Teksti ja kuvat: MARJA-LIISA TORNIAINEN
Entiseen Madre de Deus -luostariin sijoitetussa museossa kaupungin itälaidalla esitellään kaakeleita laidasta laitaan 1500-luvulta saakka. Luostarirakennuskin on saman vuosisadan alusta. Patiolle avautuvista ikkunoista näkee tutkijoita vanhojen keramiikkapalojensa kanssa, kahvilasta pääsee talvipuutarhaan ja perinteisin tekniikoin valmistettuja matkamuistoja ja kirjoja aiheesta löytää museokaupasta.
Ylimmässä kerroksessa on esillä valkoisille laatoille sinisellä maalattu panoraama kaupungista ennen 1755 tapahtunutta maanjäristystä ja tsunamia. Tämäntyylisiä töitä kohtaa eri puolilla kaupunkia. Lissabon itsessään kauniine taloineen on myös kaakelimuseo – kokoelmissa nähdyt mallit tulevat vastaan talojen fasadeissa. Keskustaa ei olekaan pilattu tunkemalla uusia rakennuksia tyylittömästi vanhan sekaan. Oman huoneistohotellimme seinät olivat maurimallilla tulipaloilta suojatut, kuten sanotaan. Viereinen talo oli silti palanut, ja kaakelikasoja näkyi patiolla ikkunamme alla. Parvekkeelta taas avautui näkymä Tejo-joelle ja silmiemme alla makasivat vanhojen, tyhjien satamamakasiinien sammaleiset kattotiilet sydänkuvioineen.
Kaakelimuseon kaikkiin tiloihin, myös kirkkoon ja ulos, levittyi kuuluisan espanjalaisen taiteilijan Miguel Barcelón Terra Ignis -näyttely. Hänen keramiikkansa on syntynyt vuosina 2009-2013 Mallorcalla, mistä monipuolinen tekijä on kotoisin. Savi on ikiaikainen taiteen materiaali. Ruukkumaakarin tekemää astiaa verrataan ihmiseen itseensä, joka hänkin on ”maaksi jälleen tuleva”. Barcelón teokset ovat suuria, pienen ihmisen kokoisia keramiikka”vaaseja”, rikottuja, haljenneita, murtuneita, eri tavoin ehostettuja. Ne eivät ole käyttötaidetta, vaan taidetta. Mukana on myös pienempiä teoksia ja videotaltionti performanssista, jossa miehet kamppailevat valtavan savilattian ja -seinän kanssa. Museolla on myös Facebook-sivut, joilta löytyy linkki näyttelyn esittelyvideoon.
Lissabon on ihanteellinen syysloman kohde monestakin syystä: lämpöä on reilusti yli kahdenkymmenen asteen vielä lokakuun puolessavälinkin, ja vaikka matkalaisiin kyllä törmää, suurimpien turistivyöryjen aika on jo ohi. Lissabonin ydinalueen asukasluku on puolisen miljoonaa, mutta kaupunki on yllättävän rauhallinen. Välimeren hämäläisiksikin sanotut portugalilaiset eivät tunkeile eikä kauppiaita tarvitse juosta pakoon – silti shoppailijalle riittää valikoimaa kautta linjan. Euroopan toiseksi vanhinpaan kaupunkiin tutustuminen käy myös kuntoilusta, sillä tiukkaa ylä- ja alamäkeä riittää. Hyvät kengät ovat matkalla aina paikallaan, mutta erityisesti täällä.
Enemmän aiheesta:
www.museudoazulejo.pt
www.raijamalka.com/category/blog/
www.gulbenkian.pt/