Moni yrittäjä tinkii YEL-maksuissaan eli maksaa eläkemaksua pienemmästä summasta kuin oikeasti ansaitsee, moni pelkän lain vaatiman minimin. Siitä seuraa surkea eläke. Yrittäjät eivät tietenkään tahallaan kurjista eläkepäiviään. Yleisin syy pieniin eläkemaksuihin on yrittäjän surkea tulotaso. Lähes puolet yksinyrittäjistä ansaitsee alle 2 000 euroa kuukaudessa.
Jos 2 000 euron kuukausituloista joutuu yhtäkkiä maksamaan 166 euron sijasta 482 euroa eläkemaksua kuukaudessa, se varmasti kirpaisee. On luonnollista, että tämän hetken toimeentulo on akuutimpi huoli kuin eläkkeen taso.
Nykyjärjestelmää on vääristynyt, mutta äkillinen muutoskin voi tuntua epäreilulta. Siksi jonkinlainen siirtymäaika olisi kohtuullista. Samoin nykyisen kaltainen aloittelevan yrittäjän alennus pitäisi säilyttää.
Eläkemaksun pitäisi tietysti sisältyä laskutettavaan työn hintaan. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Hintojen korotus voi johtaa töiden menettämiseen. Yksinyrittäjän neuvotteluasema on usein heikko, ja yritykset käyttävät sitä härskisti hyväkseen. Muun muassa monet isot, vakavaraiset mediatalot maksavat freelancertoimittajilleen surkeita palkkioita.
YEL-uudistuksen valmistelussa ovat olleet mukana myös Suomen Yrittäjät ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Olisikin kohtuullista, että ne ohjeistaisivat jäsenyrityksiään siitä, että alihankkijoille tulee maksaa sellainen korvaus, josta on varaa maksaa lain vaatima eläkemaksu.
Moni on myös yrittäjä vasten tahtoaan. Monet yritykset ovat ulkoistaneet omia töitään alihankkijoille, koska ne haluavat säästää siirtämällä vastuun sosiaaliturvasta työntekijöiden itsensä kannettavaksi. Alhainen tulotaso ja huono eläketurva unohtuvat myös helposti medioiden yrittäjyyshehkutuksessa.
Ratkaisu voi myös olla, että eläketurva järjestetään jollakin aivan muulla tavalla kuin nykyään. Lähtökohtana pitää olla, että kaikille taataan kohtuullinen eläke- ja sosiaaliturva.
Kirjoittaja on yrittäjä ja Tampereen vasemmiston puheenjohtaja sekä Pirkanmaan aluevaltuutettu ja Tampereen varakaupunginvaltuutettu.
III
Lue lisää Jouni Sirén artikkelista YEL-uudistus: Eläkejärjestelmä ei saa kannustaa eläkekurjuuteen.
Hallituksen esityksessä todetaan ihan yksiselitteisesti: ”Työtulon vahvistettaessa käytettävä palkka tai korvaus määräytyisi yksityisen sektorin kyseisen toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkan perusteella.” Piste.
Toki esityksessä todetaan myös ”Tämän lisäksi eläkelaitos ottaisi huomioon muut yrittäjän työpanoksen määrää, yrittäjätoiminnan laajuutta, yrittäjän ammattitaitoa ja yrittäjän työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot.” Siis ottaisi huomioon. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että ”ottaisi huomioon” on ihan eri asia kuin laissa määritelty työtulon peruslähtökohta. Jokaisen pitäisi ymmärtää myös se, millaiseen mielivaltaan, lisääntyvään byrokratiaan ja epävarmuuteen se saattaa johtaa.
Jouni kirjoittaa myös, että vastedes ”maksut vastaisivat enemmän yrittäjän todellisia tuloja”. Höpönlöpö. Tähän asti, eikä tästä eteenpäinkään YEL-työtulon kriteeri ei ole todelliset tulot. Nyt vain mielivallan riski kasvaa. YEL-työtulo on täysin eri asia kuin ansiotulo.
Ratkaisuksi Jouni tarjoaa: ”Yksinkertaisempaa olisi, jos eläkemaksu määräytyisi todellisten tulojen mukaan kuten palkansaajilla.” Tuossakaan ei ole mitään järkeä. Esim. henkilöyrittäjien menojen poistoajat voivat keskenään poiketa niin paljon toisistaan, että vaikka kahdella henkilöllä olisi samanlaiset ”todelliset tulot” verotuksessa, ei ne sitä käytännössä kuitenkaan olisi. Muille yritysmuodoille tuo ehdotus antaisi taas kilpailuetua, kun osa tuloista voitaisiin hoitaa muun kuin ansiotulojen kautta.
Hyvä kirjoitus. Muutos kirpaisee hieman vähemmän, jos ottaa huomioon YEL-maksun verovähennyksen. Kirpaisee se silti.