Teksti ja kuva: MINNA MINKKINEN
Kolumbiassa kotitaloustyöntekijöinänä, kotiapulaisina työskentelevät erityisesti mustat naiset. Kolumbiassa mustien naisten asema työelämässä on kaikista heikoin, sillä heihin kohdistuu ennakkoluuloja, syrjintää ja rasismia.
Escuela Nacional Sindicalin (ENS) arvioiden mukaan Kolumbiassa on miljoona kotitaloustyöntekijää, joista 250 000 työskentelee Medéllinin alueella. ENS on ammattiyhdistysliikettä lähellä oleva tutkimus- ja koulutuskeskus.
Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen SASK:n tuella ENS teki selvityksen Medéllinin alueen kotitalousnaisten asemasta. Selvityksessä ilmeni, että 200 haastatellusta naisesta 90 prosenttia ei saanut lain määräämää minimipalkkaa (226 euroa kuukaudessa), eikä heidän työnantajansa maksanut sosiaaliturvamaksuja.
Yhdeksän kymmenestä haastatelluista teki 9–16 tuntisia työpäiviä, vaikka laissa työajaksi on määritelty 8 tuntia päivässä. Haastatelluista 80–90 prosenttia voitiin luokitella köyhyysrajan alapuolelle.
Kotitaloustyöntekijöissä on paljon kouluttamattomia naisia ja yksihuoltajia ja suurin osa heistä on mustia, afrokolumbialaisia. Arvio on, että maaseudulla kotityöläisten asema on vieläkin heikompi. Kaupungissa keskimäärin 60 prosenttia kotitaloustyöntekijöistä ei asu perheessä, jossa työskentelevät.
Naisten kertomuksissa toistuvat samat asiat, palkasta ei pysty neuvottelemaan, on otettava mitä tarjotaan millä työehdoilla tahansa. Kotitaloustyöntekijät kertovat kohtaavansa paljon väkivaltaa ja raiskauksia.
Kotitaloustyöntekijöiden liiton puheenjohtaja Maria Roa kuvaa tavallisesta työpäiväänsä: Aamuyöllä neljältä herätys ja perheen miehelle aamupalan ja eväiden laittoa. Miehen herättäminen ja töihin lähettäminen. Perheen lapset ylös ja aamupalalle ja koulumatkalle valmistelu. Siivousta, järjestelyä, pyykinpesua. Oma ruokailu on touhun keskellä.
Kello 12 on oltava lounas perheelle valmiina ja talo siistinä. Lounaan siivoaminen, jonka jälkeen on oma ruokailu. Kotiapulaiset eivät syö isäntäperheen keittiössä eikä heidän ruokailuvälineillään. Työntekijälle on omat tilat ja omat välineet. Usein tila on erillään talosta. Kotityöt jatkuvat, vaatteiden pesua, korjausta ja silittämistä. Koiran ulkoilutusta, lasten hoitoa, puutarhatöitä.
Joissain perheissä asuu myös suvun vanhimpia, joiden hoivaaminen kuuluu kotiapulaisen työhön. Työpäivä päättyy usein vasta yhdentoista aikaan illalla.
Moni kotitaloustyöntekijä ei halua työskennellä alalla lopun elämäänsä vaan monella on halua kouluttautua kunnon ammattiin. Kolumbiassa on sissisodan vuoksi paljon maan sisäisiä pakolaisia ja moni on joutunut muuttamaan maaseudulta kaupunkeihin väkivaltaisuuksien vuoksi.
Liiton kautta oikeuksia
ENS:n selvitystyön aikana moni kotitaloustyöntekijä huomasi, kuinka heikossa asemassa he ovat työelämässä. Kotiapulaiset tapaavat usein sunnuntaisin toisiaan puistossa, jossa he keskustelevat työpaikoistaan ja työelämästään. Työntekijät päättivät, että nyt on aika järjestäytyä ja saivat ENS:n tukea oman liiton perustamiseen.
Liitto perustettiin vuonna 2013 ja siinä on nyt 200 jäsentä. Jäsenmäärä kasvaa koko ajan, tavoitteena on saada mahdollisimman moni työntekijä liiton jäseneksi.
Kahdessa vuodessa liitto on saanut aikaan paljon. Kolumbia on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen kotiapulaisten oikeuksista.
Kolumbia on säätänyt oman lain koskemaan kotitaloustyöntekijöitä. Tässä laissa on määritelty työajaksi 8 tuntia päivässä ja vaatimus minimipalkan maksamisesta. Lisäksi lain puitteissa työntekijät pääsevät lomarahan ja sosiaalivakuutuksen piiriin. Ainoa ongelma on lain toteutuminen ja sen valvonta.
Kotitaloustyöntekijöiden liitto tiedottaa lakimuutoksista isäntäperheille heidän velvollisuuksistaan ja työntekijöiden oikeuksista. Liitto tekee myös poliittista vaikuttamistyötä ja vaatii sekä tarkastuksia isäntäperheisiin että Kolumbiaa raportoimaan kotitaloustyöntekijöiden tilanteesta ILO:lle.
Liitto on onnistunut nostamaan kotitaloustyöntekijöiden aseman myös julkiseen keskusteluun. Liitto toivoo pystyvänsä muuttamaan kulttuuria ja tekemään rakenteellisia muutoksia, jotka auttavat kotitaloustyöntekijöitä.
Liitto on voimaannuttanut naisia toimimaan paremman elämän puolesta. ENS:n tuki liitolle on ollut merkittävää: se on kouluttanut naisia, joista moni on suorittanut peruskoulun loppuun ja suunnittelee jatko-opintoja.
Liittotoiminta on tehnyt naisista näkyvän osan yhteiskuntaa. Pienellä SASK:n hankkeella on onnistuttu saamaan aikaan selkeitä parannuksia heikoimmassa asemassa olevien naisten työelämään.
Suomen hallitus leikkaa kehitysapua 300 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa muun muassa edellä mainitun kaltaisten projektien tuen loppumista.
Voit tukea kehittyvien maiden ammattiyhdistysliikettä tukemalla SASK:n toimintaa.
Lue lisää muualta verkossa:
Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK
Ay caramba! – Opintomatka Kolumbiaan (Kolumbiassa vierailevan SASK:n opintomatkan blogi. Minna Minkkinen osallistuu matkalle ja raportoi Vasen Kaistalle.)
ILO:n sopimus kotiapulaisten oikeuksista astui voimaan: ”Olemme työntekijöitä ja siksi meillä on oikeuksia” (Suomen UN Women – Finlands UN Women ry:n verkkosivut)
C189 – Domestic Workers Convention (Kansainvälinen sopimus kotityöntekijäin oikeuksista, englanninkielinen)
Escuela Nacional Sindical (ENS) (ENS:n verkkosivut, espanjan/englanninkieliset) ENS on Kolumbiassa toimiva instituutio, joka tutkii työelämäkysymyksiä, ylläpitää tilastoja ammattiyhdistysaktiiveihin kohdistuvista väkivallanteoista, kouluttaa ammattiyhdistysaktiiveja sekä tuottaa tietoa työelämäkysymyksistä laajempaan tietoisuuteen. SASK tukee ENS:n työtä.
International Labour Organization (ILO) (ILO:n englanninkieliset verkkosivut) Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on Yhdistyneiden kansakuntien alainen järjestö, joka hoitaa työvoimaan ja työntekoon kuuluvia asioita.
*
Minna Minkkisen Kolumbia-sarjassa on ilmestynyt kolme artikkelia:
Kahvia ilman riistoa (21.12.2015)
Jo 20 ay-aktiivia tapettu 2015 Kolumbiassa (3.12.2015)
Kolumbian kotiapulaiset (27.11.2015)
*