Artikkeli: Merkintöjä, Tampere

18.11.2021 klo 10:58

Sosiaalipalveluiden puolustuspuhe

Teija Hautanen muistuttaa kolumnissaan, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on myös sosiaalipalveluiden uudistus. (Kuva: Juuso Aalto)

Lapsi joutuu kotonaan vuosien ajan väkivallan kohteeksi tai näkemään väkivaltaa. Vähävaraisesta tulee asunnoton. Ihminen, jolla on omaa ja läheisten elämää kalvava päihdeongelma, ei saa pitkäjänteistä apua. Ikäihmiselle ei löydy paikkaa, minne hänet sairaalasta kotiutetaan. Huoltoriita pitkittyy.

Toimivilla sosiaalipalveluilla nämäkin todellisuudesta poimitut tilanteet ovat autettavissa ja ennaltaehkäistävissä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden, soten uudistuksessa puhuttaessa keskitytään helposti terveydenhuoltoon, esimerkiksi sen saatavuuteen ja kustannuksiin. Soteuudistus on kuitenkin myös sosiaalihuollon uudistus, ja kysymykset saatavuudesta, laadusta ja ihmisten yhdenvertaisuudesta koskevat myös sitä. Mutta mikä on sosiaalihuollon ja sosiaalipalveluiden merkitys ja mitä tapahtuu, jos ne eivät toimikaan?

Tällä hetkellä kunnissa sosiaalipalvelut jaetaan usein lapsiperheiden palveluihin ja aikuisten tai työikäisten palveluihin, vammaispalveluihin, ja myös vanhussosiaalityön termiä käytetään. Palveluiden organisaatiomallit vaihtelevat alueittain, mutta oleellista on lainsäädännön tuoma velvoite antaa sosiaalipalveluiden tukea kaikissa ikä- ja elämänvaiheissa. 

Sosiaalipalvelut varmistavat osaltaan perus- ja ihmisoikeuksien yhdenvertaista toteutumista. Niiden mukaan jokaisella on oikeus muun muassa välttämättömään huolenpitoon, toimeentuloon ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lapsilla on oikeus turvaan, tasapainoiseen kehitykseen ja kuulluksi tulemiseen. Myös esimerkiksi oikeus opetukseen voi olla asia, jonka toteuttamisen käytännössä tarvitaan sosiaalipalveluiden tukea.

Olen työskennellyt Tampereen sosiaalipalveluissa, ja parhaillaan olen töissä erikoissairaanhoidossa sosiaalityöntekijänä ja teen yhteistyötä monen kunnan sosiaalitoimen kanssa. Tiedän, mitä tapahtuu, jos tuki viivästyy, on tarpeeseen nähden puutteellista tai työntekijät vaihtuvat koko ajan. Näistä seuraa inhimillistä kärsimystä sekä ongelmien pitkittymistä ja vaikeutumista – ja myös entistä kalliimpien palveluiden tarvetta.

Ikävä kyllä esimerkiksi lastenpsykiatrialla ja nuorisopsykiatrialla hoidetaan lapsia, joiden elämänpolku olisi voinut muodostua helpommaksi, jos monen toimijan yhteistyönä antamaa tukea olisi ollut aiemmin saatavilla. Myös huostaanottoja tehdään, kun aiempi apu ei ole ollut riittävää ja tarpeeksi laadukasta. Yhtälailla työikäisen aikuisen ihmisen voimavarat ja mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan voivat romahtaa. Ihminen voi päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka se olisi ollut kuormittavassa elämäntilanteessa ennaltaehkäistävissä oikeanlaisella avulla.

Toimivat sosiaalipalvelut tarvitsevat paitsi riittävän määrän ammattilaisia tarpeeksi lähellä ihmisten arkea, mutta myös osaavaa henkilökuntaa. Työntekijöillä pitää olla myös aikaa perehtyä asiakkaan tilanteeseen kunnolla avun suunnittelemista varten ja tehdä yhteistyötä niin asiakkaan kuin muiden ammattilaistenkin kanssa. Tuen pitää perustua tietoon ja taitoon. Kaikkeen tähän on panostettava tulevilla hyvinvointialueilla.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereelta.

III

Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivatkommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *