ULLA-LEENA ALPPI
Maantaina kokoontuu kaupunginvaltuusto. Välitilinpäätös kirvoittaa tutuksi käyneen keskustelun kaupungin kehnosta taloustilanteesta. Suuri työttömyys, verotulojen lasku, kuntien valtionosuusleikkaukset, tamperelaisten lisääntyminen ja ikääntyminen: siinä tärkeimmät syyt 60 miljoonan alijäämään, joka pitäisi kuroa umpeen tulevassa talousarviossa.
Vasemmistossa emme halua henkilöstön lomautuksia, emmekä peruspalveluiden heikentämistä. Tämä olisi voitu estää yhden prosentin veronkorotuksella, mutta oikeisto taipuu vaivoin 0.75 %:n korotukseen. Niinpä on odotettavissa palveluiden heikentymistäkin, vaikka vakautta talouteen yritetään löytää ensisijaisesti rakenteellisilla uudistuksilla, hallintoa ja byrokratiaa karsimalla.
Hyviäkin asioita tapahtuu. Vanhus- ja sairaalapalveluissa oman tuotannon osuus kasvaa. Toimeentulotukiasiakkaiden palvelu kohentuu. Lastensuojelussa tehdyn kehitystyön seurauksena huostaanottojen ja sijoitusten tarve laskee hieman.
Tiistaina aamulla nuorisofoorumi on vallannut kaupunginvaltuuston pulpetit. Nuorten ykköshuolia ovat kouluviihtyvyyden parantaminen, jonot kouluterveydenhoitajalle, tukiopetuksen riittämättömyys, koulukiusaaminen. Myös nuorten syrjäytymisestä puhutaan. Tulevaisuuden valtuutettuja, toivottavasti.
Illalla kokoontuu kunnallisvaalien tukiryhmäni. Aaltosen Mikko käy valottamassa mm. apulaispormestaritoimialansa asioita. Keskustelu pulppuilee vanhuspalveluista tunneliin, lasten huostaanotoista työttömyyteen.
Keskiviikkona Lamminpään vasemmistossa puntaroimme maan hallituspolitiikkaa sekä kuntapolitiikkaa, jota hallitus panee entistä ahtaammalle rakenneuudistuksillaan. Keskustelussa hyppäämme jo ratikan kyytiin ja sijoittelemme sitä niin Pispalaan kuin Paasikiventiellekin.
Torstaina koen sekä huolen että tyytyväisyyden hetkiä lasten ja nuorten palveluiden lautakunnassa. Näyttää siltä, että jo tehtyjen säästöpäätösten, kuten Tampere-lisän lakkauttamisen, lisäksi ei uusia säästöpäätöksiä tarvita. Satsaukset perhetyöhön ja sijaishuollon painottaminen perheisiin laitosten sijaan tuottavat tulosta.
Lauantaina vastaanotan mökillä Ulvojat-naisryhmän, jonka kanssa olemme kouluttaneet sijaisvanhempia ja jakaneet tämän erityisen vanhemmuutemme kokemuksia. Tälläkin kertaa saadaan muistutus siitä, miten karikkoinen ja tuskallinen on aikanaan vahingoitetun lapsen, nyt jo nuoren aikuisen, polku riittävään selviytymiseen.
Kyynelien rinnalla on myös paljon naurua. Yhteisyyden parantavaa kokemusta. Ikkunoiden takana houkuttavan viileän veden kutsuun vastaamista. Voimaantumista alkavaan valtuutetun viikkoon.
Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuutettu.