Luin Minna Minkkisen kirjoituksen sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehtojen heikentämisaikeista (Tamperelainen 1.5.2024, Vasen Kaista 7.5.2024) Itse pitkään lastensuojelussa ja perheiden palveluissa työskennelleenä olen tyrmistynyt näistä suunnitelmista. Olin myös vuosia Talentian (Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö) hallituksessa ja valtuustossa. Teimme lujasti töitä saadaksemme ammatinharjottamislain ja kelpoisuusehdot sosiaalityöntekijöille.
Valitettavasti Talentia ei ole riittävästi taistellut asiassa nyt. Laitoinkin asiasta viestiä Talentia nykyiselle puheenjohtaja Jenni Karsiolle. Myös medianäkyvyys on ollut olematonta. Äänessä on lähinnä ollut lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen.
Lastensuojelun sosiaalityössä käytetään viranomaisvaltaa lapsiin ja perheisiin. Huostaanotossa on kyse tästä vallankäytöstä. Kiireellinen lapsen tai nuoren huostaanotto on lastensuojelun viimesijainen toimi. Lapsen etu sanelee päätöksen. Päätökset perustuvat lakiin.
Usein unohdetaan, että sosiaalihuollossa on omia lakisääteisiä tehtäviä, jotka ovat yhtä velvoittavia kuin terveydenhuollossa ja pelastustoimessa. Perheiden ja lasten oikeusturvan takaamiseksi on välttämätöntä turvata sosiaalityöntekijöiden kelpoisuus ja yliopistotason koulutus.
Olen myös miettinyt, emmekö ammattikuntana osaa kertoa työstämme, sen arvopohjasta ja lakiperusteista. On todella raivostuttavaa, että muiden ammattikuntien edustajat, kuten nyt lääkärit, alkavat määritellä, miten sosiaalityötä tehdään.
Valitettavasti vallalla on näkemyksiä, että kelpoisuuksia voidaan väljentää muillakin sosiaalityön tehtäväalueilla. Kuvitellaan, että kelpoisuusehtoja laskemalla saadaan lisää työntekijöitä. Mutta toisin käy. Kelpoisuusehtojen väljennyksessä palveluiden laatu vain kärsii.
Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä ja laillistettu psykoterapeutti.