VASEMMISTON SEURAKUNTAVAALIOHJELMA TAMPEREELLA VUONNA 2026
KOHTI VAPAUTUKSEN TEOLOGIAA JA SOSIAALISTA EVANKELIUMIA: Kaikille
tilaa riittää, kaikille paikkoja on.
Jokainen ihminen on tasa-arvoinen, Jumalan luomana ja lunastamana ainutlaatuinen. Luomakunnan tuhoaminen – muiden elävien olentojen sorto, riisto ja syrjintä – ovat vääryyttä ja usein rakenteellista pahuutta, yhteiskunnallista syntiä. Jumalan valtakunnan tulee näkyä tässä elämässä. Kirkon on nous-tava puolustamaan syrjittyjä ihmisiä ikään, sukupuoleen, terveydentilaan, seksuaaliseen suuntautumi-seen, kansallisuuteen, etniseen taustaan, sosioekonomiseen asemaan tms. katsomatta.
Kirkko pitää yllä monia tärkeitä perinteitä. On kuitenkin huolehdittava, etteivät nämä traditiot ole syr-jiviä. Tämän vuoksi esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia on kunnioitettava. Meidät arvioidaan sen perusteella, mitä olemme tehneet luomakunnalle ja lähimmäisille osana sitä.
Jeesus sanoo meille: ”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”
IRTI RAHAVALLAN AJATUSMAAILMASTA, KOHTI JAKAMISEN JA ANTAMISEN YHTEISÖÄ
Kirkon, Kristuksen ruumiin, täytyy linjauksissaan ja toiminnassaan irtaantua rahavallan ahneudesta. Siihen kuuluu rikastumisen tavoittelu sekä ihmisten ja muiden luotujen pitäminen välineenä. Kun oi-keisto hävittää hyvinvointivaltiota, kirkon diakoniatyössä korostuu yhteistyö kolmannen ja neljännen sektorin, ay-liikkeen ja osuuskuntien kanssa ja myös kirkon tilojen antaminen näiden käyttöön. Kir-kon tulee sanoutua irti tuhoisasta talouskasvuideologiasta, jossa ihmisyys typistetään tuottamiseksi ja kuluttamiseksi ja elämä suorittamiseksi. Hallituksen leikatessa armotta kirkkomme on oltava armon kirkko ja sellainen myös työnantajana ja omaisuutensa hoitajana. Kirkko ei voi vaieta siitä, mitä Raa-mattu puhuu rikkaudesta ja omaisuudesta. Kirkko ei voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa. Seurakunnan pitää olla jakamisen ja antamisen yhteisö, jossa muistetaan Raamatun sanat: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.”
Yhteiskunnallinen ja taloudellinen eriarvoisuuden kuilu Suomessa on viime vuosien poliittisten pää-tösten vuoksi suurentunut. Turvatussa asemassa elävä, kirkkoakin hallitseva keskiluokka supistuu. Vaikeissa elämäntilanteissa olevien auttaminen lapsista vanhuksiin pitää korostua kirkon toiminnassa ja taloudessa. Kirkon on tehtävä lapsi- ja nuorisotyötä siellä, missä lapset ja nuoret ovat. Auttamalla köyhyydessä eläviä lapsiperheitä ja ylläpitämällä nuorten harrastustoimintaa kirkko ehkäisee ihmisten yhteiskunnallista eriarvoistumista sekä tarjoaa paikan dialogille ja yhteiselle tekemiselle. Kirkon on lisäksi annettava turvapaikka vainotuille ja niille, joiden kotimaassa ihmisarvoinen elämä on käynyt mahdottomaksi; avattava ovensa kaikille syrjityille. Kirkko ei saa olla yhteiskunnallisia valtarakenteita vahvistava, hyssyttelyn, hymistelyn ja itsetyytyväisyyden linnake. Synti, jonka sovittamiseksi Jeesus kuoli, on myös yhteiskunnallista sortoa, riistoa, alistamista ja rasismia. Kirkon tulee olla köyhien ja sorrettujen kirkko, jonka ajattelussa ja toiminnassa ei ylenkatsota ketään.
LUOMAKUNTA ON LUOJAN, EI IHMISTEN
Ekosysteemien heikentäminen ja tuhoaminen aiheuttavat pian ennennäkemättömän paljon kärsimystä myös ihmisille. Pöyhkeästä, maapallon kestokyvyn ylittävästä elämäntavasta on siirryttävä koh-tuuteen. Kirkon on puolustettava ahdingossa olevaa luomakuntaa ja toimittava eettisenä ja hengellise-nä suunnannäyttäjänä. Raamatullisena tehtävänä ihminen on pantu ”viljelemään ja varjelemaan” luon-toa. Planeetan säilyttäminen elinkelpoisena on kaikkien kristittyjen olennainen, pyhä tehtävä. Rakas-tamme elämän runsautta ja monimuotoisuutta, koska Jumala rakasti sitä ensin.