Näkökulma, Tampere

ULLA-LEENA ALPPI

23.11.2021 klo 11:04

Vaativasta työstä kunnon palkka

Hoitajapulassa on kyse ennen kaikkea siitä, ettei työntekijöitä aina löydy täyttämään vakansseja. Hoivahenkilökuntaa ajaa kuitenkin alalta pois liika kuormitus ja puutteet työhyvinvoinnissa. Myös kuntapoliitikkojen tulisi miettiä tapoja, kuinka edistää hoivahenkilökunnan saamista kunnan palveluihin, kirjoittaa Ulla-Leena Alppi. Kuva Tipotien terveysasemasta Pyynikinharjulta kuvattuna.(Kuva: Cai Melakoski)

Suomessa on jo useamman vuosikymmenen ajan kannettu huolta siitä mistä väestön vanhetessa  löytyvät työntekijät niin vanhus- kuin muihin palveluihin ja ylipäätään erilaisiin työtehtäviin. Tampereella oli viime vuoden lopulla lähes joka viides asukas yli 65-vuotias. Talousarvion mukaan vuoteen 2035 mennessä määrän odotetaan kasvavan noin viidenneksellä tämänhetkisestä. Väestöllinen huoltosuhteemme – miten monta alle 15-vuotiasta ja yli 65-vuotiasta on sataa työikäistä kohti – on vielä toistaiseksi maan toiseksi paras, mutta on muuttumassa haastavammaksi.

Erityistä ja aiheellista huolta on kannettu siitä, että niin vanhuspalveluissa kuin muissakin hoiva-alan palveluissa on tiedossa työntekijäkatoa samaan aikaan kun tarve näille palveluille kasvaa. Tampereella tarve kasvaa asukasluvun kasvaessa noin 3 000 asukkaan vuosivauhtia, mutta myös erilaisten sosiaalisten ja terveydenhuollon tarpeiden kasvaessa. Pienituloisuus on lisääntynyt, ja pitkittynyt pienituloisuus kaksinkertaistunut vuosituhannen alkuun verrattuna.  Toimeentulovaikeuksien lisäksi pienituloisuudesta, köyhyydestä tunnetusti voi seurata monenlaisia sosiaalisia ja terveydellisiä pulmia, jotka tietysti haastavat lisää palveluita.

Hoiva-aloilla tehdään useissa tehtävissä ja ammateissa vaativaa, vastuullista ja pitkän koulutuksen vaatinutta työtä alhaisella palkalla. Työn kuormittavuutta lisää henkilöstön suuri vaihtuvuus ja henkilöstövajaus. Jokainen haluaa tehdä työnsä hyvin. Kun se ei ole mahdollista, seuraa siitä merkittävä eettinen kysymys, joka pakottaa työntekijöitä vaihtamaan alaa. Joskus seurauksena on niin suuri kuormittuneisuus, että se johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Sama ilmiö on rantautunut myös varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.

Työhyvinvointi on siis mitä tärkein asia, johon niin kunta- kuin muidenkin työnantajien on syytä vakavasti pysähtyä. Etenkin viime aikoina on puhuttu paljon tarpeesta korottaa kuntien hoiva- ja opetustehtävissä toimivien matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoja. Meille kuntien luottamushenkilöille alleviivataan sitä, että asia ei kuulu lautakunnille tai kuntien valtuustoille, vaan työmarkkinaosapuolille. Nehän asiasta päättävät, mutta mielestäni asia kuuluu myös luottamushenkilöille. 

Luottamuselimet päättävät budjeteissa resursseista ja niitä on lähes mahdotonta saada kuntoon ilman sitä, että työntekijät saavat työstään kohtuullisen palkan. Tampereella muun muassa ikäihmisten kotihoidossa on täyttämättä kymmeniä vakansseja. Kyse ei siis ole tässä niin sanotuista säästöistä, vaan siitä ettei vakansseihin löydy päteviä tekijöitä. 

Paremmalla palkalla työn houkuttelevuutta lisättäisiin, vaikka työhyvinvointiin vaikutetaan muillakin asioilla. 

Pidän tärkeänä pitää ääntä myös siitä, että vaativasta työstä maksetaan kohtuullinen palkka. Kalliimmaksi kunnille ja kestämättömäksi ihmisille tulee nykyinen tilanne, jossa työntekijäkato on todellisuutta. 

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (vas.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *