Teksti: JOUNI SIRÉN, kuva: PAULI VÄSTILÄ
Kukaan ei tiedä, mitä länsimaiset arvot ovat, mutta se on varmaa, että ne ovat vaarassa. Tämä Toijalan kirjastossa yleisöstä kuultu tiivistys toi mieleen sekä presidentti Niinistön puheet eurooppalaista arvoista, joita turvapaikanhakijat uhkaavat, että Alexander Stubbin hellimän ajatuksen Natosta länsimaisena arvoyhteisönä, johon Suomen pitää kuulua.
Länsimaisuutta pohdittiin kirjastossa maanantaina 8.2. toijalalaisen Karim Maichen johdolla. Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Maiche on kirjoittanut aiheesta kirjan Mitäs me länsimaalaiset! Suomi ja lännen käsite (Into, 2015).
Muille kuin Stubbille ja Niinistölle länsimaisuuden määrittely on ollut hankalaa. Tarut ja tosiasiat ovat sekoittuneet siitä lähtien, kun länsi alettiin erottaa idästä, Maiche muistutti.
– Nykyisenlainen näkemys idästä syntyi 1700-luvulla, kun Napoleonin Egyptin-sotaretkelle osallistuneet tutkijat loivat käsityksen orientista eli idästä.
Välillä itään on yhdistetty šeikkien haaremit napatanssijoineen, välillä se on ollut itsevaltainen, väkivaltainen ja takaperoinen. Länsi taas on ollut kaikkea sitä, mitä itä ei ole.
Länsimaisuuden tarinassa eurooppalainen sivistys syntyi tyhjiössä antiikin Kreikassa. Sitten edettiin Rooman, keskiajan, renessanssin, löytöretkien ja valistuksen ajan kautta teollistumiseen, maailmansotiin ja demokratian ja kapitalismin voittoon kommunistisesta diktatuurista. Tämä tarina toistuu koulujen historiankirjoissa yhä.
Euroopan erityisasemalle ei Maichen mukaan ole perusteita.
– Kreikka ja Rooma olivat Lähi-idän ja Egyptin kanssa samaa Välimeren kulttuurialuetta, jossa tieteet ja taiteet levisivät joka suuntaan ja valta-asemat vaihtelivat. Algeria, Tunisia ja Marokko ovat yhtä lailla antiikin perillisiä kuin Italia ja Ranska. Sen sijaan Keski- ja Pohjois-Euroopalla ei tässä kehityksessä ollut osaa eikä arpaa.
”Pakollista luettavaa kaikille kansanedustajille”
Länsimaisuuden tarinassa peruspiirteenä on pysynyt kulttuurinen ylimielisyys. Siirtomaiden alistamista puolusteltiin niiden asukkaiden sivistämisellä. Nykyäänkin länsimaat vievät vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia muualle maailmaan ja edustavat siten hyvyyden arvoja – toisin kuin ne toiset.
Ihmisoikeudet ja demokratia ilmestyivät tarinaan kuitenkin vasta kylmän sodan aikana, kun erottautumisen kohde oli Neuvostoliitto. Sitä ennen harva kyseenalaisti natsi-Saksan tai siirtomaitaan alistaneiden Ranskan ja Britannian länsimaalaisuutta.
Maichen mukaan ylimielisyys on USA:lle ja Euroopan maille myös taakka. Esimerkiksi Kiinan ja Intian kaltaisia talousmahteja ja vanhoja sivilisaatioita tuskin ilahduttaa kuulla tarinaa siitä, miten kaikki hyvä ja kaunis on länsimaista perua.
Oman yhteisön korostaminen muiden kustannuksella ja historiaa vääristävät kulttuuriset kertomukset eivät tietenkään ole länsimaiden yksinoikeus. Esimerkiksi Algeriassa, mistä Maichen isä on kotoisin, islamin väkivaltainen levittäminen Pohjois-Afrikkaan 600- ja 700-luvuilla muistetaan nykyään melkeinpä rauhanomaisena kansanvalistushankkeena.
Ainakin poliitikoille olisi kuitenkin viisasta pitäytyä faktoissa. Yleisöstä ehdotettiinkin, että Maichen kirjasta tehtäisiin pakollista luettavaa kaikille kansanedustajille ja ministereille.
Pääsikö Suomi länsimaiden kerhoon?
Suomen länsimaalaistuminen on Maichen kirjassa oma tarinansa. Kalevala oli yritys luoda Suomelle kreikkalaistyylinen muinaistarusto itäkarjalaisten runojen pohjalta. Länteen pyrittiin innokaasti myös 1930-luvulla, jolloin länsimaalaisuus määriteltiin rotuominaisuuksien mukaan. Niinpä 1934 Miss Euroopaksi valittu Ester Toivonen, jonka isä muuten oli puolalais-saksalainen, sai kiertää maailmaa todistamassa, mihin Suomi kuuluu.
Sota sotki tarinaa, mutta kun Neuvostoliitto ei vallannutkaan Suomea, pääsimme sisulla ja juonikkuudella mukaan Pohjoismaiden neuvostoon, Länsi-Euroopan vapaakauppa-alueeseen ja sitten EU:hun ja euroon. Nyt puuttuu enää Nato, rkp:n entisen puheenjohtajan Stefan Wallinin mukaan ”sivistyneiden valtioiden yhteistyöelin”.
Maichen mukaan Suomen ponnistelut länsimaistumisen tiellä eivät ole kuitenkaan kantaneet hedelmää ainakaan Algeriassa.
– Suomea tuskin tunnetaan, eikä kukaan liitä meitä samaan joukkoon esimerkiksi Ranskan kanssa.