Paljosta puheesta ja koulujen kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ehkäisevistä suunnitelmista huolimatta koulukiusaaminen on edelleen vakava ongelma monissa kouluissa. Meillä aikuisilla ei ole oikeastaan monta yhtä niin tärkeää tehtävää kuin pitää huolta siitä, että jokainen lapsi voi mennä kouluun turvallisin mielin. On sydäntä särkevää ajatella pientä ihmistä, joka joutuu joka aamu pelkäämään kouluun menoa. Kavereiden tapaamisen ja uuden oppimisen pitäisi olla iloinen asia.
Kiusattu lapsi ei aina pääse suojaan kiusaamiselta koulun ulkopuolisella ajallakaan. Kiusaaminen kun ei välttämättä rajoitu kouluun, vaan se jatkuu netissä tai muualla koulun jälkeen. Ei ole syytä ihmetellä sitä, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.
Käsitettä kiusaaminen on joskus moitittu liian lieväksi ilmaisemaan sitä, mistä oikeastaan on kysymys. On haluttu puhua myös kouluväkivallasta. Joka tapauksessa kyse on koulurauhan turvaamisen vaarantumisesta, ja siihen puuttuminen on paitsi koulun aikuisten myös muiden aikuisten tehtävä.
Ongelman yhtenä ratkaisuna on joskus esitetty sitä, että kiusaaja siirretään toiseen kouluun sen sijaan, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Ehdotus on ongelmallinen sen vuoksi, että todennäköisesti kiusaava lapsi kiusaa myös seuraavassa koulussa. Minä uskon, että hyvinvoiva, mieleltään terve lapsi ei kiusaa muita. Kiusaamisen taustalla on yleensä pahoinvointia: yksi tai useampi kokemus siitä ettei lapsi ole hyväksytty ja arvokas. Taustalla voi olla vakavaakin kaltoinkohtelua. Tällainen lapsi tarvitsee ymmärtävien, päättäväisten aikuisten apua, johon tietysti kuuluvat myös rajat.
Luonnollisesti apua tarvitsee myös kiusattu lapsi, eikä avun antamisen suhteen pitäisi vitkastella. Vieläkään ei ehkä oteta riittävän vakavasti sitä miten merkittävät ja kauaskantoiset seuraukset kiusatuksi tulemisella, yhdenlaisella hylkäämisellä, lapselle voi olla. Tietoa tästä on paljon, apua edelleen riittämättömästi. Ensiapuna lapselle voi toimia jo se, että joku aikuinen kuulee lasta ja ottaa hänen hätänsä todesta.
Ihminen suorittaa urotekoja avaruudessa. Miten on mahdollista ettemme saa stoppia sille, että joku lapsi kiusaa toista lasta meidän aikuisten silmien edessä! Keinoja kuitenkin on. Yksi tärkeimmistä on se, että kouluissa on riittävä määrä aikuisia ja riittävän pienet ryhmäkoot. Se ei ole ilmaista, mutta eivät sitä ole rikkirevityt lapsetkaan. Inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi edes mitata rahassa.
Ilman kiusaamisongelmaakin on syytä huolehtia ryhmien mielekkäästä koosta. Oppilaissa on monista syistä yhä enemmän tukea ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Maan hallituksen toimien seurauksena niin Tampereella kuin muuallakin on haasteena pitää ryhmäkoot edes ennallaan. Tämän pyrimme turvaamaan ensi vuoden kaupungin talousarviossa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.