Rikollisuus on ikävä osa yhteiskuntaa. On liian helppo osoittaa syyttävä sormi kohti aikaisempien hallitusten toimia tai sotaa pakoon paenneita, mutta todellisuus osoittaa kuitenkin asian olevan toisin. Kapitalismissa, siis siinä talousjärjestelmässä, jossa valitettavasti elämme, on pahanlaatuinen sisäänkasvanut ongelma, joka tulee jatkuvaan kilpailuun ja resurssien holtittoman käyttämisen voitontavoittelun nimissä. Kapitalismin ja järjestäytyneen rikollisuuden yhtäläisyydet paljastavat syvällisiä ongelmia nykyisessä talousjärjestelmässä. Esitän seuraavaksi näkemykseni näistä yhtäläisyyksistä ja esitän vaihtoehtoisen visioni, kuinka voisimme vähintään ehkäistä tilannetta, ellemme jopa korjata sen.
Kapitalismin ja järjestäytyneen rikollisuuden yhtäläisyydet
Kun ohjaamme filosofiset mielihalumme tarkastelemaan rikollisen, ja erityisesti järjestäytyneen rikollisen maailman yhtäläisyyksiä kapitalismin kanssa, tarjoaa tämä syvällisen analyysin yhteiskunnan rakenteista ja niiden vaikutuksista yksilöihin ja yhteisöihin. On siis tärkeää huomata, kuinka kapitalismi ja järjestäytynyt rikollisuus jakavat monia samoja piirteitä ja kuinka kapitalismi itsessään luo olosuhteet, joissa rikollisuus pystyy kukoistamaan. Kapitalismi perustuu kilpailuun, voiton maksimointiin ja resurssien keskittymiseen harvojen käsiin. Samoin järjestäytynyt rikollisuus toimii hierarkkisissa rakenteissa, joissa valta ja resurssit keskittyvät johtohahmoille. Molemmissa järjestelmissä menestyminen vaatii aggressiivisia ja epäeettisiä keinoja, kuten manipulointia, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa.
Kapitalismi ja järjestäytynyt rikollisuus jakavat siis monia rakenteellisia yhtäläisyyksiä, jotka heijastavat vallan ja resurssien keskittymistä. Kapitalistisessa järjestelmässä suuryritykset ja rikkaat yksilöt hallitsevat merkittäviä taloudellisia resursseja ja poliittista valtaa. Tämä keskittyminen luo hierarkkisia rakenteita, joissa valta ja resurssit ovat harvojen käsissä, kun taas suuri osa väestöstä kamppailee toimeentulonsa kanssa. Samoin järjestäytyneessä rikollisuudessa valta keskittyy rikollisjärjestöjen johtajille, jotka hallitsevat alaisiaan ja resursseja tiukasti. Tämä hierarkkisuus mahdollistaa tehokkaan toiminnan, mutta samalla se luo ympäristön, jossa hyväksikäyttö ja väkivalta ovat yleisiä. Molemmissa järjestelmissä valta ja resurssit keskittyvät harvoille, mikä johtaa eriarvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.
Voitontavoittelun maksimointi luo alustan järjestäytyneelle rikollisuudelle
Kapitalistinen talousjärjestelmä kannustaa yksilöitä ja yrityksiä maksimoimaan voittonsa muiden kustannuksella. Osakeyhtiölakikin tätä velvoittaa, sanoen viidennen pykälän kohdalla seuraavan lauseen: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin”. Tämä luo väkisinkin ympäristön, jossa moraaliset ja eettiset periaatteet voivat jäädä toissijaisiksi. Samoin järjestäytyneessä rikollisuudessa tavoitteena on maksimoida rikollisesta toiminnasta saatavat hyödyt, usein väkivallan ja pelottelun avulla. Molemmissa tapauksissa yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointi uhrataan voiton alttarille.
Kapitalismi ei siis ainoastaan luo olosuhteita, joissa rikollisuus voi kukoistaa, vaan se myös muokkaa yhteiskunnan arvoja ja normeja. Kapitalistisessa yhteiskunnassa menestystä mitataan taloudellisella vauraudella ja vallalla, toisin sanoen kapitaalilla, mikä johtaa siihen, että ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa saavuttaakseen nämä tavoitteet. Tämä ilmenee niin laillisessa kuin rikollisessa liiketoiminnassa. Järjestäytynyt rikollisuus heijastaa myös kapitalismin hierarkkisia rakenteita, joissa valta keskittyy harvoille ja joissa alaiset toimivat johtajien käskyjen mukaan. Tämä hierarkkisuus luo ympäristön, jossa hyväksikäyttö ja väkivalta ovat arkipäivää. Samoin kapitalistisessa yritysmaailmassa työntekijät kokevat hyväksikäyttöä ja epäoikeudenmukaista kohtelua, kun yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa.
Kapitalismin raadollistava vaikutus rikollisuuden normalisointiin ja romantisointiin
Kapitalismi luo olosuhteet, joissa eriarvoisuus ja epävarmuus lisääntyvät. Tämä johtaa siihen, että monet ihmiset joutuvat turvautumaan epätoivoisiin keinoihin selviytyäkseen. Järjestäytynyt rikollisuus tarjoaa vaihtoehtoisen tavan hankkia toimeentuloa ja turvaa niille, jotka ovat jääneet kapitalistisen järjestelmän ulkopuolelle. Rikollisjärjestöt voivat tarjota taloudellista tukea, yhteisöllisyyttä ja suojaa, joita valtio tai markkinatalous eivät pysty tarjoamaan. Kapitalismi vaikuttaa syvällisesti yhteiskunnalliseen moraaliin ja arvoihin. Kapitalistisessa yhteiskunnassa menestystä mitataan usein taloudellisella vauraudella ja vallalla, mikä voi johtaa siihen, että ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa saavuttaakseen nämä tavoitteet. Tämä voi ilmetä niin laillisessa liiketoiminnassa kuin rikollisessa toiminnassa.
Kapitalistinen kulttuuri myös normalisoi ja romantisoi rikollisuutta. Populaarikulttuurissa rikolliset esitetään usein sankareina, jotka taistelevat korruptoitunutta järjestelmää vastaan. Tämä luo illuusion siitä, että rikollisuus on hyväksyttävä tapa saavuttaa menestystä ja valtaa. Tämä romantisointi johtaa siihen, että ihmiset saattavat nähdä rikollisuuden houkuttelevana vaihtoehtona, erityisesti silloin, kun he kokevat, että lailliset keinot eivät tarjoa heille enää mahdollisuuksia.
No mikä ratkaisuksi?
Ehdotan, että pyrkisimme kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa valta ja resurssit jaetaan tasaisemmin kaikkien kesken sen mukaan, mitä kukin tarvitsee ja ansaitsee, ilman hierarkioita ja hyväksikäyttöä. Tässä yhteiskunnassa ei olisi tarvetta rikollisuudelle, koska kaikki saisivat tarvitsemansa resurssit ja tuen yhteisöltä. Erityisen tärkeää on korostaa yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta ja vastavuoroisuutta, sekä niiden merkitystä terveen ja toimivan yhteiskunnan kannalta. On pyrittävä luomaan olosuhteet, joissa jokainen yksilö voisi elää vapaasti ja turvallisesti ilman pelkoa hyväksikäytöstä tai väkivallasta. Tämä edellyttää radikaalia muutosta yhteiskunnan rakenteissa ja arvoissa, mutta se tarjoaisi mahdollisuuden luoda oikeudenmukaisemman ja inhimillisemmän maailman.
Tällainen yhteiskunta pyrkisi poistamaan ne olosuhteet, jotka johtavat rikollisuuteen. Poistamalla turhia ja haitallisia hierarkioita, jotka mahdollistavat vain hyväksikäytön ja vallan keskittymisen, voidaan vastapainoksi tarjota mallia, jossa kaikki osallistuisivat päätöksentekoon ja yhteisten resurssien hallintaan. Yhteisöllisyys ja solidaarisuus ovat keskeisiä teemoja terveen yhteiskunnan ajattelussa. Yhteisöt, joissa ihmiset tukevat toisiaan ja jakavat resurssit oikeudenmukaisesti, vähentävät rikollisuuden tarvetta. Kun ihmiset kokevat olevansa osa yhteisöä ja saavat tarvitsemansa tuen, heillä ei ole tarvetta turvautua rikollisuuteen selviytyäkseen. Haastan meidät kaikki siis pohtimaan sitä, millaisen maailman haluamme rakentaa ja millaisia arvoja haluamme edistää.
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmistoliiton kunta- ja aluevaaliehdokas 2025, Tampereen Vasemmistonuorten sekä Hervannan kulttuurimarxistien puheenjohtaja, luottamushenkilö, filosofi ja taiteilija sekä viidennen sukupolven tamperelainen.
Herra Vili, ratkaisusi täyttää joitakin kommunismin tuntomerkkejä.
Eräs ystäväni 1970-luvulla sanoi kommunismin olevan kyllä hyvä aate, mutta ihmisistä ei ole sen toteuttajaksi.
Ja jos joku normiporvareista nyt länkyttää, että entäs Neuvostoliitto, niin neuvostolainen reaalisosialismi EI OLE kommunismia nähnytkään. Sen suosiohan lopulta perustui lupaukseen olla vastavoimana tympäisevälle ameriKKKalaiselle dollareilla rehentelylle.
On totta, että kommunismi ideologiana on herättänyt paljon keskustelua ja mielipiteitä. Silti monet ratkaisut nykyisen yhteiskuntamme ongelmiin löytyy lähempää mitä halutaan uskoa.
Elämme ongelmallisessa tilanteessa missä työväenluokka ei ole kiinnostunut omasta asemastaan niin paljoa mitä liiankin luokkatietoinen porvaristo, mikä näyttäytyy esimerkiksi nykyisen hallituksen politiikassa. Sivistymisen pitää tapahtua sisältä päin ja olla rakenteellista ja spontaania, ei ylhäältäpäin ohjattua. Tällöin saavuttaisimme ihanteellisimman lopputuleman.
Neuvostoliiton pyrkimykset on usein sekoitettu kommunismiin, mutta kuten mainitsit, se ei edustanut puhdasta kommunistista ideologiaa. Sen sijaan se toimi vastavoimana länsimaiselle kapitalismille, erityisesti Yhdysvaltojen taloudelliselle vaikutusvallalle.
On mielenkiintoista pohtia, miten erilaiset ideologiat ja järjestelmät ovat muovanneet maailmaa ja miten ne edelleen vaikuttavat yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Niistä voi oppia ymmärtämään periytyvien arvojen merkitystä yhteiskunnan kehitykseen.