Biologiassa ekosysteemillä tarkoitetaan yhtenäistä, rajattua aluetta, jonka muodostaa elävä ja eloton eliöyhteisön. Ekosysteemin eri osat suuresta pieneen, elottomasta elolliseen, ovat kaikki merkitykseltään tärkeitä. Ekosysteemi ei kykene toimimaan ilman yksittäisiä osasiaan. Länsimaisen bisnes-ajattelun näkökulmasta katsottuna, arvokasta jalopuuta ei saada ilman ruohonjuuritason kasvustoa.
Bisnes-ajattelu leimaa usein myös keskustelua musiikista ja muista kulttuuri-ilmiöistä. Jokin aika sitten Suomessa käytiin – jälleen – vääntöä apurahoista ja taiteen rahoittamisesta ylipäätään. Jotkut talous- ja yhteiskuntataitajat lausuivat foorumeilla omasta mielestään viisaasti, että minkäänlaisille tuille ei ole tarvetta: kun tuote on kunnossa, asiakkaat kyllä maksavat. Ajatus on tietenkin pielessä monin tavoin.
Kulttuuritukien määrä Euroopan unionissa on jossain 130–150 miljardin haarukassa, mikä jo itsessään osoittaa sen, että tuet tulevat tarpeeseen. Edelleen voidaan todeta, etteivät suuretkaan kulttuuritoimijat pyöri pelkän asiakkaiden kantaman kassavirran ansiosta. Suurimmat festivaalit, teatterit ja muut jättiläiset keräävät budjettinsa monista tulovirroista, joissa avustuksilla, kolmannella sektorilla ja talkootyöllä on olennainen sijansa. Pelkkien lipputulojen varassa ne eivät selviäisi, vaikka tapahtumat ovat loppuunmyytyjä. Tuet eivät luonnollisesti ole kulttuurialan yksityisoikeus, päinvastoin. Esimerkiksi Suomessa kulttuurin tuet ovat miljardin luokkaa, yritystukien pyöriessä neljän miljardin paikkeilla.
Mihin niitä tukia sitten tarvitaan? Miksi ei riitä, että artisti vuorollaan joku nousee kansan tietoisuuteen ja tekee massia ja mammonaa niin, että tililtä loppuu tila? Tukia tarvitaan, jotta musiikin ekosysteemi pysyy elossa. Luonnon ja musiikin ekosysteemeillä on samat perustekijät:
TUOTTAJAT: kasvit, jotka luovat energiaa ja ravintoa. Eli musiikkimaailmassa säveltäjät, sanoittajat, muusikot, äänittäjät, tuottajat, kaikki he, jotka luovat musiikkia.
KULUTTAJAT: eläimet, jotka syövät ja hengittävät happea. Musiikkimaailmassa yleisö, asiakkaat, fanit ja myös radiot, elokuvat, tv, suoratoistopalvelut, musiikkia mainoksissaan ja toimitiloissa käyttävät yritykset, kirkko, koulut, urheiluseurat ja niin edelleen.
HAJOTTAJAT: bakteerit ja sienet, syövät kuolleita eliöitä ja vapauttavat niistä ravinteita takaisin tuottajien käytettäväksi. Kriitikot, etnomusikologit ja muut musiikintutkijat, historioitsijat, musiikkilistaukset ja muut musiikkiaineistoa analysoivat tahot, jotka kanonisoivat sekä luokittelevat vanhaa ja auttavat luomaan uutta.
Biologiassa avainsana on biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus. Eri lajien monipuolinen kirjo on edellytys toimivalle ekosysteemille. Sama pitää paikkansa myös musiikin kohdalla. Listojen kärjessä ja suurten medioiden lööpeissä paistattelevat artistit, joiden musiikki on riittävän tuttua suurille yleisöille. Uudenlaista musiikkia ei voi tehdä kansansuosikkina, vaan uusiutuminen tapahtuu marginaalissa, ruohonjuuritasolla. Uusiutuminen ja monimuotoisuus ovat elinehtoja sekä musiikkiteollisuuden että musiikkiekosysteemin kannalta, niiden kautta musiikkiekosysteemi pysyy elävänä.
Massojen maksamat rahavirrat päätyvät luonnollisesti oman hetkensä suurimpien tekijöiden taskuihin. Vapaat markkinat eivät lähtökohtaisesti riitä pitämään kulttuurimaailmaa hengissä. Sen vuoksi taiteilijoiden tukeminen, esiintymis- ja työtilojen saatavuuden varmistaminen ja monimuotoisuuden kehittymistä edesauttava ohjaava toiminta ovat ensisijaisen tärkeitä tehtäviä kunnille ja valtiolle. Kulttuurin tukemisesta hyötyvät kaikki.
Kirjoittaja on varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.