla pyritään muodostamaan mielikuvia suuntaan ja toiseen. Kuitenkin, esimerkiksi Tampereen suurhankkeet ovat viime vuosina saatu valmiiksi aikataulua nopeammin ja alkuperäistä budjettia edullisemmin. Säästön tavoittelu julkisen puolen työntekijöitä vähentämällä aiheuttaa monessa kohtaa moninkertaisen kustannuksen, kun resurssipulaa paikataan kolmansien puolien avulla. Suomen valtionvelka on länsimaiden keskitasoa ja sitä ei ole aikomustakaan maksaa takaisin tämän rahajärjestelmän vallitessa. Ja vielä lopuksi, investoinnit ja käyttöbudjetti tulevat käytännössä eri kassoista.

Yhteiskunta ja sen pyörittäminen on valtavan monimutkainen systeemi, ja jos sitä yrittää hallita tai ymmärtää samoilla keinoilla kuin omaa kotitalouttaan, menee todennäköisesti aina metsään. Suurin haitta näihin kliseisiin uskomisesta on se, että hyvä aikomus aiheuttaa ahdingon. Esimerkiksi toimet, joiden tarkoituksena on tehostaa toimintaa, vähentää kuluja ja lisätä tuottavuutta, kääntyvät itseään vastaan hyvin nopeasti, kun toimintaympäristöä ei tunneta tarpeeksi hyvin.

Keskeisin syy kliseeklassikoiden loputtomalle kierrätykselle taitaa olla mainosten myyminen. Keltainen lehdistö jauhaa sitä, mikä saa kansan nappamaan lehden telineestä ja klikkaamaan otsikkoa. Joskus myös poliitikot lausuvat sellaisia asioita, joilla uskovat kansalaisten suosiota keräävän. Ehkä näissä uskomuksissa ja hokemissa heijastuu myös monien pelot ja negatiiviset mielikuvat.

Itselleni oppi on tullut pikkuhiljaa ja käytännön kautta. Luottamustehtävissä ja viimeisten kuukausien aikana kaupungin tietohallinnossa olen päässyt tutustumaan ja osallistumaan kuntatason päätöksentekoon ja työskentelyyn. Iso osa oletuksistani on osoittautunut vääräksi. Taitaa olla niin, että olen oppinut eniten sellaisista asioista, joita en aiemmin edes osannut olettaa olevan. Mikä siis neuvoksi? Silmät ja korvat auki, otetaan asioista selvää. Kysyminen kannattaa aina! Ja nyrkkisääntönä voi pitää: jos vaikeaan kokonaisuuteen löytyy helppo ratkaisu, se on luultavimmin väärä.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereelta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *