HENRIK JAAKKOLA
Sveitsissä äänestettiin viime sunnuntaina yritysjohtajien palkkojen rajoittamisesta. Vaikka aloite hylättiin kansanäänestyksessä, sitä voidaan silti pitää onnistuneena keskustelunavauksena. Tässä keskustelupuheenvuorossa avataan kansanäänestyksen taustoja ja seurauksia.
Maksimipalkka-aloitteessa ehdotettiin sveitsiläisten yritysjohtajien tienaamisen rajoittamista maksimipalkalla, joka saisi olla kuukaudessa korkeintaan yhtä paljon kuin yrityksen huonoimmin palkattu työntekijä ansaitsee vuodessa. Valtakunnalliseen kansanäänestykseen vaadittavat 100 000 allekirjoitusta maksimipalkka- eli 1:12-aloitteeseen keräsi Sveitsin sosialistipuolueen nuorisojärjestö Juso. Tämänkertainen kansanäänestys seurasi maaliskuista äänestystä, jossa hyväksyttiin aloite osakkeenomistajien oikeudesta päättää johtajien palkkioista yhtiöiden hallitusten sijasta.
Aloite hävisi äänestyksessä selvästi. Kampanjoinnin alkupuolella hyvin suosittu aloite keräsi lopulta vain noin 35 prosenttia valtakunnallisista äänistä eikä saanut enemmistöä äänestäjistä taakseen yhdessäkään Sveitsin osavaltioista eli kantoneista.
Voisi kuvitella kansanäänestyksen taustajoukkojen olevan katkerasti masentuneita, mutta näin ei ole. Monessa mielessä häviäjät eivät koe edes hävinneensä. Sosialistinuorten puheenjohtaja David Roth totesi ennen äänestystä lauantaina:
– Olemme jo nyt onnistuneet tehtävässämme. Olemme muuttaneet tapaa, miten ihmiset ajattelevat ja puhuvat johtajien palkoista.*
Muidenkin poliitikkojen – jopa aloitetta vastaan kampanjoineiden oikeistolaisten – puheissa on nyt kuulunut vaatimuksia johtajien ökypalkkojen maltillistamisesta. Valtionvarainministeri Johann Schneider-Ammann kehotti yritysjohtajia ottamaan huomioon suuren kansanosan raivostumisen pomojen palkkatasoon.
– En ole kovin pettynyt, vaikka häviäisimme, Juson puheenjohtaja Roth jatkoi vaaliaattona. Aihe on saanut paljon tarvitsemaansa huomioita. On vain ajan kysymys, milloin muutos todella tapahtuu. **
Kukaan ei kiistä sitä, ettei äänestystulos olisi ollut pettymys aloitetta kannattaneille, mutta hävitty äänestys ei tarkoita merkityksetöntä äänestystä. Valta ja oikeus osallistua päätöksentekoon velvoittaa ja motivoi ottamaan selvää äänestyksen kohteena olevasta asiasta. Tämä pätee niin epäsuoriin edustuslaitoksiin kuin kansanäänestyksiinkin. 1:12-aloitteen äänestyksessä sosialististen liikkeiden ideologiset vaatimukset tasa-arvoisemmasta tulonjaosta saivat lihaa luiden ympärille. TÄTÄ oikeasti tarkoittaa epätasa-arvo, NÄIN paljon oikeasti johtajat ansaitsevat työntekijöihinsä nähden, NÄIN paljon huonompaan suuntaan olemme menneet viime vuosikymmeninä.
Epäilen harvan olleen niin naiivi, että olisi uskonut perinteisesti konservatiivisiksi miellettyjen sveitsiläisten hyppäävän enemmistön voimin radikaalin ja perinteistä konsensusta vastaan sotivan ehdotuksen kelkkaan. Todellinen voitto olikin allekirjoitusten keräämisessä onnistuminen ja aloitteen saaminen valtakunnallisen kansanäänestyksen kohteeksi.
Tämä äänestys on nyt muovannut sveitsiläistä mielipide-ilmastoa enemmän kuin mistä mikään suomalainen puolue tai kansalaisjärjestö voisi oman aloitteensa kohdalla unelmoida. Tämä ei johdu siitä, että aloitteelle tarjottiin mediatilaa tai että ihmiset olivat aloitteesta kiinnostuneita. Ihmiset ja tiedotusvälineet kiinnostuivat aloitteesta juuri siksi, että päätösvalta oli todella heidän käsissään. Kyse ei ollut gallupista, leikkidemokratiasta tai Suomen ”kansalaisaloitteen” kaltaisesta kansanedustajien päätösvallalle alistettavasta asialista-aloitteesta. Kyse oli suorasta demokratiasta, välittömästä kansanvallasta. Täytyy toivoa, että pian myös Suomessa pääsemme keskustelemaan, äänestämään, häviämään ja voittamaan.
* Lähde: Yle 23.11
http://yle.fi/uutiset/sveitsi_
** Lähde: The Local 24.11.
http://www.thelocal.ch/2013112
Kommentteja: 1